YLE Radio 1

Kun ihmisellä on niin suuri älyn ylimäärä että se kykenee omalla painollaan irtautuman tahdosta, jäävät näin ollen myös (ihmis)luonnon sille asettamat tehtävät täyttämättä, kuten lasten kaitseminen, hoitaminen, synnyttäminen tai ees itsestä huolehtiminen, älyn riistäytyessä irti tehtävästään palvella tahtoa, jota varten se alkujaan yksin on syntynt ja kehittynyt.

kärjistäen voisi todeta, että mitä enemmän ihmisellä on älyä, sitä huonommin hän huolehtii itsestään ja hyvinvoinnistaan, kun hänen ajatuksensa ja energiana ovat täysin kskittyneet taiteelliseen luomistyöhönsä, vailla tahdon tarkoitusperiä.

Tätä taustaa vsten ei liene ihmeellistä, mkäli monet puliukotkin olisivat varsinaisia älykköjä. Mozart ja Goethet olivat josai mielessähuomatavia poikkeuksia, kun eelisellä oli perhe ja lapsiain, kuyen Bachillakin.Ja siitä huolimatta suuria neroja

Mikin kiemuraiset lauseet ovat viehättäneet minua aina, mutta alan vähitellen päästä kärryille siitä, mitä hän sanoo.
Kun "ihmisluonnon asettamat tehtävät" jäävät täyttämättä tulee arvostuksistakin mielettömiä. Silloin filosofialle on keksittävä uusi nimi.

tässä olisi nerolle tilaisuus

Pentti Naumanen kirjoitti:Mikin kiemuraiset lauseet ovat viehättäneet minua aina, mutta alan vähitellen päästä kärryille siitä, mitä hän sanoo.
Kun "ihmisluonnon asettamat tehtävät" jäävät täyttämättä tulee arvostuksistakin mielettömiä. Silloin filosofialle on keksittävä uusi nimi.

tässä olisi nerolle tilaisuus

Myötäeläminen on aina ollut hyve. Myötäileminen vain harvoin koetaan hyveeksi. Nuoleskelua ei koskaan.

Kun olet päässyt "kärryille", voisitko ottaa meitä muitakin samaan kyytiin?
Toisinsanoen: Mitä Mikki kertoo suomennettuna, eli selkokielellä?

Tuo viestisi loppu on puhdasta Mikki-kieltä johon ainakin minä kaipaisin selkeämpää sanoitusta.

Onneksi Mikki ei synnytä.

Maaliskuussa 2007 on eduskuntavaalit.

Ehkä kritiikki silloin pääsee kärryille tai sitten ei. Joillakin puolueilla on oikein jäsenkirjakärryt. Pyri niille.

kaikessa ystävyydessä

Pentti Naumanen kirjoitti:Maaliskuussa 2007 on eduskuntavaalit.

Ehkä kritiikki silloin pääsee kärryille tai sitten ei. Joillakin puolueilla on oikein jäsenkirjakärryt. Pyri niille.

kaikessa ystävyydessä

Ystävä hyvä. En viitannut politiikkaan vähimmässäkään määrin.

Uskon että bluffasit kun sanoit ymmärtäväsi "Mikin" vaikeaselkoista retoriikkaa.

Kun sanoit päässeesi "kärryille", niin minkälaisille kärryille? Sitä vaan tiedustelisin.

Minusta Mikki kulttuuripersoonana ehdottomasti on oikeassa foorumissa, mutta (ylikulttuurisena) hän on vaikeasti ymmärrettävissä.
Tätä juuri haluaisin että selkokielellä välittäisit sitä muillekin.

En varmasti ole ainoa joka sitä toivoo, ja uskoisin sinun saavan siitä uusia ystäviä selventämällä millä kärryillä olet, ja mitä "Mikki" oikeasti sanoo.

