...oli yhden linjan ("Onko yhdessä sureminen kivaa?") aiheena jo viime keväänä, mutta nyt en löydä sitä mistään. Harmi, sillä ajankohtaista tuo näkyy olevan.
Yhdessä sureminen näkyy maistuvan yhä.
Enkä nyt pyri vähättelemään Aasian aaltoa! Hirveäähän se on, kun ihmisiä menee tuollainen määrä.
Mutta hivenen tuntuu taas mopo karkaavan lapasista. Mitä tämä nyt on, kun yhtä lomavainajaa on vastaanottamassa piispa, pari ministeriä ja torvisoittokunta? Ja että vastaanottotilaisuus järjestetään (uutisten mukaan) kaikkien Suomeen palaavien vainajien suhteen? Hiljaisia hetkiä on vietetty jo kuinka monta ja jumalanpalveluksiakin muutama. Aki Sirkesalon muistokonserttikin tulee, odottakaahan vain.
Omaisia on joskus kuollut jokaiselta. Mutta kuka haluaa niistä kuolemista julkista omaisuutta?
Ehdotan hallitukseen suru- ja hiljaisten hetkien ministerin virkaa tällaisia tilanteita varten, koska luulen pääministerillä olevan tähdellisempiäkin tehtäviä kuin ottaa jokaista vainajaa vastaan kuin valtiovierasta. Vai onko tässä nyt tärkeintä näyttää itseään kaikissa asiaan liittyvissä tilanteissa, jotta hallituksen toimien arvostelu laantuisi?