YLE Radio 1

Kirjailija Pentti Haanpään syntymästä tulee lokakuussa kuluneeksi sata vuotta. Toivon keskustelupalstalle mielipiteitä ja ajatuksia Haanpäästä. Kuka aikoo mennä kesällä Piippolaan teatterifestivaaliin?

Haanpää on yksinkertaisesti lyömätön mestari suomalaisessa kirjallisuudessa!
Mahtava kirjailija ja edelleen ajankohtainen kuin mikäkin. Jospa rupeaisin lukemaan uudestaan.

Kiva päästä olemaan Iikan kanssa samaa mieltä. Haanpää oli ihan ässä. Ja tosi kiva, että Haanpää avaa Iikallekin mahdollisuuden nähdä, että Pariisin rauhansopimus tosiaan laajensi sananvapautta Suomessa. Esim. Noitaympyrä, joka on melkein meikäläisen sukukronikkaa, pääsi keikkumaan ladoksina painokoneiden fundamenteilla vasta jatkosodan päätyttyä Suur-Suomi -politiikan vararikkoon.

Setävainajani (ei tämä Kannaksella kaatunut, vaan Heikki, joka kuoli vasta joitakin vuosia sitten) muuten kuului Haanpään ryyppyporu... ööh siis kirjallisiiin piireihin ja oli sitä mieltä, että hänen kuolemansa oli silkka onnettomuus.

Haanpää! Hän extreme-käveli, polki sateessa Olympia-merkkisellä polkupyörällään satoja kilometrejä, yöpyi heinäladoissa tai matkustajakodeissa ... Hän oli kova äijä, kuten nykyään sanottaisiin, hänen tumma katseensa ja leveät hartiansa hiljensivät turhat selittäjät. Silti hän sai ihmiset puhumaan – asiaa – koska osasi kuunnella. Mutta ennen kaikkea hänen tekstinsä on edelleen, 50-80 vuoden jälkeen, täyttä tavaraa. Voi ottaa sokkona minkä tahansa Haanpään Koottujen teosten kahdeksasta osasta, lukea sokkona minkä tahansa jutun, sitten verrata nykyhetkeen ...

Kokeillaan lyhyttä tarinaa "Lukko Teeriahon ovella". Siinä pienviljelijä menettää tilansa laman ja korkeiden lainakorkojen takia. Hän joutuu katsomaan tilannettaan vailla entisiä harhakuvia, hän oli jo ehtinyt luulla olevansa menestyjä:

"Antti Teeren sielussa oli eräänlaatuinen erikoisvalaistus. Oli ikäänkuin näyttämön esirippu olisi repäisty kahtia ja Antti Teeri näkisi asioita, jotka aina olivat olleet lähellä häntä, mutta jollakin omituisella kauhtanalla verhottuina. Hän uskoi nyt, että tässä maailmassa voi tapahtua verinen vääryys."

"Hän oli luullut tunteneensa katsellessaan peltojensa kasvuja isänmaallisuutta. Hän oli kuulunut suojeluskuntaan, käynyt harjoituksissa, vaikka ei olisi joutanutkaan, eikä suinkaan ainoastaan pysytelläkseen niiden suosiossa, joiden nimet olivat tarpeellisia papereissa. Hän oli kestänyt punahenkisten pilkan työpaikoilla, savotoissa, senkin, että he olivat ristineet hänet Valakiaksi-Antiksi ja hänen vanhan, luuvaloisen hevosensa, jolla ei paljon toimitettu tukinvetopaikoilla, Valakian-Antin Syöksyksi. He olivat aina olleet sitä mieltä, ettei Antti Teerellä ollut mitään suojeltavaa, mitään isänmaata."

Sitten vertailun vuoksi tähän väliin pätkiä uusimmasta Kanava-lehdestä, jossa Kokoomuksen entinen presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi, valtiotieteen tohtori ja ylipormestari, kysyy olemmeko menossa "kaksijakoiseen turvattomuuden yhteiskuntaan":

Kaltaiseni henkilö, koko poliittisen ja yhteiskunnallisen uransa ajan markkinataloutta puolustanut, on viime vuosina muotoutuneissa uusissa olosuhteissa joutunut lukuisten omantunnonkysymysten eteen. Tähän tilanteeseenko johtavaa polkua olen pitkän poliittisen urani aikana omalta vaatimattomalta osaltani ollut puolustamassa? – –

Mihin sitten olisi syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota? Yksinkertaisesti työn ja pääoman suhteisiin niitä laajasti tarkasteltuina. – –

– – Aloitin viittaamalla omaan uraani yhtenä markkinatalouden puolustajana. Tänään siis kysyn, olenko ollut väärillä jäljillä. Kun olen siirtynyt seniorikansalaisten, vailla päätäntävaltaa olevien joukkoon, suuntaan haasteen poliittisille nykypäättäjille. Do something – tehkää jotakin!

