YLE Radio 1

Kalevalanpäivää vietetään helmikuun 28. päivänä. Se on tänään.

Suomalainen, miten vietät kulttuurisi selkärangan kunniaksi nimetyn päivän, kaunopuheisesti vai ärjähdellen?

Ymmärrän heitä, jotka eivät pidä Kalevalaa enää tärkeänä. Maailman on muuttunut sitten autonomian ajan. Ymmärrän heitäkin, joille Kalevala edelleen on tie kansallisen kultuurin ytimeen. Puhun itsekin suomea ja taivun ajattelemaan, että esikristillinen, itämerensuomalaisten heimojen kulttuuripiiri synnytti upeita myyttejä tai tarinoita. Mietin vain, onko Kalevala enää elävää kulttuuria.

k-meleon kirjoitti:Kalevalanpäivää vietetään helmikuun 28. päivänä. Se on tänään.

Suomalainen, miten vietät kulttuurisi selkärangan kunniaksi nimetyn päivän, kaunopuheisesti vai ärjähdellen?

Ymmärrän heitä, jotka eivät pidä Kalevalaa enää tärkeänä. Maailman on muuttunut sitten autonomian ajan. Ymmärrän heitäkin, joille Kalevala edelleen on tie kansallisen kultuurin ytimeen. Puhun itsekin suomea ja taivun ajattelemaan, että esikristillinen, itämerensuomalaisten heimojen kulttuuripiiri synnytti upeita myyttejä tai tarinoita. Mietin vain, onko Kalevala enää elävää kulttuuria.

Yle voisi uusia taas Rauta-ajan. Se on loistava kalevalainen kuvaus, joka tuli viimeksi parisen vuotta sitten. Itse pidän etenkin sen parista ensimmäisestä jaksosta, vaikka en Kalevalaan sisälle ole juuri muuten koskaan päässytkään.

Rauta-aika on jäänyt alitajuntaan, ei niinkään kalevalaisena kuvauksena, vaan yhtenä suomalaisen tv-draaman kummajaisena. Palaahan siitä jotain mieleen tätä linkkiäkin katsomalla:
http://www.yle.fi/tv2draama/rautaaika/

Kulttuurirahaston eilen jakamista apurahoistakin suurin yksittäinen liittyy tähän teemaan: FT, professori Heikki Laitisen vetämä työryhmä, joka kehittää mahdollisuuksia kansanmusiikin ammattilaistamiseen, sai 240 000 euroa. Hanke ajoittuu vuosiin 2006–2009.

No kyllä Kalevala elää keskuudessamme haluamme sitä tai emme. Näin todisti viimeksi Aristoteleen kantapää. Pasi Heikura puhui vessavitsistä "laski laulellen vesiä" vaan ohjelman Miten Kalevala elää keskuudessamme, miksi Suomessa on yli kaksikymmentä Väinämöisen mukaan nimettyä katua, 80 Kalevalaa, yli 90 Tapiolaa ja yli 120 Louhen kaimapaikkaa? Miksi kaikki tuntevat jonkun Tapion ja miksi vakuutamme henkemme Ilmarisessa? annista turinoi mielekkäästi kouluneuvos Kirsti Mäkinen, joka puhui esim. henkilöiden nimistä: ensimmäinen nimi yleensä lyhympi kuin toinen tai sukunimi ja mitä kaikkea hän nyt runomitasta ja alkusoinnusta saikaan aikaan. Kovin paljon sanoisin.

Kullervohan on eräänlainen (kuten ohjelmassakin todettiin) kuvio suomalaisen miehen elämässä tai sitten ei. Mutta sinne ollaan kallellaan. Kovin kauniisti Mäkinen mainitsi esim. Tampereen Kalevankankaan hautausmaan ynnä muita paikkoja. Lentäviä lauseita on Kalevalasta paljon. Hänen mieleisensä oli hauenhampaisen kanteleen soitosta. Minullekin tuli heti yksi mieleen vaan sitä en tähän kirjaa ylös.

Ole k-meleon toiveikas, Kalevala on elinvoimainen ja voi aika hyvin vielä tänään Suomessa. Mutta en minä tätä päivää mitenkään erityisesti vietä. Kunhan huomasin heti aamulla, että on liputuspäivä.

