YLE Radio 1

Hämmästykseni on suuri, kun huomaan miten kärkkäästi ihmiset tarttuvat kiinni ja osallistuvat keskusteluun, jonka painoarvo on vähäinen ellei peräti olematon.
Jos taas esiin laitetaan ajatusta vaativa aihe niin lukijoita käy, mutta hyvin harva jos kukaan osallistuu pohdintaan. Olemmeko niin pinnallisia, vai onko kykymme ajatella syynä tähän erikoislaatuiseen arkuuteen?
Jokainen meistä joutuu varmasti elämänsä jossakin vaiheessa kohtaamaan surun. Samoin meille käy sairauden ja monen muun onnettomuuden osalta. Mitä merkitsee sana empatia, ellei sitä kenelläkään ole?
Tämän foorumin yläotsikossa lukee: Ajatukset ovat omia, sanat yhteisiä, hienosti sanottu.


Avoimuutta arvostaen

Saatatte olla oikeassa,

Nyt ei ole aika ajatella, nyt rentoudutaan netissä.
Tehdään sitten niin. Moni arka aihe tulee liki puimatta ja yllättäen.

Kirjoista puheen ollen heitin arvioitavaksi Jim Collins´in ja Jerry I. Porras´in teoksen: PYSY PARHAANA. ISBN 952-14-0858-8

Onneksi on muutamia muitakin kirjoja joko kesken tai vielä kokonaan lukematta. Oletko sinä jo lukenut Ethelbert Staufferin kirjan: Jeesus historian valossa tai alkukielellä: Jesus - Gestalt und Geschichte? Kirja ei ole uskonnollinen vaan historiateos. Siinä on ajatusta herättäviä kohtia koskien muiden muassa verotusta.
Taidan heittäytyä lueskelemaan.

Hohhoijjaa...eipä sada Ahlaisissakaan

Hyvä Jorma,

Vedä etova nimi yli mustalla tussilla ja lue kirja. Laitan tähän sinulle pienen katkelman, siinä ei edes mainita tuota nimeä:

"Kun kaikki oli tutkittu läpikotaisin loppuun ilman enempää tulosta, kidutettiin verovelvollisia, kunnes he ilmiantoivat toisensa, ja kun tuska oli saavuttanut yliotteen, kirjoitettiin luetteloon verotettavaa omaisuutta, jota ei ollut olemassakaan. Ei otettu huomioon ikää eikä terveydentilaa. Paikalle raahattiin sairaita ja raajarikkoja. Ikä merkittiin vasta verotuksen tapahduttua: alaikäisten (verovapaitten) ikää nostettiin, vanhusten (verovapaitten) vähennettiin. Kaikkialla oli vain murhetta ja valitusta. Mutta ensimmäisten veroviranomaisten ilmoittautumisluettelot eivät riittäneet. Päinvastoin lähetettiin yhä uusia ja uusia tarkkailumiehiä, ikään kuin heidän olisi tullut saada selville vielä lisää, ja joka kerran veromäärä kaksinkertaistui." (Sivulla 33.)

Kuulostaa samalta kuin demaripolitiikka täällä Suomessa on.
Äskeinen verollepano tapahtui roomalaisten toimesta Syyriassa noin vuonna 300 jKr.

Ahlaisissa 16.11.2005 myöhäisiltana herättyäni kirja poskella katsomaan viestejä netistä

Arat aiheet eivät ole täällä vaiettuja aiheita. Koen kuitenkin itselleni vieraaksi kirjoittaa jostain - mitä tässä nyt oikein tarkoitetaankaan, pitäisikö puhua itsemurhista - abstraktista aiheesta vaikeaksi. Se menee helposti konkretiaan ja vaatii kuin omakohtaista suhtautumista, omaa kokemuspohjaa ja taustaa sille, mitä mieltä asiasta on. Kaikki eivät halua tällaista tehdä.

Miten olla empaattinen. On monta tapaa. Esimerkiksi joskus voi rohkaista toista kirjoittajaa, olla ankara toiselle kirjoittajalle (tämä pitää käsittää oikein), olla ankara itselle. Jos sanoo vain että voi, voi ja että se on surkeaa, niin siinä revitään kirjoittajaa etäälle itsestä. Ei aihe sinällään tee ketään empaattiseksi. Näin ajattelen mutta tämä on minun ajatukseni.

Kun haluan ottaa kantaa ns. arkoihin asioihin, kirjoitan esim. ketjuun Näin tapahtuu todella, Suomen ulkopolitiikka, ketjuun paavista jne. Mutta kun haluan olla oikein vapaa, kirjoitan muusta. Kun kirjoittaa kirjasta, elokuvasta jne., niin siinähän ei puhu pelkästään kirjan jne. muodosta vaan myös sisällöstä. Monen radio-ohjelman (HUOM! tämä on Yle Radio 1:n foorumi, jonka perusrunko on keskustella ohjelmista ja ohjelmapolitiikasta) kohdalla, tärkeät asiat tulevat esille. Olen Jorman kanssa aivan samaa mieltä siitä mitä hän kirjoittaa. Jeesus sentään on hieman eri asia. Minua kiinnostaa ihminen Jeesus, mutta en nyt osaisi alkaa hänestäkään mitään juttelemaan.

