YLE Radio 1

Kyse ei ole siitä, oliko suhteita vai ei, vaan siitä, että jos tarkoittaa kirjansa vakavasti otettavaksi tietokirjaksi, on esitettävä vain väitteitä, joilla on riittävän uskottavat lähteet.

Fiktio ja journalismi (esim. Saaren Haavikko-kirja) ovat eri genreä, joten niitä ei koske samanlainen lähdekritiikkivaatimus.

Kyllä totuusvaade koskee journalismia! Valehdella ei saa (jotkut toki valehtelevat). Etenkään ihmisistä ei saa väittää asioita, jotka ovat paikkansa pitämättömiä.

Olen heikoilla koska kirjan lukemisesta (Kortelainen) on aikaa, mutta mikäli muistan oikein hän ei valehtele vaan tutkii kuvia, joiden perusteella tekee tiettyjä olettamuksia. Hän lähtee sitten tutkimaan arkistoihin ja Etelä-Ranskaan, löytyisikö mitään todisteita, jotka voisivat tukea hänen olettamuksiaan, ts. kuvien lukemistaan. Ville Vallgren Kortelaisen käyttämänä lähteenä perustuu Edelfeltin ja Vallgrenin väliseen tuttavuuteen, ystävyyteen (?). Koin Vallgrenin ikään kuin nuoren Edelfeltin mahdollisena uskottuna. Arkistolähteiden ja fyysisen matkan jälkeen Kortelainen esitti olettamuksen: tässä voisi olla henkilö, mallina monesti esiintyvä nainen, joka Edelfeltin tauluissa sai nimekseen Virginie. En mitenkään kokenut tutkijan valehdelleen. Hän kulki todellisen henkilön elämänsäikeitten jäljessä ja pyrki löytämään totuuden.

Anna Kortelainen on kirjassaan minun mielestäni Edelfeltiä mollaamatta pyrkinyt nostamaan esiin mallin ja mallien aseman. Miten he elivät taidemaailmassa. Mikä oli heidän asemansa. Tuona aikana maalattiin runsaasti kuvia alastomista naisista, se kuului ajan suuntauksiin kuten kauan ennen sitäkin, mutta sitten tuli kuin hurmio, jolloin nainen edusti niin neitsyttä, eläimellisyyttä kuin esim. vampyrismiäkin. Edelfelt oli sikäli varoissaan, että hänellä oli yksityisateljee eikä hän kuulunut rupusakkiin. Tämä yksityinen ateljee kohoaa myös erääksi tutkimuskohteeksi ja mahdollisuudeksi kirjassa.

En ole seurannut tätä myrskyä vesilasissa ennen tähän ketjuun törmäämistäni. Kuitenkin; mikäli nuori, ja ilmeisen varakas Edelfelt, on elänyt pitkähkön ajan ranskassa solmimatta suhdetta kauniimpaan sukupuoleen, niin kansallistaiteilijassamme on ollut joku meiltä kätketty vika.
Marja Salosen viestit tässä ketjussa ovat olleet valaisevia. Siitä kiitos!

Toistan, että kyse oli siitä, että yksi lähde ei riitä historiantutkimuksen kriteereillä niin pitkälle vietyihin johtopäätöksiin kuin Kortelainen ilmeisesti tekee. Nykyään esitetään liian helposti kaikenlaisia spekulaatioita. Juu, suhteita on ollut kautta aikain siellä ja täällä, mutta ennen kuin sitä voi kutsua historiantutkimukseksi on todisteiden oltava riittävät.

(Hupsista sentään. En ollut tietoinen koko asiasta aiemmin laittaessani linkit, enkä siten ottanut mitenkään kantaa, ko. henkilö vain oli ollut viimeksi esillä, telkussa muistaakseni, ja olin ostanut kirjan lahjaksi. Myöhemmin jostakin luin ja jäi asia kismittämään, oikaistakoon siis nyt.
Täällä provinssissa on aivan ulkona kaikesta, mutta ainahan voi täydentää opintojaan ja onneksi kirjoja on vielä saatavilla. Josko hämäläinen ehtisi mukaan seuraavaan tasakymmenen juhlintaan tai viimeistään 2054 merkkipäiville. )

LiisaH kirjoitti:Toistan, että kyse oli siitä, että yksi lähde ei riitä historiantutkimuksen kriteereillä niin pitkälle vietyihin johtopäätöksiin kuin Kortelainen ilmeisesti tekee. Nykyään esitetään liian helposti kaikenlaisia spekulaatioita. Juu, suhteita on ollut kautta aikain siellä ja täällä, mutta ennen kuin sitä voi kutsua historiantutkimukseksi on todisteiden oltava riittävät.

Onko kyse tosiaankin historiantutkimuksesta? Tai ylipäätänsä tieteellisin kriteerein tehdystä tutkimuksesta? Vai olisiko sittenkin kyseessä, nykyisin ja aiemminkin, niin muodikkaista muistelmateoksesta.

