YLE Radio 1

--------------------------------------------------------------------------------

Normaaliälyiset ihmiset ovat moraalisia lentoja joilla on personallisia suhteita, kun neroäly antautuu koko ihmiskunnan palvelukseen, vaikka hän harvoin saa heti arvostusyta osakseen, kunnämä eivät lainkaan ymmärrä häntä, kun pelkkä lahjakkuus tunnustetaan välitömästi; ajatelkaamme vaikka kyselyä kuka on Suomen suurin?, kuinka moni aseti jonku presidentin taitelijanerojen yläpuolelle ja etusijalle nähden tässä vain mahdollisia suhteita tahtoonsa objektiivisuteen kykenemättä.

mikään moraalinen arvo tai sen puute ei sinällään myöskään luo mielensairauksia, joiden takana on yhtä hyvin jokin aineenvaihdunallinen tai psyykkinen lääketieteen erikoisalan psykiatroian tunnisytama syy tai altistu vaikka tämänkaltaisen mustavalkoisen asetelman hyvän ja pahan taisteluna ihmisen sielusta monet saaramiehet, huomatkaa: haluavat ja tahtovat uskoa oppiensa tueksi, millä taas ei ole minkään valtakunna tietee tai edes objektiivisuden kanssa tekemistä ja joiden ilmoitus on ulkokohtainen, vetoamatta ajatteluun ja vakaumkseen kuten filosofiassa, jonka vaatimuksena on olla totta
.

Kärjistetyn esimerkin elollisen olennon subjektiivisuudesta tarjoaa meille eläimen immanentti tajunta, tajuisuutta sillä on, mutta se elää ilman harkintaa. sE tiedoitsee itsensä, oman pahan ja hyvän olonsa sekä niitä aiheuttavat syt, mutta sen tieto jääsubjektiiviseksi eikä miloinkaan tule objektiiviseksi. Kaikki siinä näyttää eläimestä itsestään selvältä, kuten maailman olemassaolokin, sen vuoksi e ei voi oskaan muodostua sille aiheeksi, esityksen objekti, taikka probleemiksi, mietiskelyn objekti, kuten eivät laosena omaksutut oit saarnamiehillekään, jotka pitävät nitä itsestän selvytenä, joita ei voi edes ajatella kyseenalaistettavan objektiivin näkemyksiin perustuneella ajattelulla ja kritiikillä, saati ajatella ylipäänsä; vain uskoa, koska usko on tahdon asia vaatimatta perusteluja tai vetoamatta syvämietteiseen objektiiviseen filosofiseen ajatteluun. siksi eläimenki tajunta o kokonaan immanentti.

sukua sille, mutta eikylläkään samanlainen on tavalisen ihmistypin tajunta, jolle elämän ja maalman vaarinotto jä niinikään subjektiivieksija yksipuoliseksi. olioit maailmassa havaitaan ja niiden tarjoamat ja niiden välittömät, välilliset ja mahdliset äly tajuamat suhteet tahtoon,mutta ei itse maailmaa, oma elämä ja kärsiminen muttei omaa itseyttä. Myöski mieleltään sairas askartelee oman itsensä ja omien ongelmiensa parissa niin intensiivisesti ettei huomaa maailmaa tai itseyttään, ja on ikään kuin kaulaansa myöten suossa.

Vähemmästäkin sitä alkaa tuntea alemmuutta

Voi minua poikaraukkaa, kun olen älytön. Vai oliko se niin, että jos on älytön, niin on nero?

Voi vehnä, menittekö te jo vastaamaan, kun en vielä ollut muokannut tekstiä. Tässä oikaistu ja täydennetty versio:

Normaaliälyiset ihmiset ovat moraalisia olentoja joilla on personallisia suhteita, kun neroäly antautuu koko ihmiskunnan palvelukseen, vaikka hän harvoin saa heti arvostusta osakseen, kun nämä eivät lainkaan ymmärrä häntä, kun pelkkä lahjakkuus tunnustetaan välitömästi; ajatelkaamme vaikka kyselyä kuka on Suomen suurin?, kuinka moni asetti jonkun presidentin taitelijanerojen yläpuolelle ja etusijalle nähden tässä vain mahdollisia suhteita tahtoonsa objektiivisuteen kykenemättä ja sen kustannuksella.

mikään moraalinen arvo tai sen puute ei sinällään myöskään luo mielensairauksia, joiden takana on yhtä hyvin jokin aineenvaihdunallinen tai psyykkinen lääketieteen erikoisalan psykiatrian tunnistama syy tai altistus vaikka tämänkaltaisen mustavalkoisen asetelman hyvän ja pahan taisteluna ihmisen sielusta monet saaramiehet, huomatkaa: haluavat ja tahtovat uskoa oppiensa tueksi, millä taas ei ole minkään valtakunnan tieteen tai edes objektiivisuden kanssa tekemistä ja joiden ilmoitus on ulkokohtainen, vetoamatta ajatteluun ja vakaumkseen kuten filosofiassa, jonka vaatimuksena on olla totta
.

