YLE Radio 1

Juu, tämä kuorma-autokuski kuoli eilen yllättäen ja hän oli aivan varmasti yhtä hieno mies kuin nuo tv:sta tai kulttuuriestradista tututkin:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007092 ... 8_uu.shtml

Jokainen ihminen on laulun arvoinen; jokainen ihminen on tärkeä.

Samalta uutissivulta löytyy toinen karu kohtalo

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200709236626996_uu.shtml

Keväällä tai alkukesästä Keravan vesitornityömaalla menehtyi nuori insinööriopiskelija saatuaan ylhäältä pudonneen vasaran suoraan päähänsä. Siinä ei edes kypärä pelastanut. Oma poikani oli harjoittelemassa samalla työmaalla paria viikko aikaisemmin.

Todella tarkoituksettoman tuntuisia, surullisia kohtaloita.

Jokainen ihminen on laulun arvoinen; jokainen ihminen on tärkeä.

Juuri niin. Kuolemia uutisoitiin tänäänkin Liperistä Olkiluotoon. Niissäkin tapauksen yksityiskohdat olivat näemmä vainajan tunnettuutta tärkeämpiä.

Elokuva-alan akateemikko Rauni Mollberg poistui keskuudestamme eilen torstaina, 11.10.2007. Hänen ristiriitaisia näkemyksiä herättänyttä tuotantoaanhan on ruodittu toisaalla tässäkin foorumissa.
Mollbergin ansioksi on kuitenkin syytä laskea hänen kykynsä luottaa isoissakin rooleissa vähemmän tunnettuihin ja jopa täysin harrastajapohjalta ponnistaneisiin esiintyjiin. Tunnetuin näin uransa alkuun päässeistä oli varmaan kuopiolainen harrastajanäyttelijä Toivo "Topi" Tuomainen -vainaja jo hänkin-, jonka koko kansa oppi tuntemaan kodinkoneliike Mustan Pörssin mainoksista -80- ja -90-luvuilla.

Wikipedia mainitse 16 Mollbergin elokuvaa, olen nähnyt niistä kymmenkunta. Voi olla, että enemmänkin, mutta pelkän nimen perusteella en ehkä kaikkia tunnista. Tuntemattomasta sotilaasta pidän kovasti, mutta tässä yhteydessä en halua vetää esille vanhaa kiistaa sen ja Laineen version paremmuudesta. Mutta kyllä Petelius Hietasena ja Mika Mäkelä Rahikaisena vetävät pinnat kotiin.

Topi Tuomaisesta pieni muisto. Noin viitisentoista vuotta sitten olimme leikki-ikäisen kuopuksen kanssa silloisessa pienessä Itäkeskuksessa shoppailemassa ja Mustan Pörssin edessä istui Topi haitari sylissään. Soitteli niitä näitä, ilmeisesti mitä mieleen sattui tulemaan, mutta taitavasti ja herkästi. Poika meni pyytämään Mikki-Hiirtä ja sieltähän se löytyi, jostain haitarin sisuksista. Mutta mieleenpainuvinta oli se ystävällinen hymy, jonka poikani sai.

Kirjailija Norman Mailer, harmonikkataiteilija, musiikkineuvos Lasse Pihlajamaa ja laulajatar Anki Lindqvist ovat vastikään liittyneet poistuneiden joukkoon, johon kaikki kerran päädymme.
Jukka Petäjän omakohtaiseen kokemuspohjaan perustunut Mailerin nekrologi on varsin lukemisen arvoinen:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ki ... 5231718130
Pihlajamaa edusti musiikin kirjoa varsin monimuotoisesti. Hän oli paitsi monipuolinen muusikko, Vili Vesterisen perillinen harmonikkakulttuurin edistäjänä, myös pedagogi ja soitinrakentaja. Pihlajamaa oli kuollessaan 91-vuotias.
Anki Lindqvistin uran suurin mediajulkisuus perustui Cumulus-yhtyeeseen, jossa oli mukana myös Heikki "Hector" Harma ja muita oman aikansa puhuttelevia vaihtoehtomuusikkoja. Ankille ominainen "etufraseeraus" teki hänestä varsin persoonallisen tulkin mm.Cotton fieldsin suomenkieliselle versiolle. Anki oli kuollessaan 62-vuotias ja hän oli sairastanut pitkään.

