YLE Radio 1

Viimevuonna tuli havaittua, ettei yr1:stä jostain syystä tullut tarpeeksi barokkiooperaa. Ovatko teostomaksut niin rasselin korkeat, ettei ole rahkeita useampaan. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että esimerkiksi Jean-Philipp Rameaun musikillisesti parhaat ooperat olisivat soineet useammin. Jäivät surutta unholaan. Entäpä jatkossa? Miten olisi esimerkiksi Castor & Pollux, Les Poreades, Dardanus, Pigmalion, Anagreon jne. Kiitän edellisestä Les Paladins lähetyksestä, jossa lauloi Topi Lehtipuu. Äänellisesti Topin ääni toimii äärimmäisen hyvin millaisiin tenori laulajiin on jo aijemmin totuttu. Nimen omaan Rameaun ooperoissa. Itse en ajatellen pelkästään les Paladinin muusiikillisuutta koe teosta välttämättä pelkkänä kuuntelukokemuksena suositeltavana. Sen vaatisi nähdä dvd:ltä tai livenä. Yleisestikkin, kun on kyse komediaoopperoista. Rameaun edellä mainitsemani ooperat koen jo pelkkänä kuuntelukokemuksena huikeina. Joku saattaa vierastaa oikukasta kuviolaulamista. Minua kiehtoo juuri siinä se, että ikään kuin muusiikki kulkisi joskus tootuuden vastaisesti, mutta silti oikein, ovelasti ja mystisesti. Välillä kauniin melodian vastakohdaksi äkillisiä tantereen tutisutuksia. Juuri siksi Rameau on säveltäjistä joskus kuuntelemisen ohjelmistolistalla nro.1 Entä Ghristop Willibald Von Glukin, jotkut Händelin ja tai vaikka Vivaldin parhaat? jne. Jatkampa tätä lätisemistä joskus myöhenpään. Selän takkana syyhysormia jonossa:)

Ehkä se johtuu myös siitä, että Kun barokin sävellys käsittee yhtä affektia kerrallaan liikkuu klassinen teos vapaasti affektien koko asteikolla rytmin irtautuessa barokin monorytmisyydestä ja -tematiikasta hienosyiseen tematiikkaan melodian, ilmaisun ja tunteen vapautuessa jäykän barokkiarkkitehtuurin kaavamaisen akateemisen kontrapunktin ja yksinvaltaisen despoottisen fuugateeman ylivallasta vaikka tonaalisena perustana oli kummassakin toonikan ja dominantin välinen polariteetti kasvoi siitä klassismissa rakennetta ohjaava dynaaminen voima. Kirjoista on joskus hyötyä.