YLE Radio 1

Nyt kun seuraaviin vaaleihin on enää vajaat kuusi vuotta niin ehkäpä voimme yhdessä ryhtyä etsimään uusia ehdokkaita. Uskon, että asia pohditaan tarkemmin syssymmällä Maijan Baarissa sitten kun olemme rantautuneet silakkarysiltä.

Kumpi karpaasi demareilta, Heinäluoma vai Paavo-Mooses?

Kepulit varmaan lähtevät liikkeelle Vanhasella? Vai pomppaako Väyrynen jostain kolosta taas esiin? Kekkonen ei kuulemma ole käytettävissä, sitäpaitsi se on kotkalainen demari.

Kokoomus, vieläkö Sauli jaksaa yrittää? Jos ei, niin Katainenko?

Hautala on varmaan niin kauan mukana kuin vaan hengissä on. Hän kyllä voisi ottaa hatkat vihreistä ja perustaa jonkinlaisen lipilaarien inkarnaation.

Kuka leipoo Vasemmistoliiton vaalipullat?

Kuka suostuu tällä kertaa ottamaan ruotsalaisten tappion niskaansa?

Onko Perussuomalaisia enää olemassa?

Nostetaanko listalla ratsastavien kannattajamäärävaatimus realistiseksi?

Ja aiheista vielä, mistä puhutaan kun Natossa ollaan oltu jo pari vuotta?

Omat veikkaukset SDP:llä Liikanen ja Kepulla Jäätteenmäki, Kokoomuksella Sauli joka sitten voittaa vaalit.

Voittoa auttaa se että Nato on pari vuotta aiemmin hajonnut.

arvieno kirjoitti:Omat veikkaukset SDP:llä Liikanen ja Kepulla Jäätteenmäki, Kokoomuksella Sauli joka sitten voittaa vaalit.

Voittoa auttaa se että Nato on pari vuotta aiemmin hajonnut.

-Joko se sit alko jo?
Meinaan tuo pähkäily.
Todetaan huomenaamulla "Paikallisissa" tuoppimme ääressä tapahtunutta ja ratkaistaan sit tuo 2012 kohtalo. Ennenkuin rupeamme
vetämään sarkahousuja jalkaamme ja katsomme, että passi ja hammasharja on mukana, kohti "Naton" nimissä tekemään rauhaa

Väittäisin, että kepun ehdokas 2012 on nykyinen komissaari Olli Rehn, vihreiden (laajan kansalaiskoalition tukemana) Heidi Hautala tai Pekka Sauri ja SDP:n Susanna, sukunimestä ei niin väliä onko Huovinen vai Rahkonen. Kokoomus yrittää kerätä rivinsä Jussi Pajusen taakse ja vasurit tarjoavat Suvi-Annea. Perussuomalaisten uuden ajan Vennamo Timo Soini on luonnollisesti mukana, samoin joku villi ehdokas.

Avauksessa ehdotetut tyypit ovat vuonna 2012 jo vanhentuneet yli viimeisen käyttöpäivänsä. Ylioppilas Heinäluoma menettänee puolueensa jo kahden vuoden kuluttua, söpö-Paavo taas siirtynee eläkkeelle ensi vuonna ja pahvi-Saulikaan tuskin viitsii heittäytyä tähän härdelliin toista kertaa.

Toiselle kierrokselle menevät Rehn ja vihreä ehdokas. Ja sitten eletäänkin jännittäviä aikoja...

Niin kauan kun puolueet asettavat ehdokkaitaan tällä pariin viime kertaan vakiintuneella tavalla välttäen aitoja esivaaleja ei sinne ehdolle pääse kuin eläkeikäisiä puoluejyriä. Toivottavasti mahdollisimman pian demarit häviävät vaalit että saadaan edes presidenttivallan kaventaminen jatkumaan. Ja häviävätkin koska ainoa kielitaitoinen täysijärkinen eläkeikäinen puoluejyrä heillä vuonna 2012 on Liikanen eikä hän voita vaaleja.

En tahtoisi olla ilonpilaaja, mutta sirkushuveja voi järjestää muullakin tavalla...
Miksi kansan valitsema eduskunta ei nimitä presidenttiä, edustuksellista arvojohtajaa ja unilukkaria? Onko koko kansan raahauduttava vaaliuurnille vain siksi, että syntyisi illuusio todellisesta vallankäytöstä? Tästä varmaan puhutaan enemmän vuoden kuluttua, kun seuraavat eduskuntavaalit ovat ohi ja maalle on valittu todellinen vallankäyttäjä, uusi (tai vanha) pääministeri. Vuoden 2012 presidentinvaalit ovat ehkä viimeiset nykyisenkaltaiset.

