YLE Radio 1

No eipä ollut vaivaa Preetin koirakaipailun muistamisesta, kun on TPA-II:n tullut muutamankin kerran luettua.

Mutta siinä sen sijaan piti hiukan nähdä vaivaa, kun jotenkin tuntui siltä, että Akselin Hennalan muistelu ei stemmaa, ja on ehkä paremmin Raittilan ajattelua. Itse en jäljille päässyt, mutta Tampereen Työväenmuseon johtaja Kalle Kallio löysi sellaisen tiedon, että Hennalan leiri tyhjennettiin jo lokakuuhun 1919 mennessä ja loput vangit, siis Koskelan Akselikin, siirrettiin Tammisaareen. Niinpä siis Aksun pitäisi kuunnelmassa valittaa loppujen lopuksi Tammisaarta voimattomuudestaan. Joten terveisiä Hannu Raittilalle!

Mitä siellä teknisellä osastolla oikein kuhnitaan. 17-osa tuli jo 5- tuntia sitten, mutta ei vielä klo. 20.00 ole kuultavissa netistä.
Vipinää kinttuihin siellä. Minulla on ollut kuulokkeet ja muut tykötarpeet jo aikoja sitten viritettynä.

Suorastaan nautinnollista kuunnella tätä Pohjantähden äänimaailmaa! Hyvin ohjattu ja näytelty. Laittakaa tosiaan se 17. osa jo nettiin. On tultu jo sen verran riippuvaiseksi että pakko päästä kuunteleen kerran viikossa.

Suomalaisen Kirjakaupan jouluesite tarjoaa "Hauska lahjaidea -
Kirja ja leffalippu -lahja täynnä elämyksiä":
Saa 20 eurolla Täällä Pohjanntähden alla 1-3 (WSOY) ja pääsylipun
Timo Koivusalon -elokuvaan.
Ehkä olisi jännittävä ilmaisu sopivampi kun ennakkoesityksestä on
kerrottu joidenkin kyynelehtivänkin...
Varmaankin on nämä Koivusalon hauskat roolit mielessä mainittu hauskana.

Tässä olisikin sopiva tilaisuus vertailla tätä radioesitystä, kirjaa ja elokuvaa.
En kuitenkaan voi antaa haastetta kun elokuvan aion jättää väliin säästösyistä.
Nimimerkki kritiikki on kuitenkin maininnut nautiskelleensa Pohjantähden
kielenkäytöstä, joten olisi sopiva arvioimaan onko elokuva naurettavan hauska,
nautittavaa tai itkettävää tms.
Arvioida voi sitten myös joulukuun Lukupiirissäkin omalla äänellään mikäli
on niin rohkeita kirjoittajia täällä, että sanallisesti uskaltautuu arvioimaan
(itse en ole Ylen ohjelmiin soitellut - enkä tässäkään asiassa soittele).

Tässä kritiikin huhuilemassa ohjelmassa eilen oli kyse myös kuorma-autoilun
ensivaikutelmista, joten lienee siitäkin hänellä sanasensa sanottavaksi?

Oma kirjani: Täällä Pohjantähden alla 1.-3./WSOY 1995 - Kolmas painos
on ostettu 9.9.1999 99,- mk tarjouksella, joten jos em. 20 euroa
suhteuttaa 20 x 6 mk = 120 mk niin elokuvalipun arvoksi jäisi noin 20 mk.

Tuli Pentinkulmalle viime jaksossa myös uusi opettaja (s. 790-), esitellen itsensä;
"- Nimeni on Pentti Rautajärvi, ja tapani tulette tuntemaan" (s.791-)
- "Rrrautajärrrvi" (s. 792-).
Antoi myös siveysoppia yhdelle, joka oli "vaikein oppilas opettajan kannalta" (s.800-)
- poika, "kerran hän kaiversi linkkuveitsellä koulun portaan pylvääseen soikean kuvion,
veisti viivan sen keskelle ja pieniä viivoja reunoihin" (s. 801-).
Tästä suuttuneena, opettaja pakotti, hyvää oppimaan, vääryydellä - pannen pojan päätä
koulun pylvästä vasten, "hän otti pojan tukan kouraansa ja hankasi tämän suuta kuvaa vasten:
- Nuole se...nuole se...niin kauan sinä nuolet kunnes se lähtee. Aluksi poika nauroi salaa,
mutta kun huulet alkoivat vuotaa verta, häneltä pääsi itku. - Nuole nuole... Lopulta opettaja
lakkasi ja veisteli kuvan pois. Sitten hän vielä rennolla kämmenellä löi poikaa vuotoin
kummallekin korvalle"...

Kuulu olevan huomisessa Kultakuumeessa (klo 15:15- ja iltauusinta)
Timo Koivusalon haastattelu elokuvastaan ja sitten kerrottiin
eräänä aiheena olevan ns. kirkkoveneistä (liittyy edelliseen kirjoitukseen).

