YLE Radio 1

Luin Hesarin kolumnista, ja olen saanut jo muualtakin kuulla, että YLERadio1 on lopettamassa runouden omat ohjelmat. (Kirjallisuusohjelmien määrä ilmeisesti kuitenkin kasvaa, toivottavasti.) Kohtuutonta! Vaikka saamme kenties edelleen kuulla runoudesta, ei tunnu olevan mitään järkeä siinä, että runouden omat ohjelmat lopetetaan. Ei niitä nytkään ole liikaa tullut: Tanssiva karhu silloin tällöin, Tämän runon haluaisin kuulla toisinaan.

Kuunnelkaa huomenna Kirjakerho, siinä ovat äänessä runoilijat, teemana runouden sukupuoli (klo 13, uusinta la klo 8.05).

Hesarin kolumni otti eri toten kyllä kantaa Kattolyhdyn lopettamiseen. Se on toisen murheen paikka. Toivottavasti pian saamme kuulla, mitä tulee tilalle.

Kaikenlaista kirjoitellaan.

Pitää nyt vakuuttaa YLE Radio 1:n puolesta, että ei meillä ole pienintäkään aikomusta poistaa ohjelmistostamme Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmaa.

Sitä useammin toistuvaa pelkästään runouteen erikoistuvaa ohjelmaa ei ole vuoden 2009 suunnitelmissamme. Eikä proosaankaan erikoistuvaa; kirjallisuutta kaikki tyynni - kuten havaitaan vaikkapa Laulu.linnun viisaasti mainostamasta tämän viikon Kirjakerhosta.

Heikki Peltonen
kanavapäällikkö
YLE Radio 1

Lyhyen yksityisajatteluni jälkeen tuon esiin seuraavaa: runous on kyllä enemmän kuin sen kirjamuoto. Havaittava yhtäläisyys kirjallisuuden kanssa ovat sanat (ja päämedia paperi). Mielestäni runo ansaitsisi ohjelmansa ja mittarinsa radiooni useammin, esimerkiksi joka viikko, edes puoli tuntia.

Kertoohan sekin jotain, että harvemmin romaaneja ja novelleja lausutaan, tai edes luetaan yleisölle.

Ugh!

Kuuntelin itsekin tämän Kirjakerhon ja ilman vinkkiäkin olisin
niin tehnyt.
Siinä vilahti myös sukupulirunouden ohella maininta sukupolvirunoudesta,
jolla iäkkäämmät vähättelisi näitä nuoremman polven runoilijoita...
Hyvä kuitenkin että tunnettu radiohenkilö tuli nimellään mukaan Foorumille.

Heikki Peltonen kirjoitti:
Sitä useammin toistuvaa pelkästään runouteen erikoistuvaa ohjelmaa ei ole vuoden 2009 suunnitelmissamme. Eikä proosaankaan erikoistuvaa; kirjallisuutta kaikki tyynni

Heikki Peltonen
kanavapäällikkö
YLE Radio 1

Kiitos vastauksesta. Ilahduttavaa.

Siitä olen samaa mieltä, että kirjallisuutta kaikki tyynni, vielä kattavammin, taidetta.

On vain niin, että runous on marginaalissa jo nyt, vaikka runobuumista onkin puhuttu. Todellisuudessa buumia ei ole muuten kuin runokentällä, jossa runous jo valmiiksi tunnetaan. Eikä mitään buumia tarvitakaan, tarvitaan jatkuvuutta. Proosa saa aina enemmän näkyvyyttä, oltiinpa mediassa tai kirjamessuilla. Kun runous menettää omat ohjelmansa, on toimittajien pidettävä tiukasti huolta, että se ei jää proosan alle, sillä proosaa varmasti riittää vaikka jokaiseen kirjallisuusohjelmaan. Juuri sellaisia kiinnostavia ohjelmia pitää jatkuvasti olla, kuin Tarleena Sammalkorven Kirjakerho tänä aamuna. Niissä runous elää.

Osui ja upposin. Samaa mieltä.

d(ee)p kirjoitti:Lyhyen yksityisajatteluni jälkeen tuon esiin seuraavaa: runous on kyllä enemmän kuin sen kirjamuoto. Havaittava yhtäläisyys kirjallisuuden kanssa ovat sanat (ja päämedia paperi). Mielestäni runo ansaitsisi ohjelmansa ja mittarinsa radiooni useammin, esimerkiksi joka viikko, edes puoli tuntia.

Kirjallisuutta kaikki tyynni -logiikalla voidaan lakkauttaa erilaiset musiikkiohjelmatkin ja tyytyä esim. päivittäiseen tunnin mittaiseen Musiikkiohjelmaan. Ja puheohjelmien kohdalla noin pitäisi ehdottomasti tehdäkin: oikea päivittäisen Puheohjelman aika on klo 23 alkaen.

k-meleon kirjoitti:
Kirjallisuutta kaikki tyynni -logiikalla voidaan lakkauttaa erilaiset musiikkiohjelmatkin ja tyytyä esim. päivittäiseen tunnin mittaiseen Musiikkiohjelmaan.

Tärkeä pointti. Juuri näin on asian laita.

