YLE Radio 1

kaikki riippuu siitä mikä ihmiselle viime kädessä varsinaisesti on täyttä totta. Useimmat tarkoittavat sillä oman minän ja omiensa hyvää joka on älyn luonnon ja sille asetettujen tehtävien mukaista normaaliälyisellä ei energisesti ylimäärä-älyisellä jonka äly seuraa vain omia tarkoitusperiän tahdosta ja sen tarkoitusperistä irtautuneena kooten kaikki hengenvoimat hteen auinoaan pisteeseen jolloin koko maailma katoaa tajunnasta pois tahtona ja ikään kuin ulkopuolelta tulevan persoonalle vieraan geniuksen tiliin pantuna nron kohteesta tulee ainoa realiteetti. muta oman minä ja omiensa hyvää ja parasta etsivän perheeseensä kiintyneet vaimollleen rakkaat eivät kykene edistämään muuta kuin sitä, siis persoonallista hyvää, , sillä mikään aikomus, mielivaltainen ja tarkoituksellinen ponnistus ei luo aitoa ja syvää vakavuutta tullakseen puhtaasdti objektiiviseksi käsityskyvyltään ja aivotiedoltaan . Sillä se pysyy siellä minne luonto on sen juurruttanut. mutta ilman sitä kaikki voidaan suorittaa vain puolittaisesti koska ihmien todellinen vakavuus vetää älyn painopisteen sinne missä se itse sijaitsee. persoonallisessa tai objektiivisessa.

Siksi monet nerot pitävät huonoa huolta omsta parhaastaan koska heidän vakavuutensa ei sisälly persoonallisten tarkoitusperien ja oman hyvän valimiseen ajattelemisen ja sen edellttämien tarkoitusten saavuttamiseen van objekltivisen yksilön ulkopuoliseen kohdistuvaan joka on ihmisluonnolle jotakin vierasta oikeastaan yliluonnollista mutta vain se tekee ihmisen yksin suureksi joka näkee itsensä yleisesti ja kaikessa etsimättä omaansa vaan objektiivista päämäärää pitäessään tärkeänä kokonaisuuden käsittämistä ja selittämistä jolloin taitee twekemine ei ole väline hankkia vaurauta van tse tarkoitus joka juontuu vaistomaisesta välttämättömyydestä ja tietokyvn tahdon palvelemisen edelyttämää paljon voimakkaampaa kehittyneisyyttä ja hypertrofiaa neron tietotavan ollessa vapaa kakesta tahtomisesta suhteineen jolloin yksilö pakonomaisesta sisältä kumpuavasta luomisen välttämättömyydestä ja hengen tulen leimusta kuin riivattuna joutuu tinkimään ulkonaisesta hyvinvoinnistaan pienen ihmisen persoonallisine päämäärineen eläen usein varsin kurjasti itseään joka omaansa tavoittelematta persoonallisiin tarkoituksiin tähdätyn puuhan ja sen askarrutamana tiedoitessa itsensä vain omassa pienessä persoonassaan neron eläessä kaikille ja antautuessa ihmiskunnan palvelukseen kun normaalinen äly yksilön neron nauttiessa välittömästi sisimästään kumpuavasta hengestään jonka jäljillä jälkipolvet etsivät virvoitustaan.