Tahtomista vaan ei ajattelua edellyttäviin uskonoppeihin, perustuen epälukuisalle joukolle tarkoitettuihin argumemntoimattomiin ilmoituksiin, joiden sanotaan olevan jumalan tahto, ts, ajatuksellinen motiivi, orjallisesti älynsä sitova uskoo jumalan luoneen maailman ilman luonnonvalintaan perustuvaa sokean luomisprosessin sattumanvaraisuutta ja mekaanista lajien vähittäistä evoluutiota satunnaisen muuntelun tietä ilman jumalallista kaitselmusta, kun dogmien mukaan oletetaan että jumalaksinimitetty substanssi olisi luonut mailman palvelemaan omia tarkoitusperiään , kykenemättä näin ollensiitä päätellen älymn vapautumista tahdon palveluksesta edellyttävään neroille tunnusomaiseen teoreettiseen ajatteluun ja taiteelliseen luomiseen, joka Hegelin, sinänsä silmänkäntämistä muistuttavan Aristoteleelta perityn logiikan kolmijaon, teesin, antiteesin ja synteesin kategorioiden mukaan muodostaa näille, sekä kokemustieteelliselle että teologielle ajattelulle siinä mielessä selkeän ristiriidan, tietoisuuden ylivallan saaneen älyn sisäisen välttämättömyyden ohjaamana tunkee maailman tahtona sen objektiivisessa käsityksessään ilmiömaailman väikkyessä vieraana kontemplaation esineenä ulos tajunnasta keskittämällä ja keräämälläkaikki hengenvoimansa niin voimallisesti, lujasti ja yksinopmaisesti yhteen pisteeseen, että koko muu mielteen maailma neron tajunnasta luomisprosessin aikana katoaa objektin muodostuessa hänelle ainoaksi realiteetiksi
Ja niille, jotka puolustavat jumalan olemassaoloa uskon asiana sanottakoon, että jumalakjin tarvitsi maailman luomista edellyttävän vomanponnistuksen ja liikkeen uloiseen syyhyn yhdistyneeksi sisäiseksi motiiviksi ja syyksi ajatuksellisen motiivin, niin miksi ajatteleminen ja oppien kyseenalaistaminen ja kritisoiminen olisi sitten ihmniserltä kiellettyä, ihmiseltä jonka jumala kuvakseen loi? Vai pitääkö ihmisen vain olla Hänen tahtonsa kuuliainen orja ja toteuttaa vain ilmoituksissa Hänentahdokseen ilmoitettuja hyveitä ilman älyllistä ajattelua?