YLE Radio 1

Ranskalainen journalisti-käsikirjoittaja René Goscinny (1926-77) on kenties terävin sarjakuvien ja satiirien käsikirjoittaja koskaan. Hänen muistoaan elättää neljä suurta sankaria; Asterix, Lucky Luke, Iznogoud eli Ahmed Ahne ja Petit Nicholas eli Pikku-Nikke. Yhteistyökumppaneina eli luomisprosesiin keskeisesti vaikuttaneina taiteilijakumppaneina Goscinnyllä olivat Asterixin piirtäjä Albert Udezo, Ahmed Ahneen piirtäjä Jean Tabary sekä Niken toinen luoja Jean-Jacques Sempé. Lucky Luke syntyi hieman toisenlaisen yhteistyöprosessin hedelmänä, sitä kun käsikirjoitti pari muutakin tyyppiä ja Morris (eli Maurice de Bévère, 1923-2001) keskittyi enemmän kuvalliseen luomistyöhön.

Goscinnyllä oli erinomaiset tiedot historiasta ja hän osasi uittaa eri aikakausille ja eri maisemiin sijoittuviin tarinoihinsa lahjakkaasti myös aikalaisvitsejä. Tästäkin huolimatta tarinat kestävät, kukapa ei haluaisi kunnioittaa läsnäolollaan roomalaiskuvernöörin orgioita, joissa nautitaan alkuhärän rasvassa friteerattuja villisian sisälmyksiä hunajan kanssa tai poimia villisikoja ja roomalaisia gallialaiskylän lähimetsästä tai korsikalaisesta pensaistosta -puhumattakaan siitä aktiviteetin viriämisestä, mikä tapahtuu aina, kun seppä huomauttaa ilmeisen aiheellisesti kalakauppiaan tuotteiden parhaimman tuoreusajan jo menneen vanhaksi...
Esimerkit olivat Asterixeistä, mutta sama terävä piikittely heijastuu myös muista mestarin teossarjoista.

Ikävä kyllä Uderzo ei laskenut sivellintään työparin äkillisen kuoleman myötä. Täysin aidon hohtonsa menettäneet post-goscinnyläiset Asterix-tarinat jatkavat yhä ilmestymistään, Uderzon oman kustannusyhtiön lukuun.

Goscinnystä lisää esim.osoitteessa: http://www.goscinny.net/

Törmäsinpä taas varsinaiseen kesäkirjaan. Keijo Karjalaisen kyhäelmään "Politiikkaa Asterixin maailmassa".
Lähinnä kyläläisten keskinäisiä voimasuhteita selvittelevän opuksen ikävin ominaisuus oli se, ettei se ottanut ollenkaan huomioon Goscinnyn kuolemaa ja siitä seurannutta henkilögallerian kierrätystä -Uderzohan ei ole keksinyt oikeastaan yhtään uutta hahmoa tai ei ainakaan ketään sellaista, joka vaikuttaisi tarinaan jotenkin huomattavalla tavalla.
(Ihan siltä varalta, että joku ei tunne Asterixin kylän henkilöitä, tulkoon tähän linkitetyksi esittely heistä:
http://www.chez.com/axterixlegaulois/principaux.htm )

Asterix on terävä yhteiskunnallinen satiiri, mutta Karjalainen ei ajattele sitä oikeastaan yhtään. Lisäksi hän ei huomioi sellaista tosiseikkaa, että Goscinny heitti jatkuvasti tarinoiden sivuhenkilöiksi ranskalaisia julkkiksia, poliitikkoja tms., joiden merkityksen ei välttämättä ole tarkoituskaan aueta ulkomaalaisille tai myöhemmille sukupolville.
Summa summarum: Kyllähän Karjalaisen kirjan lukaisi, mutta ei siitä ainakaan minun Asterix-kirjastoni täydentäjäksi ole. Lukemani kappale on jo odottamassa seuraavaa käsittelijäänsä Töölön kirjaston hyllyssä...

Mutta yksi ihan mielenkiintoinen kysymys tässä tietysti taas aukesi: Miksei Senilixin(Agecanonixin) hehkeällä vaimolla ole nimeä?
http://www.bdcentral.com/Asterix/perso_ ... .php?No=96
Karjalainen väittää, ettei tällä todellakaan olisi nimeä. Minusta todennäköisempää on Goscinnylle hyvinkin luontevasti istuva toimintamalli: luodaan henkilö, jonka nimi vain yksinkertaisesti jätetään kertomatta. Eihän kylän muidenkaan naisten, päällikön ja kalakauppiaan vaimoja lukuunottamatta, nimiä missään yhteydessä kerrota...

Lauantain 22.7.2006 HS:ssa on mielenkiintoinen artikkeli Goscinnyn tyttärestä Anne Goscinnystä. Hänellä on vielä hallussaan joitakin julkaisemattomia isänsä jäämistössä olleita Nikke-tarinoita. Saa nähdä, saavatko ne julkisuutta. Olisihan tuo nyt ainakin suotavampaa, kuin se, että Uderzo värkkäisi vielä lisää omia Asterix-näkemyksiään...
Jutussa kyllä todettiin aivan oikein, että niin Asterix kuin Lucky Lukekin olivat käsikirjoittajansa, eivät piirtäjänsä, luomuksia. Todisteeksi tälle väitteelle riittää vilkaisu jommankumman sarjan myöhempiin tekeleisiin.

