Kirjoittaja moxu päivämäärä 23.1.12 - 16:17
Olin Haaviston vaalivalvojaisissa Tavastialla. Siellä oli oikein hyvä meininki, vähän -tai oikeastaan aika paljonkin- samantyyppinen kuin 12 vuotta sitten Virgin Oilissa, kun juhlimme Tarja Halosen pääsyä jatkoon ensimmäiseltä kierrokselta. Kuten vihreiden bileissä aina (paitsi luultavasti viime ek-vaaleissa, jolloin itse olin vieraisilla toisessa porukassa), tunnelma nousee loppuiltaa kohti samaan tahtiin ääniosuuden kanssa. Isojen kaupunkien tulos kun tulee viimeisenä.
Haavistoa voisi pitää ideologialtaan uusvasemmistolaisena, mutta ns.perinteisen vasemmiston mielestä hän on oikeistolainen. Tässä on juuri edistysmielisten ongelma. Perusprototyypit istuvat niin syvällä, että ilmeinen päinvastainen totuuskaan ei riitä kääntämään niiden päätä, jotka uskovat jotain typeriä yleistyksiä. Eihän Sauli Niinistökään oikeastaan mikään raskaan sarjan porvariänkyrä ole, mutta arvoliberaaliin Haavistoon verrattuna hänen maltillinen konservatisminsa riittää osoittamaan ehdokkaiden erot -tässä tapauksessa täydellisen aiheettomalla oikeisto-vasemmisto-vastakkainasettelulla.
Pudonneista ehdokkaista voi sanoa paljon hyvää. Paavo Väyrynen teki pienen ihmeen nousemalla vielä kerran kaiken kansan huulille (ja mukinsa epäilemättä tekee niin vielä pitkään, sillä alkaa pian olla keräilyarvoa!). Sari Essayah osoitti positiivisella tavalla, että kristillisdemokraattisen naisen ei tarvitse olla Päivi Räsänen, ulkoisesti eikä ajatusmaailmaltaan. Timo Soini osoitti persukannattajien olevan liikkeellä, vaikka hänen sinällään turhasta ehdokkuudestaan voikin olla monta mieltä. Oikeastaan ainoan todella hävinneen kandidaatin Paavo Lipposen romahduksen aiheuttama katastrofi johtaa demareissa peiliin katsomiseen, niin aatteellisten kuin ammattiyhdistyspohjaisten sidosryhmien suhteen.
Eva Biaudet'n ja Paavo Arhinmäen sinällään melko turhat ehdokkuudet olisi voitu välttää, vaikka vassareilla kieltämättä kampanjoinnissaan potkua olikin (ja nythän Arhinmäen vaalimökit ovat muuttumassa Haavisto-mökeiksi). Ehdokasasettelussa voisi olla paikallaan sellainen uudistus, että puolueen ehdokkaaksikin pääsisi vain 20000:n kannattajan taakseen saanut henkilö. Tuossa joukossa olisi nimittäin merkittävä määrä muitakin kuin puolueen "omia" kannattajia ja silloin odotukset yli 15%:n kokonaiskannatuksesta olisivat realistisia.
Ne ovat kaikki
sitä puhetta
joka päivänkin jo
täytyy ymmärtää
(Hannu Mäkelä: Yö soittaa, säv.Säde Rissanen 2007)
___________________________________
Mikko-Oskari Koski