Mikki luonnollisesti itse seuraa tätä kiinnostuneena ja olisi halukas jotain sanomaan mutta, saattaisi olla että juttu muuttuisi entistäkin mutkikaammaksi. Joten, "Naumanen": Mitä olet saanut selville?

Anteeksi kun puhuin bluffista tuossa alussa.

Vastaan sinulle kritiikki ansaitsetpa sen taikka et.

Kärryille pääsyllä tarkoitan pääsyä mukaan Mikin ajatuskulkuun. Voin olla myös ymmärtänyt väärin, mutta kiemuraisten sanaleikkien helinästä kuuluu minun korviini inhimillinen kaipuu sellaiseen olotilaan, jossa toimittaisiin järjellisyyden lisäksi viettien ja tarpeiden mukaan. Antaisimme ikään kuin inhimillisyyden ratkaista päätöksenteossa sen sijaan, että ratkaisuja tehdään pelkästään kyynisin- taikka kehittämämme tehokkuusajattelun perustein. Monelle ihmiselle saattaisi tehdä hyvää kuunnella hiljaa itseään, omaa oloaan ja omia ajatuksiaan. Toivottavasti kyky siihen ei ole kaikilta vielä tyystin kadonnut.

kiitävän hetken sisältämään ikuisuuteen viehättyneenä

Elämä yleensä, varsinkin ihmiselämä, on täynnä ihmeitä joihin turtuen totumme, mutta joiden edessä inhimillinen ajattelumme silloin tällöin pysähtyy.

Muistin varassa säilynyt alku jori henrikin virkaanastujaisesitelmästä. Guru meidän väistymässä olevan sukupolven ollessa ajattelun kehittymiselle otollisessa iässä (ajoituksen tarkennus: vietin 105 taistelun päivää kansankynttilä-äitini mahassa, kouluttauduin hyvässä etuajassa valmiina ammattiin ja aitona 1960-lukulaisena jo 1960, jolloin valtaosa ykkösen palstaystävistä oli vielä pilke äitinsä ja/tai isänsä silmissä).

Ja jorin kirjoja tapasin uudelleen metrimäärin Dresdenin yliopiston kirjastossa (järjestin kurssiin liittyvän harjoittelupaikan tarkoituksella edesmenneen DDR:n alueelta). Edelläoleva viitannee siihen, että olen kielityöläinen ja siis ammattilainen arvioimaan tekstin piirteiden vaikutusta viestin perillemenoon. Ranskalais-sovinistinen lausahdus kuvannee asiaa: käännökset ovat kuin naiset, jos ovat kauniita niin eivät uskollisia, jos uskollisia niin eivät kauniita. Käännös on omani, se selkokielestä. Selkoajatus hämääntyy joskus selkokielen kartteluun.

liisa autiootetuna kirjoitti: Selkoajatus hämääntyy joskus selkokielen kartteluun.

´

Mielenkiintoinen ajatelma. Uskoisin ajatuksen useimmiten olevan ns. selkeää, mutta ulostuotettuna ei vältämättä enää.

Ei nimittäin ole mahdollista tuottaa epäselkeällä ajatuksella selkeää ulosantia.

Olin repäissyt FAZista* (22/8 2008) yhden pikkujutun, joka tuli salkusta vasta nyt vastaan - meinasi hukkua Tsekkoslovakian miehityksen vuosipäivän uutisointiin. Vaan ei onneksi hukkunut. Hyvin kiinnostavaa:

Vähä-Aasian rannikolla sijaitsevan Lyykian (Λυκία - en tiedä, miten pitää kirjoittaa suomeksi) alueelta, vanhan kreikkalaisen Oinoandan vuoristokaupungin raunioista on löydetty lisää kivikirjoituksia. Oinoandan jäänteet löydettiin joskus 1800-luvulla ja paikkaa on pidetty ehkä tärkeimpänä antiikin kivikirjoitusten löytöpaikkana.

