YLE Radio 1

Kyllä se muuttaa. Kun näet pianon kielet, etenkään alimmat, eivät ole äärettömän ohuita, niinkuin kaunis teoria vaatisi.

lgrohn kirjoitti:Kyllä se muuttaa. Kun näet pianon kielet, etenkään alimmat, eivät ole äärettömän ohuita, niinkuin kaunis teoria vaatisi.

Tuon joudut todistamaan. Voisitko antaa soivan esimerkin kahdesta luonnollisesti värähtelevästä eri objektista joiden yläsävelikkö eroaa toisistaan siten että voitaisiin sanoa kyseen olevan eri ilmiöistä?

Itse värähtelyn perustoiminta ei muutu miksikään sen suhteen kuinka paksu tai ohut värähtelevä kappale on. Ja täten myöskin luonnollinen yläsävelsarja ilmenee juuri siten kuin se ilmenee.

Pikaisella kokeilulla löysin vain tämän toteamuksen ilman "todistusta":

The overtones from a piano are not exact harmonics, that is, they are not whole number multiples of the fundamental frequency. As a result all of the overtones are slightly sharp.

Tuo ilmiö johtuu siitä, että paksun kielen värähtelyn solmu ei ole pistemäinen, minkä vuoksi esimerkiksi värähtelevien kielen puolikkaiden pituus on lyhyempi kuin puolet koko kielestä ja siksi 1. ylä-ääni ei frekvenssiltään ole sama kuin ohuella kielellä eli 2x.

Sentti sinne hertsi tänne, asian peruslaatu ei miksikään muutu.

Kun musiikin "teoria" ja ja todellisuus ovat ristiriidassa, jotkut näköjään haluavat hylätä todellisuuden. Kun korkeammilla ylä-äänillä solmujen määrä kasvaa, poikkeamat "teoriasta" vain kasvavat. Ehkä juuri tuon vuoksi piano on niin jalo soitin ja äänisynteesi toivotonta.

Aivan! yläsävelsarja on värähtelyn aikaansaama luonnonilmiö, ja siksi sitä voidaankin aivan syystä kutsua "universaaliksi".

Ilmamolekyylit huojuvat, heiluvat, värähtelevät ja tönivät toisiaan. Oink, oink.

Universaalia? Kukas se totesikaan: "mutta sävelien keskinäiset etäisyydet toisistaan eivät muutu," ...

Yläsävelten etäisyydet riippuvat äänen lähteestä, esimerkiksi kielen paksuudesta...
Eli universaalisuus hiipii pimentoon...

Väitätkö nyt ihan tosissasi että esim. pianon kielen 220Hz tuottaisi perusrakenteeltaan erilaisen harmonisen jakauman kuin vaikka puolet korkeampi sävel tai vaikkapa 221Hz?

Muista: kyse on harmonisesta PERUSrakenteesta, ei senttien tai millimetrien määristä.

Jankutat samaa ymmärtämättä teorian ja käytännön eroa. Yritäpäs keskittyä ja lue aikaisemmat viestini ajatuksella.

lgrohn kirjoitti:Jankutat samaa ymmärtämättä teorian ja käytännön eroa. Yritäpäs keskittyä ja lue aikaisemmat viestini ajatuksella.

Vastasitko kysymykseeni tiedemies? Luepas sitten tämä ajatuksella:

Inharmoniteetti on ongelmana silloin, kun puhutaan kahden tai useamman eri taajuksisen sävelen spektrien sisäisen intervallirakenteen suhteellisesta supistumisesta tai laajenemisesta, jotka eivät tietenkään samalle janalle asetettuina korreloi keskenään. Tämä taas on pelkästään virittämiseen/viritysjärjestelmiin ja etenkin tasavireisyyteen liittyvä ongelma. Itse spektriä, eli
yläsävelsarjan olemassaoloa tai rakennetta sei muuta millään tavoin eikä siten kuulu käsitteenä tähän keskusteluun joten älähän sotke asioita tiedemies.

Siitä käytännöstä sen verran että oletko itse tutkinut erilaisten ääntä tuottavien objektien aikaansaamia yläsävelsarjoja? Minä olen, ja mietityttää hiukan että kummallahan meistä kahdesta oikein puuttuu se käytännön taso herra tiedemies?

Se sama duuri-seiska oktaaveineen, epämääräisellä kvintillä maustettuna siellä vaan aina soi, oli kyseessä sitten tiistai tai perjantai, piano tai pasuuna, suonikieli, metallikieli, tai vaikka porsaan pieru ellei peräti epävireinen tiedemies.

Soivana, havaittavana, mitattavana ja siten todistettavana ilmiönä yläsävelsarja on olemassa oleva luonnon entiteetti, jonka perustasolla ilmenevä perusrakenne esiintyy samanlaisena lähes kaikessa mikä jollakin lailla vain soi. Eikö se ole mielestäsi universaalia herra tiedemies?

Seuraavaksi rupeat kenties väittämään että mitään yläsävelsarjaakaan ei olisi olemassa...

Ja muuten, herra tiedemies, kun rupeat väittelemään asioista, niin yritä edes käyttää omia ajatuksiasi sen sijaan että napsisit wiki-sitaatteja sieltä täältä liittäen niitä täysin vääriin yhteyksiin.

Lopetan tästä aiheesta kahnaamisen tähän, niin voit tuonne perään heittää vielä jotain sangen fiksua ja tuntea itsesi väittelyn voittajaksi tiedemies.

Ender Etheric kirjoitti:Soivana, havaittavana, mitattavana ja siten todistettavana ilmiönä yläsävelsarja on olemassa oleva luonnon entiteetti, jonka perustasolla ilmenevä perusrakenne esiintyy samanlaisena lähes kaikessa mikä jollakin lailla vain soi. Eikö se ole mielestäsi universaalia herra tiedemies?

Lyömäsoittiemien yläsävelet eivät lainkaan muistuta jousisoitinten ja puhallinten sarjoja.

Millä olet tutkinut asiaa?

Oletkohan kuullut Internetistä:

http://www.world-of-tabla.com/construct ... p#acoustic

lgrohn kirjoitti:Oletkohan kuullut Internetistä:

http://www.world-of-tabla.com/construct ... p#acoustic

Mitenkähän sinulla riittää rahkeita puhua teorian ja käytännön eroista semminkin kun kaikki millä jotakin pyrit todistamaan pohjautuu johonkin netistä löytämääsi aineistoon?

Kysymyshän kuului että millä olet asiaa kokeillut?

Tästä kannattaa varmaankin keskustella sen jälkeen kun olet hankkinut jotakin omakohtaista käytäntöä asiasta, niin voimme sitten laittaa ne käytäntömme vastakkain. Kenties minäkin oppisin jotain uutta.

Aha. Oletko sinä kokeillut pianon kielillä? Eivät käyttäydy perinteisen "musiikin teorian" mukaan. Jos internet ei kelpaa, niin hankipa itsellesi vaikka tämä kirja, joka hyllyssäni:

Scott R. Wilkinson: TUNING IN, Microtonality In Electronic Music.
http://www.amazon.co.uk/Tuning-Microton ... 505&sr=1-1

Tai poikkea Sibiksen tai musiikkitieteen laitoksen kirjastoon.

PS. Sinun lähteesi on ehkä Seashoren Psychology of Music vuodelta 1938. Siinä ei lyömäsoittimia edes mainita.