Minä toivon, että moxokin olisi väärässä seuraavien vaalien ehdokkaista. Rehn, Hautala, Sauri, Pajunen ja Susanna Mikälie ovat vielä kovin pentumaisia, etten heistä toivo ketään edes ehdokkaaksi.
Löytyykö talouselämän puolelta ketään yleisesti hyväksyttävää tyyppiä? Olisin toivonut jotakuta Antti Tanskasen tapaista henkilöä ehdokkaaksi.
Jos katsotaan Suomen Pankkiin, niin ehkä Pentti Hakkaraisesta voisi kehittyä jotain, Sinikka Salosta ei niinkään.

Joo, Hakkarainen voisi tosiaan olla mahdollinen. Mutta O.Rehnistä en hellitä -hänen ehdokkaaksikin nimittämättä jättämisensä olisi kepulta aika paha virhe, kun huomioidaan, että presidentin tulee johtaa kansainvälistä politiikkaa yhdessä hallituksen kanssa. Sekä Rehn että Hautala ovat muuten vuonna 2012 varsin sopivassa presidentiksituloiässäkin...
Viime viikot kampanjatiimissä kansalaispalautteen käsittelijänä toimittuani voin vakuuttaa, että presidentti-instituutio on äärimmäisen tarpeellinen olemassa. Se antaa yhden vaikutuskanavan lisää muuten sekavan byrokratiakoneiston vellovassa vedessä.

Eläkeikäiset demarit -kuin myöskään ikätoverinsa kokoomuksessa- eivät varmaan lähde päivänpolitiikasta vetäydyttyään mihinkään presidenttirumbaan. Liikanen, Tuomioja ja Söpö-Paavo voidaan siis absoluuttisesti unohtaa tästä teemasta puhuttaessa.

Johannes kirjoitti:Miksi kansan valitsema eduskunta ei nimitä presidenttiä, edustuksellista arvojohtajaa ja unilukkaria? Onko koko kansan raahauduttava vaaliuurnille vain siksi, että syntyisi illuusio todellisesta vallankäytöstä?

Tästä olen osittain samaa mieltä. Eduskunta on merkittävämpi instituutio – sen kokoonpanossa pitäisi olla suorempi linja kansan tahdosta istuinpaikalle. Nykyinen vaaliliitto- ja laskentamenetelmä vääristävät meidän tahtoamme. Mistä lie peräisin, ja millä verukkeilla.

Mahdollisuus on demokratiaa. Jos eduskunta valitsee presidentin, silloin riippumattomat kansanliikkeet eivät voi osallistua edes teoreettisesti kisaan. Niitten tärkein panos on värittää keskustelun kirjoa, voitto kun on kaikesta huolimatta yhtä teoreettinen kuin että eduskunnan patsaat heräävät eloon.

Johannes kirjoitti:Onko koko kansan raahauduttava vaaliuurnille vain siksi, että syntyisi illuusio todellisesta vallankäytöstä?

Tämä illuusiohan juuri tässä on tärkeä. Jos teiltä puoluepukareilta asiaa kysytään, niin eduskunta pitäisi valita pitkiltä listoilta ettei vaan kukaan Tony Halme tai Mikko Alatalo pääse läpi edes väriläiskäksi ja sitten tuo harmaa joukko valitsisi presidentin. Eikö voisi samantein sopia siitä, että puoluejohtajat keskenään joko sopivat tai heittävät noppaa siitä, että kenen vuoro on lusia seuraavat kuusi vuotta.

Minä kaipaan Urkin aikoja, silooin oli sentään jonkinlainen järjestys tässäkin valtakunnassa. Jos ei muuten sopinut niin sitten runnattiin, josku ruoskittiin. Vaadin Suomen Tasavallan presidentille vähintään yhtä suuria valtaoikeuksia kuin ranskalaiselle kollegalleen.

anttoo kirjoitti:Minä toivon, että moxokin olisi väärässä seuraavien vaalien ehdokkaista. Rehn, Hautala, Sauri, Pajunen ja Susanna Mikälie ovat vielä kovin pentumaisia, etten heistä toivo ketään edes ehdokkaaksi.
Löytyykö talouselämän puolelta ketään yleisesti hyväksyttävää tyyppiä? Olisin toivonut jotakuta Antti Tanskasen tapaista henkilöä ehdokkaaksi.
Jos katsotaan Suomen Pankkiin, niin ehkä Pentti Hakkaraisesta voisi kehittyä jotain, Sinikka Salosta ei niinkään.