Oli helpottavaa kuunnella sunnuntain seitsemättätoista jaksoa, jossa oltiin pääasiassa keveällä mielellä. Akseli oli jo voimissaan, kylään tuli menoa auton muodossa ja muutenkin elämä tuntui hymyilevän. Kuitenkin merkkinä tulevasta pahasta saatiin aistia uuden opettajan tulossa. Loistavaa on Linnan draaman kaari. Ensin Jussin aloittama oman rakentaminen, sitten usko itsenäiseen elämiseen ja vapauteen. Kohta jo rankka Akselin veljien ja aatetoverien teloitus ja vankeus. Sitten valoisuutta ja elämän uskon palaaminen. Jälleen epävarmuus kolmekymmentäluvun sekavina aikoina ja viimein sotien raskaat menetykset. Lopulta elämän vakain vaihe ennen näyttämöltä poistumista.
Katsojan/kuulijan/lukijan vangitseminen vaatii kaikkien tunteiden läsnäoloa. Pelkkä ankeuden tai pelkän iloisen menon äärellä ei kauaa viihdy. Tässä sitä kaikkea löytyy.

Radio Puhe, joka tulee 3-osaa jäljessä kuunelmassa, esitti keskiviikon ja torstain välisenä yönä 02.03 14-osan.
Kuuntelin sen ämyrit kaakossa "rekkani" hytissä. Täytyy sanoa, että se on traaginen ja erittäin voimakas kuvaus
kansalaissodan tapahtumista.
Uskallan sanoa ennenkuin koko teos on kuultu, että tuo 14- osa tulee jäämään tunteita eniten herättäväksi kokonaisuudeksi.
Testatkaa itse. Se on vielä kuunneltavissa netin kautta.

Noloa tunnustaa, että tunnen tuon Linnan alkuteoksen huonosti. Olen sen toki lukenut, mutta siitä on jo kovin kauan aikaa. Laineen elokuvan olen nähnyt pariinkin kertaan ja mielikuvat henkilöistä ja tapahtumista taitavat olla aika pitkälti siitä poimittuja. Tätä radiosarjaa olen seurannut aina kun vain olen radion äärelle lähetysaikaan sattunut, olen siis vain osan siitä kuunnellut. Kuunnelman seuraaminen on minulle työlästä juuri tuon huonosti tehdyn oman pohjatyön vuoksi ja kun tarinasta puuttuu kertoja, niin lopputulos on minulle valitettavasti sarja irrallisia kuulokuvia, joista on hankala erottaa kuka puhuu.

VeHy kirjoitti:Noloa tunnustaa, että tunnen tuon Linnan alkuteoksen huonosti. Olen sen toki lukenut, mutta siitä on jo kovin kauan aikaa. Laineen elokuvan olen nähnyt pariinkin kertaan ja mielikuvat henkilöistä ja tapahtumista taitavat olla aika pitkälti siitä poimittuja. Tätä radiosarjaa olen seurannut aina kun vain olen radion äärelle lähetysaikaan sattunut, olen siis vain osan siitä kuunnellut. Kuunnelman seuraaminen on minulle työlästä juuri tuon huonosti tehdyn oman pohjatyön vuoksi ja kun tarinasta puuttuu kertoja, niin lopputulos on minulle valitettavasti sarja irrallisia kuulokuvia, joista on hankala erottaa kuka puhuu.

Hei VeHy olethan toki huomannut että useamman radioinnin lisäksi löydät sen nettikuunneltavana. Nytkin taitaa olla ainakin kahdeksan jaksoa tarjolla kuunneltavaksi ylenykkösen "tuoreimmat nettikuunneltavat" kohdassa, joten siinäkin on jo pitkästi nautinnollista radioteatteria tarjolla.
Oli muuten taasen eilinen jakso todella hyvä. Kiitos jälleen loistava oma radioteatterimme!

Miten olikaan koskettava tämä viime kerran jakso ja miten eri tavoin se olikaan kuvattu kuin Edvin Laineen elokuvassa, jossa ei annettu ihmisen häpeän eikä kivun tuntua. Kaikki tehtiin siinä ikään kuin naureskeltavaksi. Olen tietenkin kohtuuton, mutta Jannen heitto kusiaispesään muka hupia. Kuunelma hengittää ja siinä on taukoja. Anna-Leena Sipilän Elina on kuin tutka, hänen rauhallisuutensa ja herkkyytensä pitää perhettä henkisesti ja monin muunkin tavoin koossa. Oton hautajaiset oli kuvattu hyvin, Vikin välityksellä, oivallinen lähestyminen.

Eilinen 18. jakso loppui kesken sivulle 946...
Jaksoon harpottiin runsas 100 sivua, ja vielä on jäljellä 100 sivua - 3 jaksoa
(loppuu sivulle 1046). Talvisotaan pojille tuotiin palvelukseenastumismääräys,
ja sotaa jatkuu vielä noin 80 sivulla kun loppu 20 sivua on sellaista jälkimuistelua.

