YLE Radio 1

Kirjoitetaanko kuolematonta musiikkia lyijykynällä tai sävellys-ja nuotintekokoneella.???
Olen itse kirjoittanut kaikki tekeleeni nuottipaperille, lyijykynällä ja pyyhekumilla.
Mielestäni kaikki nuotintekokoneet ja sävellyskoneet ovat persoonattomia humpuukkia.
Yhtään kuolematonta sävellystä näillä ei ole tehty.
TTA.

Kuolematonta ja kuolematonta.

Kuolleiden säveltäjien musiikin soittoon koulutetaan musiikin historian laitoksissa (Sibis, konservatoriot), kuolleiden säveltäjien musiikkia soitetetaan musiikin historian museoissa (konsertit). Radiossa soitetaan pääasiassa kuolleiden säveltäjien musiikkia.

Siis. Täydellisen indoktrinoinnin vuoksi ihmiset oppivat kuuntelemaan, analysoimaan ja esittämään musiikkia, jossa pääosan ajasta tietää mitä on tulossa seuraavaksi. Niin. Dementikot muistavat vain vanhat tapahtumat, musiikkielämä on pahasti dementoitunut.

PS
Joku asiaoihin perehtymätön voisi tietenkin väittää, ettei Mozart ja Beethoven säveltäneet kynällä vaan päällään, mutta tämäkin disinformaatio on korjattu perustuen kirjallisiin dokumentteihin ...

Kuolematon musiikki syntyy, jos on syntyäkseen. Se, miten se on merkitty muistiin, ei ole kokonaisuuden kannalta olennaista. Vain se on, että se on merkitty.

moxu kirjoitti:Kuolematon musiikki syntyy, jos on syntyäkseen. Se, miten se on merkitty muistiin, ei ole kokonaisuuden kannalta olennaista. Vain se on, että se on merkitty.

Hyvin sanottu.

Unessa välillä sävellän oopperoita tai sinfonioita jotka ikään kuin ovat jonkin huomattavan säveltäjän hengentuotteita mutta herättyäni yleensä unohdan valtaosan unissani säveltämästä musiikista tai sellaisen kuvitelmasta.

Kuulijakaan ei passivoidu aitoja hengentuotteita kuunnellessaan keskittyneisyyden ja vireystilan asteesta riippuen vaan on aktiivinen osapuoili teoksen uudelleenluomisprosessissa tulkitsijan ohella, jossa taiteilijan innoituksen tuokiossa älyn vapautumisen tuloksena syntyneisiin psyykkisiin kokemustiloihin vastaanottaja voi samastua ja ikään kuin säveltää teoksen jokaisella kuuntelukerralla uudelleen reseption ja musiikin tasoista ja kvaliteeteista riippuen sen representoimien affektien ja intohimojen projisoituessa yhteen tajuntaan keskitetyn älyn kirkkaalle kuvastimelle sublimoitujen tahdonliikkeiden ja tunne-elämysten sekä muiden sielullisten kokemusten ja maailman olemuksen objektivoituna tahdon tyydytyksen tai sitä vastustelevan tuskan kuvana. muistan hoiperrelleeni muissa maailmoissa kuin juovuksissaan oleva humalainen tai autisti holtittomine ja hallitsemattomine vartalonliikkeineni älyn tugettua tahtomisen pois tajunnastani maannpinnalle palaamisen jälkeen mm.

Deliusin viulusonaatteja maisteltuani hiestä märkänä täydellisessä lumon ja kauneuden euforisessa onnen tilassa piehtaroidessani ja älystäni nauttiessani olemattani tahdon ja sen hädän alaisena musiiin sielua voitelevan tuinnehehkun valaistessa tajuntani.

Ikivihreät & Vertes saisons
"Ô, doux printemps d'autre fois, vertes saisons, Vous avez fui pour toujours!"
http://www.youtube.com/watch?v=EEFjCFuD ... re=related
5:30 Massenet: Elégie, teksti Pierre Lorys'n? En löytänt.