Turhia nimiä kaikki nuo. Kahdesta huonoista pressaehdokkaista saimme nyt sen paremman. Elämä jatkuu. Onko Niinistö nyt menneisyyden haamu, T.T.Anttila?

Edesmennyt Matti Wuori olisi ollut sellainen arvojohtaja, jota minä kaipaisin. Aki Kaurismäki toteaa nasevasti uudessa Voima-lehdessä, että ”50 prosenttia Suomen älymystöstä lähti Wuoren kuoltua kerralla ja se toinenkin 50 prosenttia on pelkkä oletus. Taistelevasta humanismista katosi 80 prosenttia, puhumattakaan anarkiasta, joka loppui täysin. Matti oli hyvä esimerkki siitä, että yksilö voi vaikuttaa paljon. Kun näin hänet viimeksi, EU oli palkannut hänet sananvapauden vaalijaksi, vastuualueena maailma.”

Mielestäni olisi syytä näitä nyt menneitä vaaleja tarkastellessa ottaa huomioon se, että vaalit pidettiin nykyisin voimassa olevan perustuslain voimassa ollessa. Olen saanut sen käsityksen esim. vaaliketjusta, että nykyinen perustuslaki ei oikein toimi. Eräs asia mikä ihmetyttää on kuitenkin se, että eduskuntavaaleissa ihmiset äänestävät laiskasti. Näissä vaaleissa valittiin presidentti mutta paljolti olivat esillä eduskuntavaalit. Kansanäänestyksiin suomalaiset eivät vielä ole tottuneet, se on ainakin selvä. Eri asia on sitten se, että näiden vaalien vaalitenteissä suurin osa kysymyksistä koski asioita, jotka eivät kuuluneet presidentin valtaoikeuksien piiriin vaan siihen ns. arvopuoleen.

Minä en vielä osaa edustuksellista presidenttiyttä kannattaa ja eduskunnan valitsema presidentti tuntuu sekin kovin vaikealta, koska koen monet edustajat yhtä mittaa takkiaan kääntäviksi nappuloiksi. En mitään itsevaltiasta tietenkään kannata siitä houlimatta. Luultavaa on että seuraavalla kerralla on voimassa jälleen uusi perustuslaki ja uusi vaalimuoto ja uudet valtuudet.

Kohtuutonta on kuitenkin syyttää Halosta kaikesta. Hän sai näissä vaaleissa päälleen kaiken sen kaunan, jonka demarien pitkäaikainen hallituksessa oleminen on aiheuttanut. Myös sen kuvitteellisen puolen johon ei edes demareilla ole ollut osaa eikä arpaa.

Haluan veikata kun kerran vaalit ovat nytkin menneet sekaisin (presidentti/eduskuntavaali), että seuraavaan eduskuntaan tulee myös maahan muuttaneita siirtolaisia. Heitä itse viimeksi äänestin. Asiat, joita ei voi ohittaa, ovat edessä päätettävinä ja jokaisen tulisi tuntea vastuu siitä, millainen eduskunta seuraavalla kerralla valitaan. TV2:n Tastulan tentit toivat esiin asioita aivan toisin kuin ns. taistoissa eri kanavilla. Myös ihmiset asioiden takana olivat kuin enemmän vastuussa sanoistaan. Näin ollen oli selvää, että kulutustottumuksien on syytä muuttua nyt eikä tulevaisuudessa. Ympäristö on otettava vakavasti nyt eikä vasta huomenna. Elintaso luultavasti laskee tai ainakin tulos, mikä tulee, olisi jaettava eri tavoin kuin nyt. Fortumin johtajan opitiot tuomitsivat molemmat.

Kyllä vähemmälläkin rahalla tulee toimeen. Tuolla huonotuloinen jne. -ketjussa huomasin etten kuulu edes keskituloisiin, mutta asia on suhteellinen. Kanntan säästöjä mutta eihän niitä esim. energian suhteen saada aikaan muuta kuin lainsäädännöllä.