(Kanava 3/2005, s. 189-193) (hymiö nimiErkin)

Ilaskivi varoittaa jutussaan maamme eliittiä, että tällä menolla porvaripuolueilta hupenevat äänestäjät. Haanpään päähenkilö Antti Teeri voisi olla nykyajankin pienyrittäjä:

"Oli lähellä kiusaus uskoa sosialistien mukaan syyn olevan nykyisessä järjestelmässä. Omaisuus kertyy yksille ja yhteinen kansa pumputaan kuiviin."

Ihan sosialistiksi ei isäntä muutu, mutta suojeluskunnan torrakko alkaa Anttia iljettää. Hän survaisee sen pakkohuutokaupatun talonsa ovipöngäksi, ennen kuin lähtee vaimonsa ja neljän lapsensa perään kohti hätäapumajoitusta, Sonni-Pekan saunaa:

"Antti Teeri tunsi nyt äkkiä, että olisi todellakin naurettava ja pilkanarvoinen asia, jos hän ottaisi tuon kiväärin vieläkin, käveleisi se olalla pitkin tietä. Se olisi todellakin perin avuton välikappale leivän hankkimisessa, kun ei ollut kysymys ryöstöstä. Tuo pistin pistäisi silmään, kuten oka lihaan siellä Sonni-Pekan saunassa, toisen miehen saunassa. Se kysyisi ivallisesti kuten punikki, että mitä sinä suojelet ja puolustat, oi, Valakia-Antti …"
(Pentti Haanpää: Teokset 3, 1976, s. 284-288)

P.S. Haanpää kirjoitti jutun 1933, mutta se julkaistiin käsittääkseni vasta sotien jälkeen, Juugen edellä kertomasta syystä.

P.P.S. Ehdotan juhlavuoden kunniaksi, että jokainen ottaa yhden Haanpään lyhyen tekstin ja vertaa sitä tällä palstalla nykyaikaan. (Miksei romaaninkin mutta siitä tulisi aika laaja, eihän tänne nyt mitään esseitä ruveta pykäämään ...) Tähän vielä yksi vanha Haanpää-postaus ...

NimiErkille kiitos hienosta kirjoituksesta ja lainauksista.
Tässä kuvalinkki, jossa on mielenkiintoiset jatkolinkit:

http://images.google.fi/images?q=pentti ... oogle-haku

Mitäs Juugen setävainaja "kirjallisten piirien" kulttuuririennoista kertoili? Minua kiinnostaa esim. se, minkä verran Haanpää teki muuta kuin kirjoittamistyötä. Eihän se mikään oleellinen kysymys ole, mutta yleisestä mielenkiinnosta tällaista ajattelen.

Nimierkki ehdotti Haanpää-tekstin vertaamista nykyaikaan. Voisin kokeilla. Omistan kootut teokset 1, 5 ja 8. Olen ostanut ne Leskelän Kairanmaa- talosta 20 euroa kappale. Laatukirjallisuutta edullisesti 4-tien varrella.

Juuge kirjoitti: että hänen kuolemansa oli silkka onnettomuus.

Näin minäkin olen ymmärtänyt. Tapaushan kuvataan elämäkerrassa. (Karosen kirjoittama muistaakseni, koska Kauppisen elämäkerta jäi ensimmäiseen osaan).
Vedenvaraan joutuminen oli vahinko. Arvailuja itsemurhasta lienee aiheuttanut se, että toinen kalamiehistä selvisi hengissä. Eli Haanpää ei olisi halunnut pelastua. Mutta myrskysäässä, hieman alkoholia nauttineena hukkuminen ei ole epätavallista. Onko tietoa Haanpään uimataidosta? Shakkikuvia taitaa olla joltain hiekkarannalta.

Enpä juuri itse muista sedän Haanpää jutuista enempää, kuin tuon onnettomuus -- itsemurha -spekuloinnin. Olin itse lapsi tuolloin 60-luvulla, kun kyläilimme sedän luona Tapiolan "hienostoslummista" Hämeentielle. Paremmin muistan kuinka siitä Ässärinteen Kaikukujan puoleiselta kulmalta myytiin jätskiammeita. Koitin nyt puhelimitse isältänikin kysellä mitä hän ehkä osaisi saada mieleensä, mutta eipä semmoista, mistä kirjoitettavaksi riittäisi, oikein muistiin tullut.