Tarkemmin: kaupungin pylväskäytävässä on ollut suuri epikurolaisen viisauden koostuma, toisaalla kaupunginmuurissa (ellei tasan sama asia) on näemmä ollut joitain uskonnollisia tekstejä. Filosofiat on kirjoittanut 2. vuosisadalla elänyt Diogenes-niminen paikallinen filosofi. Ei Diogenes Laertios, vaan toinen heppu, Diogenes Oinoandalainen. Nuo kirjoitukset lienevät olleen yksi tärkeä lähde epikurolaisuuteen. Nyt on Saksan Arkeologinen Instituutti DAI kertonut löytäneensä lisää ja tärkeitä tekstejä ko. kirjoituksista. Yhteensä 26 uutta fragmenttilöydöstä.

Ensinnäkin lähinnä kosmologiseksi luonnehdittava tekstikatkelma: platonistinen maailman luomista koskenut käsitys on rinnastettu kosmoksen tuhoutumattomuutta (ikuisuutta?) koskevaan käsitykseen. Toisaalta on löytynyt uskonnonhistoriallisesti kiinnostava teksti, jossa on maininta ylimpään jumalaan, jota nyt tulkitaan varhaisena monoteistisen uskonnon tai kultin ilmauksena. Pikkuhiljaa tieto ajattelumme, jopa monoteistisen uskontomme kehityksestä tarkentuu.

Lisäinfoa:
3-Sat
Der Standard
ScineXX -Das Wissensmagazin

(* Frankfurter Allgemeine Zeitung)

Varsinainen filosofinen taipumus ilmenee kykynä ihmetellä aivan tavallista ja jokapäiväistä jolloin joutuu asettamaan probleemikseen ilmiön yleisen puolen edellyttäen myös korkeammalle kehittynyttä älykkyyttä jolloin tieto ei pysähdy vain suhteisiin vaan objektiiviseksi tullessaan kaikki ei siinä näytä enää oliosta itsestään selvältä vaan voi muodostua esityksen objektiksi, aiheeksi, tahi mietiskelyn objektiksi, probleemiksi, kun sen tajunta ei pysy immanenttina ja subjektiivisena jolle sukua on tavallisen ihmistyypin tajunta.

k-meleon kirjoitti:Kerro, oi Näkijä - kun et Historiallista Materialismia meidän pöljäkkeiden lailla ole koskaan harrastanut - tuliko kyky tietää ennalta Kuutostien mureneminen Hengenhistoriallisista tekijöistä vai Aatehistorian opiskelusta? Pitäisikö käydä tavailemaan hermeneuttisia historianfilosofioita?

1. Ei tuota leninismiroskaa kukaan 1970-80-luvuilla opiskellut voinut välttää. Harrastanut en sitä tietenkään ole.

2. Aatehistorian opiskelu oli virkistävää aikana, jolloin ns. yhteiskuntatieteet rapistuivat naivin positivismin ja poliittisen voluntarismin juoksupojiksi ja yhdeksän kymmenestä tuttavasta hössötti viimeisen muodin perässä.

3. Pitäisi, jos aikoo muutakin kuin sanamaagisesti hokea että todellisuus on todellista. On hienoa oikeasti käsittää, että, milloin ja miten käsittää ja ymmärtää. Siis käsittää oman kokemuksensa synty. Sitähän te estetiikan harrastajatkin omalla tavalla koetatte? Se ei ilman hengenfilosofioita, hermeneutiikkaa eikä historianfilosofiaa luonnistu. Kolme hoota.