Presidentin olisi kyettävä olemaan jonkinlainen vastine parlamentaariselle pääministerille ja muille hallituksen tyypeille. Tämä on hakusessa. On yltiöparlamentaristeja, jotka eivät soisi presidentille mitään valtaoikeuksia ja on meitä, joiden silmissä hänellä tulisi -juuri kansan antaman valtuutuksen nojalla- olla aika huomattavatkin valtaoikeudet.
Ja sitten on muita näkemyksiä.

Tosiasia kuitenkin on, että presidentillä on oltava sekä ulko-että talouspolitiikan tuntemusta ja henkilökohtainen kontaktipinta niihin. Muuten lopputulos on jotain vielä pahempaa, kuin mediaimagoltaan onnettoman, vaikkakin sympattisen Martti Ahtisaaren presidenttikausi...

Ahtisaaresta tuli mieleen Seppo Heikinheimo, joka ei häntä noteerannut -mutta sensijaan noteerasi Petri Tuomi-Nikulaa. Hänhän voisi ainakin teoriassa myös tulla kyseeseen ehdokkaana.

Marja Salonen kirjoitti:Kansanäänestyksiin suomalaiset eivät vielä ole tottuneet, se on ainakin selvä.

Jos 100 vuodessa ei totuta ja opita äänestämään, niin sitten ei koskaan.

Marja Salonen kirjoitti:...eduskunnan valitsema presidentti tuntuu sekin kovin vaikealta, koska koen monet edustajat yhtä mittaa takkiaan kääntäviksi nappuloiksi.

Niinpä... Eduskunnan valitsema pressa on sitten eduskunnan pressa. Kyllä siinä on periaatteellinen ero, valitaanko presidentti kansanäänestyksessä, jossa on tarkoitus valita presidentti, vai valitseeko presidentin eduskunta, joka on valittu eduskuntavaaleissa muuten vain käyttämään ylintä valtaa.

Marja Salonen kirjoitti:Kohtuutonta on kuitenkin syyttää Halosta kaikesta. Hän sai näissä vaaleissa päälleen kaiken sen kaunan, jonka demarien pitkäaikainen hallituksessa oleminen on aiheuttanut.

On tainnut saada koko 1. kautensa ajan sitä kaunaa, jota kehittää syrjäkylien ja lähiöiden puoli- ja täysisyrjäytynyt äijäkunta. Ja heidän weppiluku- ja kirjoitustaitoiset edusmiehensä.

Asiasta kolmanteen - kun olen hieman epävarma asiasta, niin kysyn foorumin poliitikoilta: Ennen presidentin valtaoikeuksiin kuului hajottaa toimintakyvytön eduskunta (joka ei esim. saanut toimivaa enemmistöhallitusta aikaiseksi). Mitä nykyinen valtiosääntö tarkalleen sanoo ko. tilanteen hoidosta? Kuka/mikä hajottaa eduskunnan?

Tällaisen kohdan tästä perustuslaista presidentinoikeuksien alta löysin:
"Presidentti voi vapauttaa koko ministeristön tehtävistään pääministerin esitettyä hallituksen eronpyynnön tai yksittäisen ministerin tämän omasta pyynnöstä tai pääministerin aloitteesta. Hallitus pyytää eroa aina eduskuntavaalien jälkeen. Muuna ajankohtana eronpyyntö voi johtua eduskunnan ilmaisemasta epäluottamuksesta tai hallitusyhteistyön jatkumisedellytysten päättymisestä. Presidentin tulee vapauttaa hallitus tai yksittäinen ministeri tehtävistään ilman eronpyyntöä tai pääministerin aloitetta eduskunnan ilmaistua, ettei hallitus tai asianomainen ministeri nauti eduskunnan luottamusta."

Tuli väärä kohta, anteeksi! mutta jääköö nyt sekin. Pykälässä 26 sanotaan mm. näin:
Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla määrätä ennenaikaiset eduskuntavaalit toimitettavaksi. Eduskunta päättää tämän jälkeen, milloin se ennen vaalien toimittamista lopettaa työskentelynsä.
...
Ts. tässä suhteessa ainakin itse koen, että presidentin osuus on lähinnä seremoniallinen. Nyt poistun muiden tietävämpien edestä.