Kyllä Kalevala elää ja innoittaa vieläkin. Luennassa on juuri Arto Salmisen viimeiseksi jäänyt romaani Kalavale - kansalliseepos, joka on takuulla saanut nimensä, ja ehkä osan henkilöpiirteistäänkin päivänsankarista.

Nuoriso on sulauttanut mytologiaamme muitten maitten vastaaviin goottikeitoksissaan. Muistaakseni Kalevalan riimin mukaan on tehty laulujakin ála metalli, mutta vastaan niitä ei ole vielä tullut. Pari vuotta sitten pidettiin suuret juhlat kirjan kunniaksi, jossa nuori polvi oli kuuluvasti mukana.

Eli hyvin jaksaa kelpo kirja.

puuhaaja kirjoitti:hyvin jaksaa kelpo kirja.

pärjäileepi paksu painos
ohkaisempi viisuvihko

(nimiErkin laululakko
jatkuu vielä viikon verran
kuukahutta kolmattakin
vuotta Tarjan seitsemättä)

Onkin ollut suloinen päivä. Kalevalaa kannattaa lukea muulloinkin. Tänään on muistettu radiossa monin tavoin Kalevalaa, niin kuin oikein on. Kiitos siitä!

laulu.lintu kirjoitti:Onkin ollut suloinen päivä. Kalevalaa kannattaa lukea muulloinkin. Tänään on muistettu radiossa monin tavoin Kalevalaa, niin kuin oikein on. Kiitos siitä!

Samalla asialla! Kalevalan päivä ei unohtunut. Se oli hyvä.

Karkauspäivä! Montako hamekangasta on tilauksessa tytöt - montako velkaa jos täällä on poikamiehiä?

Lapsuusmuistojani on A G-Kn kuvittama painos. Muistan vieläkin otsikkokuvat. Pikkusiskoni mieliloru oli 'Makkara kirisi kiukahalla, minä perso penkin alla'. Omani: 'Ukko uunilta urahti, halliparta paukuttali'.

Kanteletar on myös koskettanut. Kuin myös monia säveltäjiä. ',,,vaikk'ois suu suen veressä'. Särähtää mukavasti. Risto Nordell just, kaksoisolento kokemisessa?

Sattuipa sopivaisesti:

Kalevalan päivä, 29. helmikuuta, on tänä armon vuonna 2009 lauantai eli huominen.

Että ei muuta kuin virsut aamukahveelle jalkaan, lehti (kelle tulee) jääköön postiluukkuun: aloitetaan huominen päivä Kalevalaa lukien!

Kalavaleen päivä on hyvä juhlapäivä nykyiselle porvaripoliittiselle menolle.
Olkoon tuon härmämaan kansalliseepos kalevale.

k-meleon kirjoitti:Sattuipa sopivaisesti:

Kalevalan päivä, 29. helmikuuta, on tänä armon vuonna 2009 lauantai eli huominen.

Sinulla taitaa olla erilainen kalenteri kuin meillä muilla?

Eikun muilla on erilainen kun mulla!

Mutta vakavasti, olen viime aikoina huomannut tulevan entistä enemmän tuommoisia pieniä kirjoitusvihreitä... Kai se on sitten sitä vanhuutta tai jotain.

Eipä tuo mitään, taannoin oli erään asiakkaan hukkaaman ja toisen löytämän kirjastokortin viimeiseksi noutopäiväksi merkitty peräti 30.2.2009!!

Itselläni meni Kalevalanpäivä oikein rattoisasti Väinön kanteleen uusien tulkintojen parissa sekä shamanistisesti saunoen. Kuten Suomen kansalliseeposta juhlittaessa pitääkin.
Gottlundin Otavaakin yritin lukea, mutta oli sen verran pahoin päässyt sekä ulkoisesti että sisäisesti rämähtämään tuo teos, että parhaaksi anniksi jäi kirjaston varastokappaleen etukannen sisäpuolelle liimattu käyttösääntö vuodelta 1920, jossa mm.kielletään lainaamasta sellaisia talouksia, joissa on tarttuvia tauteja sekä huomautetaan, että mikäli kirjaston vahtimestarin on saavuttava noutamaan myöhässä olevaa palautusta, on hänen vaivansa palkittava kahdella markalla.
Salmisen Kalavale on sovitettu näytelmäksi ja suuntaan kuluvan viikon perjantaina KOM-teatteriin sitä katsomaan. Voiman sivuilta voitte sitten aikanaan lukea, mitä mieltä olin.