Olisin toivonut, ettei kuunnelmaa ja Koivusalon elokuvaa olisi esitetty samaan aikaan. Aika ajoin Täällä Pohjantähden alla -teos on ilmestynyt johonkin kesäteatteriin, mikä on oikein piristävää. Nyt on kuitenkin kyseessä kaksi merkkiteosta. Kuunnelma on erinomainen, ja elokuvakin on kaikin puolin hyvä. Miksi kuunnelmaprojekti toteutettiin juuri nyt? Viiden vuoden "hajurako" olisi ollut sopiva. Nyt meni aavistuksen verran maku upeasta elokuvasta.

Pensseli kirjoitti:Hei VeHy olethan toki huomannut että useamman radioinnin lisäksi löydät sen nettikuunneltavana.

Olen toki huomannut, mutta kun pohjana olevan tarinan tuntemus on heikko, niin pitäisi samalla lukea kirjaa siinä sivussa. Tapasin Ari Kallion, keskimmäisten osien ohjaajan syksyllä ja juttelimme niitä näitä ja muistelimme menneitä mutta en rohjennut kysyä häneltä mitään tästä Pohjantähdestä vaikka kysymyksiä toki pyöri kieleni kärjellä.

Sitä olen miettinyt, että minkähänlaiseki se romaanitrilogian kolmas osa oli muodostunut, jos punaiset olisivat kansalaissodan voittaneet. Olisiko Suomesta tullut neuvostotasavalta joka olisi anonut liittymistä suureen Neuvostoliiton kansojen perheeseen? Jos näin on, niin meno ja meininki olisi ollut kai lähinnä samanlaista kuin rajan takaisessa Karjalassa ja johtanut suureen puhdistukseen Isä Aurinkoisen viisaalla johdatuksella? Suuri osa suomalaisista olisi päässyt rakentamaan sosialismia Siperiaan. Nyt ihan vahingossa henkiin jäänyt Akseli Koskela, olisiko hän saanut pitää henkikultansa sinne saakka vai olisiko hänet bandiittina, sabotöörinä ja vakoilijana ammuttu Katajanokalla NKVD:n kellareissa, nyrkit taivasta kohden kohottaen huutaen: Jumalauta, että mä rakastan tätä sosialismia!

Ensiksi Siukolalle:
Timo Koivusalon suunnitelmat ja Radioteatterin suunnitelmat olivat kaiketi molemmat hyvin pitkien julkitulemattomien pohdintojen takana ennenkuin lähes samaan aikaan tulivat sitten kaikelle kansalle tiedoksi. Silloin olivat molemmilla jo isot pyörät pyörimässä ja ajankohdan osuminen samaksi oli varmaan suurimmaksi osaksi kirjasarjan 50-vuotispäivästä johtuvaa. Ymmärrettävää on että kumpikaan ei tuossa vaiheessa enää voinut hankkeesta luopua toisen vuoksi. Ja lopultakin, olisiko se edes ollut tarpeenkaan. Kyllä tämä teoskokonaisuus kestää kaksi yhtäaikaista julkituloakin. Varsinkin kun niiden muodot ovat hyvin erilaisia, toinen puhtaasti kuuloon ja toinen pääasiassa näkemiseen painottuvia.

VeHylle pohdinnoista punaisen Suomen voitosta: Moni on noita asioita vuosikymmeniä pohtinut ja lopputulokset ovat olleet hyvinkin erilaisia. Kukaan ei kuitenkaan voine sanoa asiasta mitään varmaa. Mielenkiintoista on pohtia myös sitä mitä olisi tapahtunut jos mitään punakaartia ei olisi koskaan syntynytkään. Mikä olisi ollut kansan kohtalo siinä tapauksessa. Olisiko maahan kehittynyt entistä jyrkempi luokkayhteiskunta koska alimman luokan mahdollisten vaatimusten ei olisi koettu olevan oikeutettuja koska ne eivät ole ennenkään sitä olleet eikä päättäjiä ennenkään hetkauttaneet. Olisiko parempi kansa tallonut vähäväkiset alleen. Kansalaissodan jälkeen näyttö alemman kansanosan voimasta jäi elämään punakaartien riisumisesta ja teloituksista huolimatta. Lapuanliike toki yritti päästä kyseisestä ongelmasta hävittämällä kaiken toisinajattelun maasta siinä kuitenkaan onneksi onnistumatta. Mikä lienee olisi ollutkaan seuraus jos se siinä olisi onnistunut? Todennäköisesti oikeistodiktatuuri olisi jossain vaiheessa aikaansaanut uuden sisällissodan ellei tilannetta sitten jollain ihmeellisellä neilikkavallankumouksella olisi aikain saatossa rauhanomaisesti korjattu. Tutkimattomia ovat historian vaihtoehdot...