Mutta ehkä muistelen omaa törmäystäni Haanpään teksteihin. Tämäkin on jo vanhoilta ajoilta, vuonna -79 suoritin asevelvollisuuttani ja jouduin korvatulehduksen takia KSS 1:een eli Tilkkaan hoidettavaksi. Sairaalassa oli potilaita varuskunnista kautta Suomen ja melkeinpä kaikki osasivat kertoa joukko-osastossaan palvelevasta kantapeikosta, juuri eläkkeelle jäämässä olevasta sotilasmestarista tms. Kyseinen kaveri oli kaikkialla tunnettu siitä, että hän oli aikoinaan runtannut jonkun alokkaan taisteluharjoituksessa maastouduttaessa koholle jääneen takaliston niin voimallisesti maahan, että alokkaan mahan alle jäänyt vesottu kanto lävisti mahan ja tappoi alokkaan. Tämä tarina kerrottiin aina pyörein silmin, täytenä totena ja kyseisen vääpelin tai sotilasmestarin nimen eteen "tappaja" lisäten. Santahaminassakin tarina tunnettiin, siellä tekijä oli muuan sotilasmestari, "Ontelo-Arska".

Minua juttu tietty aina hymyilytti kovin, olihan Kenttä ja kasarmi tuttu jo silloin. Mutta annetaanpa Haanpään kertoa tapaus:

Oli oltu harjoituksissa ja koko komppania oli komennettu maahan. Ja silloin hän oli huomannut, että muutaman miehen selkä oli koholla, ikäänkuin hän olisi ilkeämielisesti pyllistänyt kohti takana seisovia esimiehiään. Mitä? Oliko tällaista suvaittava? Eikö selkä ruvennut sujumaan suoraksi, pitkin maanpintaa? Kapteeni Lelu hyppäsi hanen selkäänsä ja silloin se kyllä oikeni, mutta samalla oli miehen alla ollut kanto tullut läpi ruumiin. Sen perästä sai kapteeni Lelu olla vähän katsovampi, varovaisempi, mutta ei ollut epäilemistäkään, etteikö tämä tapaus lisännyt pitkän pykälän miesten pelkoa ja kunnioitusta.

Niin, jostainhan Haanpääkin on jutun kuullut, liekö se jäänyt henkiin Haanpään ansiosta vai hänestä huolimatta -- mene ja tiedä.

Kapteeni Lelunhan kävi tässä Sotilaallisen komeasti -novellissa huonosti. Hänen silmätikukseen joutunut varusmies kaappaa hänet mukaansa räjäytettävälle kivelle:

Kapteenin huuto oli kuin viimeinen merkki komppanialleen: kaikki katselevat päät painuivat piiloon. Samassa jymähti. Harmaat kalliokappaleet lentelivät. Linnun tikutus mäntypuissa vaikeni. Mutta aurinko paistoi, ja suvisen tuulen puhina kävi oksastossa sinisen taivaan alla, kuten ennenkin. Mutta ne kaksi kivellä maannutta olivat matkan alkaneet.

Minä luin armeijassa (Karkialampi II/02) ensimmäiset Haanpää tekstit. Yhdeksän miehen saappaat taisi olla kaikista ensimmäisin. Kentästä ja kasarmista olin kuullut/lukenut arviointeja. Sotkun kirjastosta sitä ei jostain syystä löytynyt. Olisin halunnut sen lukea, koska tiesin kirjan maineen ja koska en itse viihtynyt intissä. Myöhemmin on tullut luettua pari kertaa.

Kentän ja kasarmin julkaisun seurauksista tulee mieleen, että rehellisyys harvemmin on yleisesti suosittua. Haanpää kirjoitti liian ajankohtaisista asioista rehellisen kriittisesti ja tätä ei kaikissa piireissä hyväksytty. Eikös pulavuosista kertova Noitaympyrä valmistunut vielä pulavuosien kestäessä? Nykyisinhän pulaa sanotaan lamaksi.

Ihan samaa juttua kerrottiin meidänkin pataljoonassa kuin Juugen tarinassa. Ja tietenkin täytenä totena!