Kaikesta ei ole tarpeeksi asti tietoa. Pelkkä hiljaisuus ei merkitse sitä, että ihmiset eivät välitä, eivät ajattele. Voi olla, että he ajattelevat niin paljon, että eivät juuri siksi kirjoita. Kaikesta ei pysty yleisessä keskustelussa kirjoittamaan. Sitä paitsi me olemme erilaisia kaikki.

Tämä menee niin vakavaksi jo, että huudan VeHyä apuun. On suuri arvo sillä, että saa toiset rentoutumaan. Olla siten empaattinen ja rakastettava. Se on lahja.

Kiitos ystävät!

Olen uusi palstalla, hyvä kun neuvotte ja kerrotte miten on ollut ja kuinka pitäisi olla.
Yle 1:n foorumi on mielessäni myös silloin, kun kirjoitan mistä asioista olisi hyvä keskustella. Kuuntelemme perheessä paljon radiota (terveisiä vaan). Televisiosta luovuttiin silloin, kun Eurosport meni taivaskanavilla maksulliseksi.
Kotimaan TV-ohjelmissa alkoi käydä jokseenkin samaan tapaan kuin Jorma kirjoitti eräästä erisnimestä.
Toisaalta aavistelen, että tällä foorumilla käy lisäksemme muutakin kansaa kuin me muutamat harvat.
Pidän VeHy:n kirjoituksia piristävinä niin kuin sinäkin.
Vastaani ei ole vielä tullut yhtään täysiveristä nihilistiä. Toisaalta voitaneen sanoa: Nihil admirari; mitään ei pidä kummeksua.
Mielestäni nettiin mahtuu tavaraa. Toivon, että aremmatkin ihmiset tulevat mukaan ja rikastuttavat keskustelua mielipiteillään. Mehän täällä jo olemmekin, vai mitä?

Valoisin mielin

Minua taas ei kiinnosta ihminen Jeesus tipan vertaa, koska ei ole mitään takeita siitä, että sellainen olisi ollut olemassa. Sitä vastoin minua kiinnostaa filosofi-Jeesuksen (vrt. Sokrates, joka myös saattoi olla fiktiivinen hlö) moraalioppi, joka on edelleen varsin yleispätevä ja suositeltava, jos unohdetaan siihen liittyvä metafysiikka (kuten pelastusoppi). Kannattaa vain muistaa, että Jeesuksen etiikalla ja kristinuskolla ei ole tekemistä keskenään ja mieli pysyy paljon rauhallisempana.

Ystäväni mortimer,

Vuodatuksesi yllä on viesti sanottavan tarpeesta. Ehkä saitkin sanotuksi mitä sinun piti.
Uskoakseni edellä kirjoitetun tarkempi lukeminen selventäisi sinulle mistä on kysymys. Ainakin mistä minun teksteissäni on kysymys.
Väittelykin olisi hauskaa, mutta se onnistuu vasta, jos ottelijat ovat jokseenkin tasaväkiset.

Kannustavassa mielessä

Olen kokenut tämän foorumin ensisijaisesti radioon ja kulttuuriin liittyvien teemojen keskustelupaikaksi. Ylen radiokanavilla on ohjelmia joka lähtöön ja tällaisen foorumin pitäisi toimia vuorovaikutuskanavana niiden toimitustenkin suuntaan, mitä valitettavasti ei ihmeemmin ole tapahtunut.

Koska olen uskontokuntien ulkopuolella, en luonnollisestikaan puutu sen sortin keskusteluihin ollenkaan. Tiedesektorilla taas on käsitelty -ja toivottavasti käsitellään jatkossakin- sellaisia asioita, joista en mitään edes ymmärrä. Sellaisiin teemoihin minulla ei ole kommentoimishalua.

Erilaisista poliittisista näkemyksistä herää usein mielenkiintoista keskustelua. Omat sympatiani ovat varmaan itse kunkin luettavissa, mutta aiheettomaan henkilöiden haukkumiseen ei pidä mennä, vaan asiat on kyettävä argumentoimaan. Tiedän itse, miltä tuntuu tuntea silmitöntä vihaa jotakuta ihmistä kohtaan. Sen tunteen purkaminen kirjoittamalla ei ole ollenkaan hassumpaa -edellyttäen, että teksti on luettavaa ja että siinä on jujua. Ja ettei se ole lainattua.