Kuten M. Salonen edellä hyvin selvitti, väitöskirja oli sitten erikseen. Älkääs nyt olko aivan höpsöjä.
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... php?id=478

(Japonismia. Hip hei, selvisi lopulta tämäkin nimi ja tekijä.
http://loo.fi/xo5vhg La Japonaise, 1876, Claude Monet
http://www.youtube.com/watch?v=7vq6hAQJaRA

Juuri eilen netissä töpsähti vastaan kovasti Ruokolahden eukkoja muistuttava teos, olisiko sekin ollut Monet tai sitten Renoir, impressionistin muistaakseni kuitenkin.)

Täytyy kuitenkin muistaa sellainen tosiseikka, ettei sen paremmin Kortelainen kuin kukaan muukaan ole suhtautunut Virginie-tutkimuksiin varsinaisena tieteenä. Kortelaisen Virginie-kirjakin on -vaikka se kirjastoluokituksessa taidetta käsittelevän elämänkertakirjallisuuden mukaan ja siten tietokirjaksi luokitellaankin- varsin viihteellinen ja Edelfeltiä mukavasti popularisoiva. Itsellenikin Edelfeltin töiden maisema on auennut aivan uudella tavalla juuri tämän kirjan ansiosta.

LiisaH kirjoitti:Toistan, että kyse oli siitä, että yksi lähde ei riitä historiantutkimuksen kriteereillä niin pitkälle vietyihin johtopäätöksiin kuin Kortelainen ilmeisesti tekee. Nykyään esitetään liian helposti kaikenlaisia spekulaatioita. Juu, suhteita on ollut kautta aikain siellä ja täällä, mutta ennen kuin sitä voi kutsua historiantutkimukseksi on todisteiden oltava riittävät.

En väitä enää vastaan tässä suhteessa kunhan selitän jotain. Olen lukenut Anna Kortelaisen tiettyjä tekstejä. Muistaisin hänen Virginie-kirjassa olleen kiinnostunut erityisesti Carlo Ginzburgin mikrohistoriasta ja edenneen tekstissä kuin dekkarissa ikään. Hänen väitöskirjansa, jonka luin sitten tämän kirjan jälkeen, nojaa enemmän minulle toisaalta kovin vaikean vaikkakin ymmärrettävän Walter Benjaminin ynnä muiden teoreetikoiden näkemyksiin. Koin Virginien vapaamuotoisena tutkimuksena, joka kulki fiktion ja faktan rajalla.

Edelfeltväärennös?
Onko oikein että Virginie elokuva markkinoidaan Albert Edelfeltin nimellä? Voisiko ajatella että kyseessää onkin väärennös ja petos kerran kaikki osapuolet / YLE / elokuvan tuotanto / kässärivastaava / kirjan kirjoittaja tietävät että Virginie on myytti. Nyt ei mietitä kenen rahoja Yle käyttää tai miten paljon. Mutta leikki leikkinä - Virginie elokuva saattaa olla kaikkein kallein Edelfeltväärennös.

Ehdotan ett faktat pidetään faktoina ja keksityt jutut lokeroidaan sitten erilleen omaan ryhmään esim. romaani-nimikkeellä.

Tohtori Kortelainen joka tokin itse tasan tarkaan tietää mitä Virginie kirjassa on totta / keksitty on vuonna 2004 julkaissut tieteellisen kirjan nimeltä Puolivilli puutarha, Albert Edelfeltin Haikko. Sitaatti: "1880 Virginie ilmestyi Edelfeltin elämään" ..."1883 Välirikko Virginien kanssa", sivu 155.
Uskotellaan että kirja on FAKTA kirja, nootteineen ja kirjallisuus viiteineen. Mutta jostain käsittämättömästä syystä faktapakettiin "Albert Edelfeltin elämänvaiheita" on lipsunut tuo fantasia-Virginie, ihannemalli jonka Bertel Hintze upotti nootteihin 1940-luvulla Edelfelt kirjassaan. Hän niputti kaikki Edelfeltin pariisitar mallit tähän Virginie myyttiin jotka esiintyvät Edelfeltin teoksissa 1880-1883. Nykytaidetutkija on valpas - osaa katsoa mallien erityispiirteitä upeista väridigikuvista. Tähän kykenee itse asiassa jokainen katsoja, siihen ei tarvita tohtorin hattuja, eikä miekkojakaan. Mediaympäristö jossa eläämme on kouluttanut katseemme.

Suurelle yleisölle tuotetut elokuvat ja viihdekirjat tulisi tehdä rehellisesti, ainakin jos tekijä on väitellyt aiheesta. Toivon että tiedemaailmassa käynnistettäisiin keskustelu aiheesta jossa avainsanat olisivat: tieteellisyys, lähdekriittisyys ja tutkijan eettinen vastuu.

Virginie oli historiallinen henkilö. Edelfeltillä oli hänen kanssaan suhde. Tämän myöntävät kaikki.
Kortelainen on erittäin pätevä tutkija -"erittäin" ei tohtorinhattunsa vaan nimenomaan asiaa kohtaan osoittamansa harrastuneisuuden vuoksi.
Virginien tarinaa, puhutaanpa sitten Kortelaisen kirjasta tai sen materiaalia hyödyntäneistä teatteriesityksestä tai elokuvasta, ei kukaan ole tieteelliseksi faktaksi väittänytkään. Paitsi tietysti kokemuspohjaisena, Kortelainenhan kuljettaa itseään tarinassa koko ajan viehkolla tavalla mukana.

Mistä siis kiikastaa?