Kävin äskettäin vähän katsastamassa paikkoja Piippolassa, vaikken teatterifestivaaleille taida ehtiäkään. Kävin myös Korpelaisessa, Haanpään kesämökillä.

Festareille menijöille haluan sanoa: kokeilkaa nyt hemmetissä jotain haanpäähenkisempää matkustusmetodia kuin nelostien jurnuttaminen henkilöautolla! Annan mielelläni konsulttiapua. Minä kun, meinaan, olen ennen ollut.

1. Ota polkupyörä junaan mukaan. Lähde esim. Helsingistä yöjunalla puoli kymmeneltä. Pääset aamuksi Kiuruvedelle, Pyhäsalmelle, Haapajärvelle tai Nivalaan. Niistä kaikista on kivat pyöräilyreitit näytelmä- ja majoituspaikoille. (Ilmoita pyörästä jo lippua ostaessasi. 9 ekua siitä pitää maksaa, se kattaa koko matkan vaihtoineen.)

2. Kävelyvaihtoehtoja on useita. Voit mennä ensin yöjunalla Kiuruvedelle. Jos on torstai, syö Pikku-Kiurussa mykyrokkaa ja muinakin viikonpäivinä tutustu Kiuruveteen päivän ajan. Sitten 19.10 iltasella painelet Oulun linja-autolla Sydänmaan tienristeykseen asti ja kävelet n. 11 km, majoitut vanhalle koululle. Aamulla jatkat vanhaa museotietä (n. 32 km) - samaa jota Haanpääkin käveli! - Piippolaan, jossa majoitut Kesähotelliin (varaa ajoissa!) et cetera

Nämä olivat vain esimerkkejä. Pääasia, että jätät auton himaan. (Haanpäällä oli kyllä sodan jälkeen Moskvitsh, mutta sitä ajoi lähinnä eukko.)

Lauantaina 2.7. klo 10.00 Haapavedellä festivaalien Kirjailijaseminaarissa on muuten puhumassa Hannu Taanila! Sinnekin siis pääsee kivasti esim. fillarilla.

Fantastiko, että löysin nämä sivut. Isän suku on Lamulta Pentti Haanpää oli kotona Pulkkilassa puheessa ohessa ja ilmankos ne paremmat kootut plus kaikki muu ovat kirjoja joista en ikinä luovu. Siis osa elämääni, naiskirjailijoita on useampia mutta yksi mies ylitse muiden. Iloitsen etukäteen ja kiitän festaritalkoolaisia. Itse juuri toipumassa esiintymisistä/talkoista Tampereen Sävelessä ja Sanan Suvipäivissä (noin 7000 kävijää). Yks Pussisen akka, ja mielikuva saarnaajasta reppuselässä ämmien iloksi. Sanataituri viimesen päälle, itse kääntäjä. Onnenpotku kun osasin tähän keskusteluun. Polkupyörä on aina käytössä, sukulaisiakin on siellä täällä siksak.

PS Unohtuiko kiireen innossa, että siihen aikaan me kaikki osasimme uida.

Minä muistan Haanpään aina siitä että, hän teki minusta lukijan (lukuhullu täky). Elin jo myöhempää murrosikää kun hurahdin Haanpäähän, olin kuullut miehestä asia kiinnosti ja lainasin ensimmäisen Haanpääni ja siinä koukussa olen vieläkin monet parhaista on tullu luettua vuosien varrella moneen kertaan.
Tyyli on hyvä salaovelan pirullinen, olen aina tykänny hänen tyylistään tehdä monet viime vuosisadan alkuvuosi kymmenten turhan tärkeät asiat ja tärkeilijät naurunalaiseksi. Se kai se sen ajan vallasväkeä niin suututtikin.
Pätevä tyyppi piippolan mies, ilman häntä olisko musta tullukkaan lukuhullua, kirjat veivät mukanaan.

Velikov!

Kuuntelin tänään Juha Virkkusen ja Hannu Taanilan 70-luvun radiolähetystä Pentti Haanpäästä eli "Nivalan Pentistä" kuten paikalliset hänet aikoinaan kutsuivat. Lähetys onneksi uusitaan huomenna, myöhäisiltana:

http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/id1914.shtml

Suosittelen.

Ensi viikolla lisää (16.8).

Samoin. Erittäin pätevää ohjelmaa ja hyvin sympaattista. Tuli jotenkin haikea olo ... 1976 ... Taanilan äänikin oli niin reipas ja raikas ... nykyään se on, no, reipas ja raikas tietysti, mutta kokeneempi!