YLE Radio 1

Ihmettelen onko säveltäjän ja taiteilijan taidettaan luodessaan ylimalkaan tarkoitus voittaa jokin taistelu tai kukistaa jonkinmoiset voimat kenties adornolaisessa mielessä?

Luullakseni absoluuttista musiikkia luova, persoonasta erottautunut puhdas äly ei halua sisäisestä välttämättömyydestä musiikkia säveltäessään mitään sellaista koska hän on vaistomaisen välttänättömyyden johtama ja puhtaasti tiedoitseva..

Sillä kaikenlaiset temaattiset käsitteet ovat vieraita hänen absoluuttiselle musiikilleen kuten Hildesheimer toteaa. Missä määrin esim. Beethovenin musiikkia voidaan pitää absoluuttisena on jo problemaattista.

Mutta ilmeisesti sisäinen sielullinen kamppailu ja henkilökohtainen julistus josta vavahduttavana todisteena voidaan pitää myös Tauno Marttisen eräitä sinfonioita kytkeytyvät alitajuisina motiiveina tietoiseen metodiikkaan, jossa säveltäjä pyrkii vähitellen hylkäämään liian matemaattisena mieltämänsä, vaikkakin sittemmin vapaasti soveltamansa dodekafonisen sävellystekniikan potsromanttisen ilmaisukielen hyväksi.

Voitaisiin todeta että voittaminen ei kuulu tendensseistä ja tahtomisesta suhteineen vapaan puhtaan tietotavan premisseihin ja intresseihin semminkinkään kun neron intressitön tarkastelutapa ylimalkaan voi sisältää mitään intressiä, toisin sanoen, suhteita tahtoon, joka älyn vapautumisen tuloksena luomisprosississa jossa nero sublimoi koko maailman universaalisuudessaan on tajunnasta pois tungettu mielteen maailman ja puhtaan mielteen alueelle heijastuneiden tahdonliikkeiden saavuttaessa täydellisen objektivoitumisensa.