Kärjistetyn esimerkin elollisen olennon subjektiivisuudesta tarjoaa meille eläimen immanentti tajunta, tajuisuutta sillä on, mutta se elää ilman harkintaa. sE tiedoitsee itsensä, oman pahan ja hyvän olonsa sekä niitä aiheuttavat syt, mutta sen tieto jää subjektiiviseksi eikä miloinkaan tule objektiiviseksi. Kaikki siinä näyttää eläimestä itsestään selvältä, kuten maailman olemassaolokin, ja sen vuoksi se ei voi koskaan muodostua sille aiheeksi, esityksen objekti, taikka probleemiksi, mietiskelyn objekti, kuten eivät lapsena omaksutut opit saarnamiehillekään, jotka pitävät niitä itsestään selvytenä, joita ei voi edes ajatella kyseenalaistettavan objektiivin näkemyksiin perustuneella ajattelulla ja kritiikillä, saati ajatella ylipäänsä; vain uskoa, koska usko on tahdon asia vaatimatta perusteluja tai vetoamatta syvämietteiseen objektiiviseen filosofiseen ajatteluun. siksi eläimenkin tajunta on kokonaan immanentti. Kaiki o sille itsestän selvää, eikä se voi muuta ajatellakaan kuin toimia välittömie vaikuttimiensa ohjaamana

sukua sille, mutta ei kylläkään samanlainen on tavallisen ihmistypin tajunta, jolle elämän ja maalman vaarinotto jä niinikään subjektiivieksi ja yksipuoliseksi. oliot maailmassa havaitaan ja niiden tarjoamat välittömät, välilliset ja mahdolliset älyn tajuamat suhteet tahtoon,mutta ei itse maailmaa, oma elämä ja kärsiminen muttei omaa itseyttä. Myöskin mieleltään sairas kieriskelee ja askartelee oman itsensä ja omien ongelmiensa parissa niin intensiivisesti ettei huomaa maailmaa tai itseyttään, ja on ikään kuin kaulaansa myöten suossa.


Katselin muuten sattumalta hieman Arto nybergin haastatteluohjelmaa, jossa ilmeni haastateltavan tahlta aika ristiriitaisia ajatuksia viimeisen huomioni kanssa

Luen aamulla loput, jospa sanoma sitten aukeaisi

Yleensä näin iltaisin alkaa jo uni painaa silmää, vaikka uteliaisuus niissä viipyy.

Nyt on seuraava päivä, mutta ei auennut

Täytynee alkaa uskoa, että joillakin höplä pärisee tarmokkaammin kuin toisilla.

Tuolla viiimeisimmällä kommentillani tarkoitin sitä, että jos esimerkiksi psyykkisistä ongelmista kärsivä edes hetkeksi kykenisi omin avuin unohtamaan subjektiivisessa tietoisuudessaan vellovat pahan olon tuntemuksensa ja sairaat mielikuvansa ja pakko-oireiset mielteensä, kylpeäkseen autuaassa itseunhossa, ottamaan itseensä ja neurooseihinsa etäisyyttä se olisi hänele terapiaa ja vapahdus kaikista kärsimyksistä, jotka pitävät häntä vallassaan, mutta kykenemättä käsittelemään ongelmiaan objektiivisesti tai vapauttavan huumorin muodossa hän on kykenemätön pääsemään noidankehästä pois omin avuin ja tarvinnee ammattiauttajan tukea selviytyäkseen ylipäänsä elämästä ja sen jokapäiväisistä haasteista, jotka ihmistä kohtaavat.

Tarkoitatko minua?

Viittasin vain erääseen keskusteluohjelmaan, jossa annettiin ymmärtää, että psykkisestä häiriöstä kärsiviät unhottaisivat, unohtaisivat, oman itsensä ja suuntaisivat kaiken huomionsa ulkomaailmaan, jonka väitteen paikkansapitävyyden yritin tässä osoittaa vääräksi; kenestäkään yksittäisestä henkilöstä en ole puhunut enkä ketään nimeltä maininnut taikka sairaaksi väittänyt edes omaa itseäni, sillä psykiatreillakin on vaitiolovelvollisuutensa mitä potentiaalisten potilaidensa taudin kuvaan tulee. Mutta mikäli kuka tahansa kykenisi käsittämään ulkomaailman puhtaasti objektiivisesti eikä näin hänen sisällään vellovat subjektiiviset pahan olon tunteet pääsisivät valloilleen, olisi kuka tahansa objektiivisen käsityskyvyn omaava henkilö jo psyykkisen sairautensa ainakin puoliksi voittanut ja edennyt parantumiseen vievällä tiellä hyvän matkaa koska hän olisi ainakin löytänyt avaimen omaan itseyteensä ja syvimpään olemukseensa; kuten schopenhauer kirjoittaa niin osuvasti. Mikään moraalinen tai intellektuaalinen arvokaan ei tule meihin ulkoapäin vaan kumpuaa olemuksemme syvyydestä

Mielestäni tämä ketju käsittelee muusiikin alaan liittyviä asioita

Mikä saa Sinut ottamaan puheeksi psyykkiset häiriöt tässä yhteydessä? Eikö lääkäripalsta olisi oikeampi paikka. Ehkä sille löytyisi tilaus myös täällä, mene ja tiedä. Älä välitä, mitä ihmettelen monta muutakin asiaa.

