YLE Radio 1

Ostin 78-kierroksen grammarin ja lakkasin potemasta halpojen digivalheiden tuomaa krapulaa!

Joulun aion kuunnella 50-vuoden takaista suomijatsia ja Brita Koivusen iki-ihania foksi- ym. renkutuksia. Tiedättehän, Mustat silmät ja Kasakkipartio.

Digi sinne minne aurinko ei paista!

Minä taas olen hankkinut vanhoja laulukirjoja alkanut rallatella itse.

Muistatko tämän: "Samborombon en liten by förutan gata...?", entäs tämän: "Niin pieni ihmissydän on" ?

Tänään enemmistö ihmisistä taitaa käsittää pienen ihmissydämen lääketieteellisenä kummajaisena, johon ollaan kehittämässä rokotetta.

k-meleon kirjoitti:Ostin 78-kierroksen grammarin ja lakkasin potemasta halpojen digivalheiden tuomaa krapulaa!

Onko kysymyksessä oikein torvigrammari vai 50-luvun philips? Jos on tuo vanha jättiläisliljankukkaa muistuttava torvimalli, niin mistä saat siihen neuloja?

Olen juuri luopunut suurimmasta osasta gramofoni- ja levysoitinkokoelmaani. Myynyt kymmenkunta soitinta pois, tilaa viemästä. Siinä meni 50- luvun lopun putkiphilips'kin, mutta eipä se "oikea" grammari ollutkaan.

Jäljellä on kaksi grammaria, joista en luovu: Saksalainen 20-luvun Homocord: HMV-kopio, sekä tsekkiläinen peltikalvolla varustettu matkasoitin.
Homocordissa on lampaansuolikalvolla varustettu "äänirasia", ja ääni on omaa luokkaansa.

Levyjen soittamisesta: Neula täytyisi vaihtaa joka soittokerran jälkeen. Toisin sanoen: soitetaan levyn molemmat puolet, ja heitetään neula pois. Tällä tavalla levyt säilyvät soittokelpoisina pidempään. Neuloja on hyvin saatavilla huutoNetissä. Neuloja on monen laisia, lähinnä äänenvoimakkuudeltaan toisistaan eroavia. Grammarissa kun ei ole volume-nuppia.

Hankin luottokortin, ostaakseni ulkomailta Edisonin Fonografin, joka edelleen puuttuu kokoelmastani. Niitä, ja varsinkin vahalieriöitä on pilvin pimein USA:n markkinoilla. Olen etsiskellyt sylinterisoitinta suomesta ja ruotsista, mutta tänne saakka niitä ei toissa-vuosisadan vaihteessa ole paljoa kulkeutunut. Ulkomailta ostaminen arveluttaa, ja tullia tulee. Mutta enköhän jonakin päivänä kuule vielä vahalieriönkin ääntä.

VeHy kirjoitti:Onko kysymyksessä oikein torvigrammari vai 50-luvun philips? Jos on tuo vanha jättiläisliljankukkaa muistuttava torvimalli, niin mistä saat siihen neuloja?

Mulla on kotona rasiallinen uusia, Sveitsissä valmistettuja gramofonin (teräs)neuloja, vaikka en grammaria omistakaan. (Itse soittelen 78-levyjä sähkövetoisella ja -vahvisteisella levysoittimella) Neulat ostin joskus 2002 tai 2003 raumalaisesta hifiliikkeestä, siitä samasta, jonka kautta olen timanttineulatkin hankkinut.

En ole koskaan tajunnut, että neuloja on erilaisia mutta hyvä tietää sekin asia. Muistan ihmetelleeni joitakin vuosia sitten, kun eräs ystäväni hankki Fazerilta Brita Koivusen levyjä ja joitain muita vastaavia. Nyt käsitän hyvin. Kaipailen itse Matti Jurvaa. Täällä Kalliossa on vinyylilevydivari. Täytyy heiltä joku kerta kysellä vaan voi olla, että Jurvan jututkin ovat siirtyneet CD:n puolelle. Ei minulla gramofonia ole, vinyylisoitin on kyllä. Nuo laulut - Britan, Lailan ja Vienon - ne olivat jotain. Istuin keinussa ja otin kovat vauhdit ja yhtä kovaa niitä mummolan pihalla lauleskelin. Sitten järkimystyin ja kuuntelin vain. Tekeekö kuunteleva korva syntiä on eräs asia, mitä alettiin pohtia ainakin 60-luvun puolella.

Muistan "Pienen ihmissydämen".

Tosi asiassa kyse ei ole grammarista. Se on levysoitin, josta löytyy 78-kierrosta. Tuumin, että helpompi elämä sen kanssa kuin torvigrammarin kaa... Vain neulaa vaihtamalla ja etuvahvistimen asetusta muuttamalla voi soittaa myös divarin singlet ja LP:t (joita en mielelläni ykköslevarin neulalla soita). En tässä yhteydessä kaipaile "huippuääntä". Kunhan kuuluu.

Jorman luopumus vähän säväyttää. Olen joskus katsonut kotisivujasi ja lähes kadehtinut kokoelmiasi. Tilakysymyksen ymmärrän, kun moisen kanssa itsekkin tuskailen.

Hei! Osaako kukaan kertoa osoitetta, mistä saisi grammarin neuloja ostettua.
Löysin jo aikaa sitten kirppikseltä ja ostin kaikki, mutta nyt ovat jo käytetyt ja lisää tartvitaan.

jumo kirjoitti:Hei! Osaako kukaan kertoa osoitetta, mistä saisi grammarin neuloja ostettua.
Löysin jo aikaa sitten kirppikseltä ja ostin kaikki, mutta nyt ovat jo käytetyt ja lisää tartvitaan.