Aiemmin kiittelemäni "valtiotietäjä" Kalle Haatanen toteaa Keskisuomalaisen haastattelussa, että hänestä on tullut konservatiivi ja tieteisuskovainen, jonka mielestä on vain kaksi oikeaa tiedettä, filosofia ja historia (kumpaakaan hän ei tietääkseni opiskellut, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan). Hän kunnioittaa valistuksen perintöä ja kauhistelee nykyistä "konstruktivistista mössöä." Hän arvostaa "aitoja arvokonservatiiveja." Tämä lämmittää sydäntä aikana, jolloin sosiaaliteknologit ja muut kulttuuritutkijat vapaasti napsivat termejä - käsitteitä eivät raukat käsittämättömyyttään osaa napsia - filosofeilta ja kääntävät asiat iloisesti päälaelleen: 'hip-hei, nyt konstruoin uuden todellisuuden'!

Kaivoin esiin Umberto Econ esseekokoelman Matka arkipäivän epätodellisuuteen, johon on koottu hänen kirjoitelmiaan lähinnä 1970-luvulta. Ecoahan ovat mollaneet marxistien lisäksi semiologit ja semiootikot ja muut muotivasemmistolaiset, joiden mielestä kaikki on pelkkää merkityksellistymistä tai, luoja paratkoon, "semioosia". Varsinaisia soossaajia. Minusta Eco on näyttäytynyt rationaaliselta ja viisaalta intellektuellilta, joka on niin osaava, että kykenee kirjoittamaan selkeästi jopa vaikeistakin asioista. Tosin luulen näiden internet-keskustelujen tietoruutuja liian ahtaiksi Ecollekin. Hän irvii "järjen kriisistä" kirjoittelua käyden läpi 5 järjen ja sen kriisin tulkintaa (vuodelta 1980). Hän osoittaa aluksi, että järjen ja moderniteetin kriiseihin liitetty "esityksen kriisi" tulee perusmuotoiluissaan jo Parmenideelta (vai Parmenidekselta?). Toteaa sitten, ettei käsitä, "missä mielessä sillä pelataan".

Umberto Eco kirjoitti:Jos ylitän kadun punaisen valon palaessa, poliisi antaa minulle merkin viheltämällä pilliinsä ja antaa minulle sakot (...). Kuinka näin voi tapahtua jos subjektin, merkin ja vastavuoroisen esityksen ideat ovat kriisissä?

Mutta se järki, se on määritelty ja ymmärretty eri tavoin. Osa niistä on Econ mielestä tyhmiä, osa vanhentuneita. Viides on ratkaiseva:

Umberto Eco kirjoitti:rationaalisuutta käytetään siitä syystä, että täytyy ilmaista maailmaa koskevia propositioita, ja ennen kuin voidaan olla varmoja siitä että nämä propositiot ovat "totta", täytyy olla varmoja että muut ymmärtävät ne. Täytyy siis laatia säännöt jotta voitaisiin puhua yhdessä...

Ja hän päätyy miettimään perussääntöjä, joiden täytyy olla voimassa, jotta järjellinen kommunikaatio olisi mahdollista: "Luovun kaikista varmuuksista paitsi modus ponensista", kirjoittaa hän "loogisen ystävänsä" sanoneen. Olennaista on, että sovitaan ja julkilausutaan sääntö ja sen pätevyysala. Runouden "diskurssin" ei tarvitse noudattaa rationaalin diskurssin sääntöjä, mutta runoilijallakaan ei ole lupa kesken keskustelun vaatia toisia hyväksymään ristiriitoja tai muuta irrationaalisuutta.

En malta ohittaa erästä Econ heittoa: "Jos lukee uudelleen Kantia (... ottaen huomioon omat ongelmamme ja suhtautuen eksplisiittisen kriittisesti...), niin huomaa Kantin vielä melko päteväksi," hän tuumaa. Ja

Umberto Eco kirjoitti:siitä tulikin mieleeni, että Marxin ja Hegelin kuoleman ja muutamien Freudin parantumattomien sairauksien jälkeen Kant on taas herätetty henkiin.