Koreografi Maurice Béjart on kuollut

Sattuipa niin, että juuri viime viikolla ostin Ankkalan halpalaarista Pähkinänsärkijä-dvd:n. Olen nimittäin viemässä ryhmää lahden toiselle puolelle Estoniaan katsomaan tuota joulubalettia ja kun kaikki eivät teosta tunne, niin ajattelin katseluttaa heillä sen ennakolta kotona dvd:ltä. Tuo ostamani versio oli kuitenkin kaukana siitä baletista, jonka tunnen entuudestaan. Se perustuu aika löyhästi alkuperäisteokseen ja onkin enemmän katsaus Bjartin omaan elämään, hän myös kommnetoi raitojen välissä. Toki levyllä on Tsaikovskiakin, mutta eräässä hallitsevassa osassa on kimaltelevaa haitaria soittava koko klaviatuurilaan hymyilevä tuhti matami. Koreografia on modernia, kulmikasta, toki taitavaa, miestanssijat melkein alasti ja naiset kummallisesti puettuja.

Katselin levyn maalla kertaalleen, hämmentyneenä. Mielenkiintoinen tapaus. Siihen tarkoitukseen, johon levyn hankin, se ei kuitenkaan sovi. Taitaisivat matkalaiset pelästyä ja peruuttaa lippunsa.

Helsinkiläinen runoilija ja kustantaja Matti Tiisala (s. 1955 Helsingissä) on kuollut kotonaan ilmeisesti sairauskohtaukseen.
Matti Tiisalan esikoisteos Se ei ollut ovi palkittiin J. H. Erkon palkinnolla ilmestymisvuonnaan 1982. Vuonna 1987 Tiisalalle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto hänen toisen runokokoelmansa Uneksin kuun ilmestyttyä.
Myöhemmin Tiisala, joka aiemmin oli toiminut lääkärin ammatissa, omistautui kirjailijan työlle ja julkaisi runsaasti omakustanteena. (STT)

Tiisalan tuotannosta löytyy myös enteellisen nimen omaava teos Päiväkirja ajalta, kun olin kuollut. HelMet-kirjastoista se on juuri nyt hyllyssä vain Granissa. Jotain siis hankkivat sillä matalalla verotulollaankin...

Tina Turnerin ex-miehenäkin tunnettu, rock-musiikin legendojen joukkoon kiistatta muistakin ansioistaan laskettava IKE TURNER ON KUOLLUT.
Ike Turnerin ura oli suurta ylä- ja alamäkeä. Hänen lopullinen merkityksensä maailman eri musiikkityylien kehitykselle jää lopulta historiankirjoittajien ruodittavaksi. Mutta jotenkin voidaan ajatella, ettei Tina Turnerin maailmanmainekaan olisi ehkä toteutunut siinä mittakaavassa, kuin se toteutui, ilman Ikeä.

Sitten kun MaraKatti joutuu poistumaan keskuudestanne,,,,,

Ylläpito joutuu poistamaan sen 9 kertaa ,,, ,,, ,,,

- Toivoo MaraKatti

Jazzpianistien ehdottomaan aateliin kuulunut Oscar Peterson on kuollut viime sunnuntaina.

Kun olen erilaisten halpalaarien innokas tonkija, niin muistan jo 50-luvulla ostaneeni jostain turkulaisen levykaupan alemyynnistä elämäni toisen jazz-levyn, 78-kierroksen kivikakun, Oscar Petersonin taiturimaisen Poor Butterflyn. Sitä ennen en ollut tiennyt mitään koko miehestä, mutta sen jälkeen kuuntelin häntä mielelläni. (Ai niin, se eka jazz-levy oli Satchmon Mack The Knife).

Jazzin taituri Oscar Peterson on kuollut
Wikipedia: Oscar Emmanuel Peterson (1925-2007)

Viron viime vuosikymmenten kiistatta merkittävimpiin kulttuurivaikuttajiin kuulunut
KIRJAILIJA JAAN KROSS ON KUOLLUT.
Kross oli merkittävä tekijä uutta virolaista kulttuuri-identiteettiä hahmotettaessa ja hänellä on sankka fanijoukkonsa Suomessakin. Ihan syystä.

Toden totta. Itselläni on useita Jaan Krosseja. Lukematta on vielä Professori Martensin lähtö.

Muistuu mieleen elämykset Saarenmaalta ja Viron kartanokierroksilta. Yhteiset historiat. Kuten Hella Wuolijoki.

Taidanpa liittää professorin yöpöydälle joululahjakirjojen lomaan. Vesitaudista vielä ihmeen heikkona - hyvää arkea kaikille!

Poissa: Mies Vailla Menneisyyttä.

Puliukko kirjoitti:Poissa: Mies Vailla Menneisyyttä.

Symppis mies, ja oli kotonaan Telakalla muun rahvaan parissa.

Mutta kaipa joku teeveestä ja estradeilta tuntematonkin lienee kuollut. Voi tätä aikaa.