Teema voisi todellakin esittää enemmän arkistojen aarteita. Tosin en tiedä, onko lauantai-sunnuntaiyönä esitetty Aikapommi oikea aarre. Minusta on.
En tunnistanut kaikkia osallistujia. Hain infoa, löysin sivun
http://www.yle.fi/teema/lauantai/id7071.html
Jorma Molariuksen ja Merja Halmevaaran Aikapommista (1981/1983) muistin vain sen, että sosiaalipsykologi Antti Eskola ärsytti ihmisiä "ideologisuudellaan"; hän kieltäytyi osallistumasta "pinnallisiin" sosiodraamoihin, joita mm. psykologi Pehr Charpentier puffasi. En tiedä...
Minustakin Eskola tuntui tällä katsomalla hieman dogmaattiselta, mutta olivathan nuo osallistujien sosiodraamat aikamoista läskiä. Itse asiassa, Aikapommissa oli jotain universaalia juuri siinä, että se näytti paljaaltaan mielistelyn dynamiikkaa ja vaikeutta olla eri mieltä. Kaikkien olisi pitänyt osallistua lämminhenkisesti kivakivaan yhteiskivaan. Tätähän tapahtuu jatkuvasti: yksi natsistallarihomopunkkari helposti stigmatisoidaan, jos ei innostu "enemmistön" jokaisesta muodista. - Ero nykypäivään on siinä, että käsitääkseni Tositeeveessä nykyään haetaan vastakohtaisuuksia ja riitaa. Aikapommissa tyydyttiin panemaan ihmiset yhteen ja katsomaan, mitä tapahtuu. Mielestäni kaksi psykologia oli liikaa; 40% osallistujista. Parempi jos mukana ei olisi ollut ensimmäistäkään...
Eskola syystäkin nosti kissan pöydälle. Oli kiva nähdä kivakivaporukan venähtäneet naamarit, kun monien syvästi inhoama Eskola totesi, ettei periaatteellisista syistä suostu osallistumaan vakavien asioiden pinnallistamiseen. Monien yhtä syvästi inhoama Maarit Tyrkkö - hehkeässä nuoruudessaan Kekkosen blondiksi sanottu toimittaja - lähes purskahti itkuun, kun joku ei innostunut hänen kivakivasta draamastaan.