Eco viittaa tuossa ironisesti modernin filosofian kahteen keskeiseen asenteeseen tai positioon. Muodin perässä juoksemiseen (ranskalaiset ja heidän ihannoijansa) ja ongelmakeskeisen teoretisoinnin kannattajiin, joiden viimekätinen viitekohde on Kant, joka ensimmäisenä kartoitti modernisti ajattelun perustematiikat, siis ei-metafyysisesti. Viimeinen valistusfilosofi oli heistä myös suurin!

Umberto Eco kirjoitti:totta puhuakseni me olemme aina salassa pysyneet uskollisina Königsbergin kulkijalle, silloinkin kun hänen nimensä mainitsijoita syytettiin Etelä-Vietnamin puolelle asettumisesta. Ne olivat hankalat kymmenen vuotta!

Ei ihme, että Italia on noussut nykyfilosofiassa jo USA:n ohi, mitä tulee Kant-lähtöiseen ajatteluun. Jenkit karahtivat muodikkaisiin ranskalaisteorioihin ja päätyivät sivuraiteelle, vaikka emigrantit veivät 1930-luvulla aikansa "huippuosaamisen" Keski-Euroopasta USA:aan.

Kant itse asiassa on molempien 1900-luvun filosofisten perusasenteiden taustalla: yhtäällä ovat Marxin, Nietzschen ja Freudin nimiin vannovat "kriitikot", "kriittisen ajattelun" edustajat, toisaalla ovat kolme Hoota - Hegel, Husserl, Heidegger - ja heidän kauttaan kulkijat. Halpahintainen muotiteoriointi käsitti nuo asenteet tai suuntaukset vastakkaisiksi, jota ne toki jossain määrin olivatkin, mutta asiaan liittyy myös niiden toisiaan täydentävyys, joka aukeaa kunnolla Kantin kriittisen filosofian kautta.

§1. Kysyin Mikiltä (toukokuussa 2006): kuka on väittänyt, että olisi "faktoja" tietoisuudesta huolimatta tai sen ulkopuolella?

Mikki vastasi mikkimäisesti sanaillen & päätti kysyen

k-meleon kirjoitti:

Mikki Hiiri kirjoitti: Liian monimutkaista?

Kyllä. Kysymykseen vastaaminen olisi riittänyt

oli vastaukseni. Tuntui hyödyttömältä käydä painostamaan häntä kiinnittämään huomiota "faktan" eli tosiseikan käsitteeseen: onko se jotain todettua ja ilmaistua, vai onko se ulkomaailman mykkä asiantila tai olio sellaisena kuin on?

§2. Palaisin tuohon liki 2,5 vuoden takaiseen, koska tässä ajassa filosofiankin opiskelija on kerennyt oppimaan yhtä jos toista uutta. Filsa on sikäli hankala ala, että siinä jos missä on jatkuvan oppimisen paikka: perillä ei ole, vaikka usein luuleekin päässeensä sellaiseen "perustaan", josta voi systemaattisesti edetä kokemuksen konstituution erittelyyn. Tämä tekee filsasta kiehtovan, mikä selittänee Arvonkin kaltaisten henkilöiden iän myötä syvenevää filosofiaan sitoutumista, tai tehnee sitä ymmärrettäväksi (oliko riittävän härmeneyttistä?). Siksipä utelenkin Mikiltä, miten hän vastaisi alkuperäiseen kysymykseeni nyt, syksyllä 2008.

§3.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:on vain kaksi oikeaa tiedettä, filosofia ja historia

Tuo ei ole yhteismitallista, jos näin voi sanoa. Historianhan pitäisi olla kokemustiede, jota filosofia juuri ei ole, kuten se ei ole normitiedettäkään. Olisiko se kuitenkin lähellä matematiikkaa siinä, että niiden harjoittamiseen riittää kynä ja paperia?

§4.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Ecoahan ovat mollaneet marxistien lisäksi semiologit ja semiootikot ja muut muotivasemmistolaiset (...) Minusta Eco on näyttäytynyt rationaaliselta ja viisaalta intellektuellilta, joka on niin osaava, että kykenee kirjoittamaan selkeästi jopa vaikeistakin asioista.

