Maaliskuun Musica Novassa Almi salissa kantaesitettiin Helsingin kamarikuoron tilaama Juhani Nuorvalan teos Kolme madrigaalia.
Kansaesityksessä teos tuntui oudolta ja luontaantyöntävältä, koska siinä käytettiin yli sävelsuhteita, joihin korva ei ole tottunut.
Viikko sitten Nuorvala esitteli teosta Sibiksessä soittaen en tunnin verran kuoroa varten laatimiaan harjoitus äänitteitä. Kun sitten teos soitettiin esityksen lopuksi, teos tuntui kauniilota eikä lainkaan oudolta.
Voiko todella olla mahdollista, että korva jo tunnissa tottuu uusiin sävelsuhteiteisiin?