Musiikki ulkoavaruudesta soikin toisessa ketjussa

Tämä on lääkäripalsta, joten komento takaisin.

"Miksi välittäisin soisista maista, entä miksi huonosta säästä?, sillä ilon jumala hymyilee minulle ja Bacchus on serkkuni, ja niin laulan iloisesti lasi kädessäni ja onnellisesti ylistän jumalia.

Polut ovat huonossa kunnossa, ketut ympäröivät niitä, mutta meillä on ruokahalua kyllin juomiseen ja syömiseen, niin - jos rypäleet lasissa hohtavat kuten niiden pitäisi, kaikki vaivannäkö on unohdettu

Ja niin me kamppalemme monia vaikeuksia vastaan, elämämme matkalla, jokaisen yksilkön kärsiessä tuskaa, ja valittaen omalla tavallaan, kuitenkin rakkaus hymyilee ja viini kimmeltää, niin vanha mies nauttii levostaan

Lauleleepi Robert juomalaulussaan Schubertin 16-vuotiaana säveltämässä Paholaisen huvilinnassa

mikäli henki on todella se, joka rakentaa itselleen tomumajan, ei suuri henkin ole juuri milloinkaan nähnyt tarkoituksenmukaiseksi rakentaan itselleen tervettä ja voimakasta kehoa, vaan tyytynyt heikkoon ja riutuvaan ruumiiseen. huomatkaa, että puhumme nyt suuresta, emme terveestä hengestä. tewrve henki pystyneekin rakentamaan itselleen terveen kehon, mutta se ei kiinnostakaan ketään muuta kuin poroporvaria, joka näkee lauleeessa mens sana in corpore sano, kollektiivisen unelmansa toteutuksen.

siis juokaamme kultaisesta maljasta itsemme humalaan paholaisen kultaisen huvilinnan kunniaksitoikkaroidaksemme juopuneena eläköön Schubertin oopperoidenvoiton kunniaksinapsitkurkkuamme kostuttamaan

Baccus eli minulle tutummassa muodossa Dionysos on minunkin suosikkini

Tietänet senkin mikä kuuluisa ns. sivistyssana on saanut alkunsa Dionysos-juhlan pukkilaulusta? Kerro tuo sana meille kaikille.

Kysyin pukkilaulusta

Kukaan ei ole vastannut, joten puhun yksikseni. Pukkilaulu on dionysos-juhlan tragedia.
Siitä tuo tragedia lienee tullut tutuksi laajemmassakin merkityksessä.
Tragedia siis merkitsi alkuaan laulua, joka esitettiin pukkiuhrin yhteydessä, niin että silleen.

Rakkaalla lapsellakin on monta nimeä? Ja bakteeristahan me kaikki polveudumme miljardien vuosien takaa saanen huomauttaa. Emme siis ole minkään älyllisen substanssin tai instanssin luomia organismeja, vaan olemme erottamaton orgaanisesti kehittynyt osa muuta "luomakuntaa"; jokin mutaatio tai hybridi vailla eutoikeuksia mihinkään selkärangattoman älyn ideoimaan taivaspaikkaan juuri meitä varten. Emme nouse muun luonnon yläpuolelle muuta kuin älyltämme, jota harvemmin kuitenkaan käytämme murto-osaaklaan sen suomasta potentiaalista ja kapasiteetista; vain vaikuttimien välittäjänä tajuamaan olioiden välisiä meille ja egoamme pönkittävästi otollisia suhteita.

Olemme kehittyneet ilmeisesti miljardien solujakautumisten ja sokean luonnonvalinnan tuloksena esi-isistämme, jotka olivat jotakin yksisoluisia mikrobeja.

Ja ihmisen epäinhimilliset mitat saava raakalaismaisuus todistaa hänen alkuperänsä, muun eläinkunnan jäsenenä, ei miksikään jumalolenoksi tai enkelitaruksi; mustavalkoiseksi hyvä-paha-polariteetin klisheeksi.

En tiedä, kumpi on kipeämpi: pää vai se osa, joka on päähän kiinnitettynä silloin kun on kipeä.

Ei ole haisuakaan mistä täällä keskustelette. Tosin flunssa on pukannut jo monta päivää päälle ja yhtä monta päivää olen eri konstein taistellut sitä vastaan.

Oletteko te kärvistelleet jo flunssan kourissa? Jos kerran moraalinen arvo ei voi olla sairauden syynä, eivätkö vain virukset usein voi.