Taannoin tällä foorumilla tapahtui ikävä välikohtaus erään häiriintyneen kirjoittajan alettua haukkua erästä kuollutta henkilöä. Olin avannut Teatteri-sektorilla keskustelun, joka käsitteli ko.henkilön tunnustettua elämäntyötä, mutta tämän välikohauksen takia koko keskustelu poistettiin. Tämä loukkasi minua, enkä ole vieläkään saanut nettitoimitukselta pahoitteluja heidän tökeröstä toiminnastaan. Koko keskusteluahan ei olisi tarvinnut lähettää bittiavaruuteen, ainoastaan asiattomat vastaukset.
Yleisessä keskustelussa oli joitakin aikoja sitten mielenkiintoinen otsikko "Michael Jackson". Koska olen itsekin suuri irlantilaisen whiskeyn ja monenlaisten oluiden ystävä, jatkoin keskustelua luonnollisesti tästä aiheesta. Yllätyksekseni jotkut toiset keskustelijat katsoivat, että aiheena olisikin ollut samanniminen amerikkalainen viihdetaiteilija. No, molemmat tulkinnat vastasivat otsikkoa, eikä keskustelu ollut yhtään heikkolaatuinen näinkään.

Arkoja aiheita ovat siis ilmeisimmin pedofilia, huumeet ja poliittiset sekä elämänkatsomukselliset intohimot. Ensinmainittuun teemaan ei asiallista kantaa ole löytynyt, toiseen ei ole taidettu kunnolla edes yrittää. Viimemainittuja on sitten sekin edestä...

Jormalle ensin: Mikä räjähtää? Onko kyseessä pommiuhkaus?

moxulle: Radio-ohjelmiin olen viitannut edellä, niiden ohjelmatarjontaan ja omiinkin toiveisiini niiden suhteen.
Keskustelupalstalla voitaneen keskustella sivistyneesti, vaikka olisimme joissakin asioissa eri mieltä. Kirjallisuuttakin on tällä foorumilla käsitelty enkä ole pahastunut siitä radion kuuntelijan ominaisuudessa.
Sekään ei ole pakollista, että ne, joita minun kirjoitukseni eivät miellytä lukevat niitä niin sanotusti sillä silmällä, voidakseen sitten pahastua.
Katson lukeutuvani vanhanajan herrasmiehiin, mikä tarkoittaa yhdeltä osin suvaitsevaisuutta, toiselta kiinnostusta ajan virrassa soljuvien tapahtumien ja ilmiöiden seuraamiseen. Minulle ei ole vaikeaa myöntää olevani väärässä, jos joku pystyy osoittamaan, että olen väärässä. Koen teidät arvokkaina keskustelukumppaneina niin kauan kuin asiaa on ja keskustelua käydään. Pommiuhka etc. kuuluu turvallisuuspuolen asioihin ja otan myös ne vakavasti.
Kuten huomaatte, jutustelu voi olla sopuisaakin.

Terveisin

Pentti Naumanen kirjoitti:Vuodatuksesi yllä on viesti sanottavan tarpeesta. Ehkä saitkin sanotuksi mitä sinun piti.
Uskoakseni edellä kirjoitetun tarkempi lukeminen selventäisi sinulle mistä on kysymys. Ainakin mistä minun teksteissäni on kysymys.
Väittelykin olisi hauskaa, mutta se onnistuu vasta, jos ottelijat ovat jokseenkin tasaväkiset.

Kannustavassa mielessä

Mitähän sinä oikein yrität sanoa? Totta kai sain sanotuksi mitä piti, se ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Ja kaikin mokomin voin väitellä (mutta vain itseäni kiinnostavista) asioista, kerro sitten kun uskot päässeesi sille tasolle, että se onnistuu sinultakin.

Kirjoittamani oli kommentti lähinnä Jormalle ja Marjalle.

Liekö ollut lukihäiriö minulla, kun käsitin väärin eli että olit keskustelemassa kahden muun kanssa etkä minun kanssani.
Tukeva ego teki minulle tepposet.
En sotkeudu enempää vuodatuksiinne.
Olkaa hyvät, foorumi on teidän, kunnes minua kutsutaan!

Peukut pystyssä

Pentti, Sinulla on paljon tältä palstalta opittavana, mikäli pidät läsnäoloasi täällä vaivan väärttinä.

Esimerkiksi moxu vihjaa häiriintyneellä henkilöllä minua. Kerroin lapseni DI-isän nähneen edesmenneen kulttuurivaikuttajan ravintolassa Thaimaassa alaikäinen poika kainalossaan, jota samaa olivat työmatkoillaan nähneet hänen työkaverinsakin.

Näköjään suomalaisen kultturellipersoonan thaimaalaislasten hyväksikäyttö on siten hyväksyttävämpää kuin suomalaislasten hyväksikäyttö yleensä. Thaimaalaiset lapset julistetaan näin toisen luokan kansalaisiksi, joilla ei ole oikeutta hyväksikäyttämättömään lapsuuteen.

Ainakin Ruotsissa ajatellaan asioista toisin, vaikka täällä meillä haiseekin pahasti.

Tosin itse olen mielelläni hyväksikäytettyjen lasten puolella.

Lisäksi häiriintyneeksi toista nimittelevä osoittaa nimitellessään olevan itse juuri sitä, miksi toista nimittää.