Kuinka totta! Olen joskus itsekin Ecoa - ymmärtämättömyyttäni, myönnän! - mollannut. En kuitenkaan ole koskaan saanut otetta hänen Kant-ymmärryksestään. Theory of Semiotics ei tässä auta.

§5.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Mutta se järki, se on määritelty ja ymmärretty eri tavoin. Osa niistä on Econ mielestä tyhmiä, osa vanhentuneita. Viides on ratkaiseva:

Umberto Eco kirjoitti:rationaalisuutta käytetään siitä syystä, että täytyy ilmaista maailmaa koskevia propositioita, ja ennen kuin voidaan olla varmoja siitä että nämä propositiot ovat "totta", täytyy olla varmoja että muut ymmärtävät ne. Täytyy siis laatia säännöt jotta voitaisiin puhua yhdessä...

Järki ja säännöt tuskin ovat edes Econ mukaan sama. Joten, rahvaanomaisesti kysyäkseni: mikä on tämä 5. järjen käsite (määritelmä)?

"Luovun kaikista varmuuksista paitsi modus ponensista" on aivan ihastuttava periaate! Tähän on kuitenkin lisättävä Aristoteleen ristiriidan laki, jotta saadaan perussäännöstö valmiiksi. ;)

En malta aivan vielä lopettaa...

§6.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:En malta ohittaa erästä Econ heittoa: "Jos lukee uudelleen Kantia (...), niin huomaa Kantin vielä melko päteväksi," hän tuumaa. Ja

Umberto Eco kirjoitti:siitä tulikin mieleeni, että Marxin ja Hegelin kuoleman ja muutamien Freudin parantumattomien sairauksien jälkeen Kant on taas herätetty henkiin.

"Melko päteväksi", hah! (Muistan yhden opettajan, joka saattoi seminaarissa todeta yks'kantaan, ettei Platonin jälkeen ole ajateltu eikä sanottu mitään oivaltavaa eikä uutta!) Noin voi sanoa vain jonkin tieteen edustaja, joka ajattelee filosofit aina jollain vähän hassulla tavalla "todellisuudesta" irrallisiksi haahuilijoiksi: epistemologi-Kant lienee Econ ajatuksissa, kuten 95%:lla Kantista puhelevista tiedemiehistä?

On kuitenkin totta, että ns. klassisemman peruskoulutuksen saaneet tuppaavat käsittämään koulussa lukemiaan kantteja eri tavoin, jopa syvällisemmin, kuin tieteen empiirikot, jotka eivät näemmä pääse koskaan ulkomaailma-fiksaatiostaan. Italiaanojen hyvästä pohjakoulutuksesta huolimatta en usko, että USA:n asemaa filosofian kentällä, Saksan ulkopuolella, voi kumota edes Italia: jenkeillä on resursseja aivan eri tavoin.

§7. Haatasen "on vain kaksi oikeaa tiedettä, filosofia ja historia" -teesissä on tämäkin ongelma:

Filosofia on ainoa edellytyksetön älyllisen puuhastelun haara - se ei edellytä edes maailmaa. Se on puhdasta theorein, reflektiota, jossa ajatus kääntyy itseensä. Vai...?

Sen sijaan kokemustieteet, ollakseen tuloksellisia, joutuvat olettamaan ylettömän paljon. Formaalitieteidenkään ei tarvitse olettaa niin paljoja.

Eläköön se pieni ero!

§8.

Liisa Autio kirjoitti:Selkoajatus hämääntyy joskus selkokielen kartteluun.

Minulla on vieläkin vaikeuksia pukea tuo tarkka & täsmällinen lause yksiselitteisen proposition muotoon...

Taitaa olla aika panna masiina kiinni & lähteä pitsalle: ei yksin hengestä...