Vaan eipä Uderzo malttanut vieläkään lopettaa:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/50 ... 5249647315

Astérix chez les Belges-tarina, joka oli viimeinen Goscinnyn kirjoittama, on myös viimeinen "oikea Asterix-tarina", sen jälkeiset ovat Uderzon sormiharjoituksia, jotka jokaisen todellisen Asterix-fanin mielestä olisi ollut parempi jättää tekemättä. Ei siksi, että ne olisivat sarjakuvatarinoiksi huonoja, vaan siksi, että niistä puuttuu kaikki se lukijan koukutus, joka Goscinnyn juttuihin huului.

Mutta miten pitkään?

Pitkään. Asterixia ja Lucky Lukea ei hevillä hengiltä saada...

Mutta miten pitkään?

(Minusta Lucky Luke syntyi kuolleena... mutta Obelix on kelpo kaveri!)

Pitkään pitkään. Kauemmin, kuin yhden henkilön muisto keskimäärin.
Aiheesta tulee tänään Lukupiirikin: http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/lukup ... 2080.shtml

Mainittu Keijo Karjalainen vierailee tämän viikon Aristoteleen kantapäässäkin keskustelemassa Asterixin hahmojen nimistä ja niiden etymologiasta eri kielillä.
http://blogit.yleradio1.yle.fi/aristote ... aa/asterix
Varsin ansiokas ohjelma, kuten tämän sarjan puitteissa ilmestyneillä on tapana...

Goscinnyn ehkä kaikkein terävin yhteiskunta-analyysi, satiirikko Jean-Jacques Sempén kanssa yhteistyönä syntynyt Petit Nicholas-sarja eli suomeksi Nikke ja kaverit täyttää tänään pyöreitä vuosia.

moxu kirjoitti:Lauantain 22.7.2006 HS:ssa on mielenkiintoinen artikkeli Goscinnyn tyttärestä Anne Goscinnystä. Hänellä on vielä hallussaan joitakin julkaisemattomia isänsä jäämistössä olleita Nikke-tarinoita. Saa nähdä, saavatko ne julkisuutta. Olisihan tuo nyt ainakin suotavampaa, kuin se, että Uderzo värkkäisi vielä lisää omia Asterix-näkemyksiään...

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ni ... 5250810168
Mitä ilmeisimmin tässä ovat nyt julkisuuteen tulossa juuri nuo mainitut tarinat.

Jos tähän jonkinlaista juttua koittaa vääntää, on muuten kovin rauhallinen keskustelu, niin esim. Tintti, Obelix & kump (Vaan nälkästäpä ei nukuta) ja muutama muu tulee varmasti säilymään pitkään. Lännen nopein ampuja Lucky Luke ja Daltonin veljekset ovat pelkkää rahastusta. Kuten niin moni muukin sarjakuva.
Sarjakuvaa, siis hyvää sarjakuvaa, on nautinnollista lukea, mutta esim. hesarin sarjakuvista n. puolet on silkkaa ihtiään.

Yksi vaihe eurooppalaisen sarjakuvan jatkumoissa on päättynyt Ranskasta tulleen suruviestin myötä, Goscinnyn Iznogoud(Ahmed Ahne)-tarinoiden piirtäjä ja myöhempi käsikirjoittaja Jean Tabary (1930-2011) on kuollut. Kolmentoista Goscinnyn käsikirjoittaman tarinan jälkeen Tabary jatkoi sarjaa neljäntoista jakson verran ja hänen lapsensa keräsivät puolivalmiista aineistosta viimeisen. Sarjaa ei jatketa, eli itse kukin saa päätellä, pääsikö Ahmed Ahne "kalifiksi kalifin paikalle".

Tabaryn kynänjälki oli karnevalistisempaa kuin Uderzon tai Morrisin, joten Ahmed Ahne oli jo syntyessään Asterixia ja Lucky Lukea "värikylläisempi". Ehkä tämä osaltaan auttoi myös post-goscinnyläisessä vaiheessa Tabarya selviytymään tuotteensa kanssa "hengissä" hieman Uderzoa paremmin. Tabary toi itse käsikirjoittamiinsa Iznogoudeihin ainakin toisinaan mukaan myös piirtäjän ja tämän vaimon Coletten välisiä keskusteluja, jotka osaltaan kommentoivat kerrontaa.
Tekstuaalisesti suurelta osin sanaleikkeihin perustunut Iznogoud oli kääntäjien kertoman mukaan ollut erityisen vaikea suomennettava. Sarjakuvassa kun vitsin on oltava oivallettavissa kuvan ja repliikin yhteisvaikutuksesta, eikä selittämiseen oikein ole varaa. No, mentiinhän siihenkin tietysti aika ajoin.