Olen viime aikoina miettinyt myös sitä, miksi runous vain äärimäisen harvoin - Nobelien jakamisen aikoihin, joinakin vuosina - on uutisen arvoinen. Enpä muista milloin olisi sattunut, että runokirja olisi arvosteltu heti ilmestymispäivänään, että siitä olisi tehty saman tien radio-ohjelma. No, Aronpuron Lehmän henkäyksestä tuli aika pian. Hyvä juttu. Proosa sen sijaan herättää kaikenlaiset embargo-keskustelut. Lienee kulttuuritoimituksissa itsestään selvää, että hotakaiset, tervot, snellmanit saavat ison tilan välittämösti. Saiko Haavikkokaan? En muista.

Hotakaiset, tervot, snellmanit kiertävät viestimissä jotakuinkin yksiniitisiä viisauksia laukomassa, ovat siten koko kansan tuttuja. He myös kirjoittavat helppolukuista proosaa ja ovat viime aikoina myyneet aika hyvin. Sehän on siten ilmiselvää, että heidän kirjansa ovat aina uutisen arvoisia...

laulu.lintu kirjoitti:Lienee kulttuuritoimituksissa itsestään selvää, että hotakaiset, tervot, snellmanit saavat ison tilan välittämösti. Saiko Haavikkokaan? En muista.

Ei runokirjoilla. Iki-ihana Viiniä, kirjoitusta (1976) ei vienyt Haavikkoa etusivun uutiseksi. Jokin Kansakunnan linja (1977) oli toinen juttu: siitä riitti suunpieksäntää. Ja tietenkin Haavikko oli otsikoissa, kun jokin uusi suomiooppera (Haavikon librettoon) valmistui tai esitettiin ihan jossain Ulkomaassa.

YLE on luonteeltaan sellainen firma, että sen on jo "peruskirjansa" takia tehtävä erikoisohjelmia, jotka informoivat yhteiskuntaelämän eri alojen kehityksestä ja tapahtumista - myös runoudesta. Siksi tuntuu erityisen loukkaavalta, että pienehkön mutta suomen kielen ja kielikulttuurin kannalta niin keskeinen taiteen haara kuin runous heitettäisiin jonkin yleismakasiiniohjelman takanurkkaan.

Vasta tätä Ykkösfoorumia seuraillessani olen tajunnut, miten tärkeä media radio on mm. eri alojen opettajille: esim. äidinkielen opettajat saisivat runo-ohjelmalla keskitetysti infoa, joka auttaisi valitsemaan vaikkapa tekstiesimerkkejä oppitunnille. Pitää pätellä, että YLE on ollut osa suomalaista Pisa-ihmettä, kun muistetaan radion ja TV:n anti kansakoulun/peruskoulun eräiden oppisisältöjen kannalta?

Kyllä Runo on vapaa-ohjelma pari kertaa vuodessa pari tuntia kerrallaan on aivan liian vähän. Todistaahan sen jo sekin, että joka kerta jää ennalta saapuneita toiveita toteuttamatta ja vain harva soittaja pääsee suoraan lähetykseen.

En ole mielistynyt Tarleena Sammalkorven tapaan tehdä runo-ohjelmia. Kaihoten muistan Virkkusen ja Koskimiehen aikaa,
jolloin me pelkällä kirjeelläkin ohjelmaa lähestyneet saimme runotoiveemme kuuluville.
Sammalvuon aikana en ole saanut yhtään toivetta toteutetuksi.

Minulle tuli jokin aika sitten mieleen toive, että Virkkunen ja Koskimies olisivat vielä kerran pitäneet vanhanaikaisen Runo on vapaa ohjelman. Valitettavasti en ehtinyt esittää ideaani, ennen kuin Virkkunen poistui autuaammille runomaille.

Toiveissani oli myös ohjelmaa Paavo Haavikosta (muuta kuin runoutta), esim. Herraseurassa ohjelman uusinta, mutta Yle radio 1 ei toiveisiini reagoinut.

Runoijatkin ovat kuolevaista porukkaa, joten toimittajien olisi aika lähteä tekemään ohjelmia keskeisistä/unohdetuista runoilijoistamme, ennen kuin nämä kuolevat pois ulottuviltamme.

Onkohan toiverunon toteutuminen enemmän tuottajasta vai toimittajasta kiinni? Oletan että tuottaja tekee enimmät ratkaisut, mutta voin erehtyä oletuksessani. Joka tapauksessa olen Sammalkorven kaudella päässyt suoraan ohjelmaan kahdesti, kun sitä ennen en kertaakaan. Ehkä se riippuu runon valinnastakin siten, että valinta pyrkii monipuolisuuteen. Toiverunolähetysten lisätoiveeseen yhdyn ilomielin.

Kiitos joulurunoista. Ja siitä että perinne jatkuu. Joulun runo- ja säveltoiveet kuuntelin toki myös.

Muita runo-ohjelmia ei ole korviini kantautunut, yhtä keskustelua lukuun ottamatta. Siinä runoilijat Haasjoki, Santanen, Tiihonen ja Virolainen polemisoivat runokäsityksiään. Kiinnostavaa kuunneltavaa, vaikka tuo asetelma 90-lukulaiset (me teimme sen jo) ja nuoret on tarpeeton ja kulunut.

Aika vähäiseltä tämä näyttää.

LauluLintuselle kiitos ohjelmavinkistä Oma iso elämykseni kiitos yle tänä jouluna on ollut Seitsemän veljestä. Kirjat on tärkeitä. Tyttärenpoijalle lykkään lukionaikaisen Seitsemän veljekseni, jonka sivuille kirjoittelin huomioita.

Katteeksi käy, kaikki jotka ovat onnistuneet liittää kuvalogon. Mun kuvani olisi Husqvarna ym - en pystynyt pienentään.