Heitä tuonne lahden taakse sähköpostia jos et suoraan löydä kaupan listalta.
edit: kyllä nuo svenskit saisivat siirtyä euron käyttöön.

Hienoa. Kiitokset linkistä!

k-meleon kirjoitti:Muistan "Pienen ihmissydämen".
Tosi asiassa kyse ei ole grammarista. Se on levysoitin, josta löytyy 78-kierrosta. Tuumin, että helpompi elämä sen kanssa kuin torvigrammarin kaa... Vain neulaa vaihtamalla ja etuvahvistimen asetusta muuttamalla voi soittaa myös divarin singlet ja LP:t (joita en mielelläni ykköslevarin neulalla soita). En tässä yhteydessä kaipaile "huippuääntä". Kunhan kuuluu.

Soitatko sekä stereo että mono vinyylit samalla neulalla ja rasialla? Nythän noita alkaa taas olemaan tuotannossa uusvanhaa mono älppäriä ja osa tällä "normaalilla" 33 ja risat nopeudella ja osa firmoista työntää älppäriä 45 rpm. versioina. Mitä tuolla sitten saavutetaan, en tiedä.
78 laitetta en edes haaveile (no joskus vähän) vaikka vaatehuoneessa savikiekkoja onkin. Ovat siksi naarmuuntuneita, että antaa levätä toistaiseksi. Vaikka; olisihan se mukavaa taas kuulla Beniamino Giglin vetäisevän Tiritombaa. Faija soitti sitä, ja vähän muutakin, rammarilla silloin tällöin lauantaisin. Pikkusysteri esitti meille tanssia ja me ablodeerattiin hurjasti.

PedroViti kirjoitti:Soitatko sekä stereo että mono vinyylit samalla neulalla ja rasialla?

Jep: minulle olennaisinta on, etten soita huonokuntoisia kalliilla, hyvällä neulalla, joka saattaa mennä poikki jonkin divarista just tuodun roskan takia. Jos tosiaan tahtoisin monomonoa, niin käytössä olisi yksi iso kajari, jota ajaisi viimosen päälle tviikattu monovahvain.

PedroViti kirjoitti:Nythän noita alkaa taas olemaan tuotannossa uusvanhaa mono älppäriä ja osa tällä "normaalilla" 33 ja risat nopeudella ja osa firmoista työntää älppäriä 45 rpm. versioina. Mitä tuolla sitten saavutetaan, en tiedä.

Siinä pyritään äänenlaadun parantamiseen: mm. neulan ja levyn hankauksen häiriöt kuulemas ovat huonommin erotettavissa korkeammalla kierrosnopeudella. Se taas merkitsee lyhyempää soittoaikaa, joten älppäri on paloiteltava sopiviin osiin. Toiseksi: levyn taajuusvaste kuulemas heikkenee loppua kohden käytäessä, eli uran alussa, ulkoreunalla korkeat taajuudet kuuluvat paremmin kuin aivan lopulla. Joten viksu vinyylin vääntäjä jättää tietoisesti loppuun hyvästi tyhjää. Zappa kertoi 1970-luvulla, että etenkin bassotoisto heikkenee, kun levypuoliskon pituus nousee yli 17 minuutin. Kyse siis voimakkaista läski- & sähköbasson + rumpujen ja urkujen jalkioitten toistosta. Lyhyellä päättelyllä: 45:n kierroksen älpyn levypuolen optimipituus on selvästi alle 10 min. Tuon hyvyyden erottaminen sitten edellyttää jotain laitteilta, etenkin levarilta. Muuten hyödyt peittyvät huojunnan ja jyrinän alle. Ei siis minun juttuni - kun ei o lovvoa yli kymppitonnin levari-investointiin (pyöritin+äänivarsi+rasia). Aina puuttuu ne viimeset yhöksän...

Kiitos vastauksista!
Selvisi samalla tuo "tyhjä" keskiosakin älppärillä. Joskus tullut mieleen, että tässäpä on reilusti tyhjää keskellä. Tietenkin se LP on keskeltä paksumpi, mutta se nyt vaikuttaa lähinnä levyjen säilytykseen, siis pystyssä eikä metrin pinossa päällekkäin.
Ne yhdeksän viimeistä puuttuvat melkein aina, jos ei puuttuisi niin nytkin voisi hilpasta karibialle... vinyyliostoksille.

edit: kuulo on siksi heikko, että en usko erottavani tonnin ja kymmenen donan levarin sointia toisistaan. Tuohon Denoniin kun löytää vielä kunnon etuvahvistimen niin kaikki on ok.

Bongaa Pedro jostain pari semmoista maksi-singleä (30 cm, 45 kierr.), joiden biisit ovat myös jollakin LP:llä: formaatteja vertaamalla voi tsekata kuuleeko eroja/toistaako levari niitä. Ei ole väliä tykkääkö ko. näytemusiikista, mutta mieluumminhan sitä mukavaa kuuntelee.

Mielestäni erot kuuluvat. 1970-luvun disco- ja uusi aalto -muotien myötä tulivat myös maksisinkut ja ihan tavallisilla tuon ajan vehkeillä (Dualin, Pioneerin, Teknarin levarit jne.) erot kyllä kuuluivat: ihmeteltiin kovasti rouheaa volyymitasoa ja tosi jyhkeitä bassoja (jotka tuolloin olivat Tosi Tärkeä Juttu).

Kiitos taas!

Tuo onkin hyvä neuvo. Muistelen nähneeni jossain kaupassa uutta maxia joten tuo on nopsaan (n. ½v. ) testattu.
Ei muuten, mutta tuota 45 rpm jazzia ja klassista alkaa olemaan kaupassa uutena silloin tällöin.