(Olkoonkin äidinkieli(?) ranska, mutta ei kuulosta läheskään yhtä hyvältä kuin italiansa.
http://www.youtube.com/watch?v=bhlzfQO-VKk
http://www.ambronay.org/fr/Festivals/29 ... cento.html)

No, entä pidättekö hänestä:
http://www.youtube.com/watch?v=v2I0tQIA_AE

Hyvää Juhannusta!

Kuulin eilen radiosta Matti raution neo-klassisen pianokonserton, jossa valitus-osan kanbsallisromanttiset ja uusklassiset tyylipyrkimykset olivat sulasutuneet korkeammanasteikseksi persoonalliseksi synteesiksi koskettavan traagisine ja tummine sävyimneen muodoastaen kontrastin finaalin vauhdikkaalle ja elämäniloa pursunneelle virtuoosisen briljantille leikkimielisyydelle. Teos on vuodelta 1971. Rautio tunnetaan ennen muuta musiikipedagogina, vaikka puhtaista hengentuotteista luovat henget aina muistetaankin taiteen tuotteiden ollessa todistuskappale objektiivisesti olemassolevan olemassaolosta itsessään, oliona sinänsä, johon ei tarvita mitään subjektia, kun se on metafyysillistä, tahdon tyydytyksen ja tuskan kuva. muita merkittäviä neo-klassikota meillä ovat olleet Kokkonen, marttinen, englund, jne.

Konsertteja melomaaneille kotihiirille.
http://www.medici.tv/ - osa ilmaisia
http://liveweb.arte.tv/fr/cat/Classique/

Kuolematonta musiikkia loivat monet muutkin kotoiset säveltaiteilijamme viime vuosisadan alkupuolella jotka tunnetun kliseen ja kuluneen typerän fraasin mukaan jäivät muka Sibeliuksen varjoon toinen toisensa jälkeen jopa aivan kokreettisestikin kuten Lallukan taiteilijakodissa Töölössä 20.9 1957 menehtynyt hieno ja kansanomainen eleginen lyyrikko Heino Kaski. Lupaavimpia nuoria säveltaiteilijoitamme itsenäisyyden kynnyksellä, jonka ainoa sinfonia esitettiin ja sai hyvän vastaanoton pian !-maaimansodan jälkeen mutta taloudelliset vaikeudet pakottivat hänet luopumaan ammattisäveltäjän urastaan opetustehtävien hyväksi. Olen kuunnellut hänen tunteikkaita yksinlaulujaan haltioituneissa tunnelmissa jotka eivät avaudu välttämättä kaikesta sävelkielensä perinteisyydestään huolimatta yhtä vaivattomasti ensikuulemalta pohjiaan myöten, kuin modernimpien mestareiden kuten Erik Bergmanin kiehtovan eriskummalliset ja pakahduttavat kuorosävellykset, Marttisen voimakkaan draamallinen oopperamusiikki, Melartinin lumoavat kvartetot tai Pehr Henrik Nordgrenin muinaissuomalaiseen mytologiaan päivänpäästö perustuva kuoro-, ja perinnesoittimin varustettu orkesteriteos Taivaan Valot, jonka sävelkieli on joistakin neoklassisista vaikutteista huolimatta kuunnielijän manaamisesa vaivattoman perinteistä ja helposti lähestyttävää, joskin hyvin vaikuttavaa ja toisinaan shokeeraavaa kuten "nykymusiikki" niin usein tahtoo olla.

Leikkisästi olisi houkuttelevaa todeta että olipas se sibelius sitten pitkä mies kun kaikki muut säveltäjät jäivät hänen varjoonsa.

Jihuu! TV5 esittää: Au Clair de la Lune - Icônes du Seicento, vendredi 4ème Septembre, 00:24
http://www.youtube.com/watch?v=EZ-VsKB_tNw

Insbruckista suorana lähetyksenä lauantain ooppera-illassa kuultu Haydnin koomissankarillinen semiseria, kiireessä sävelletty Orlando Paldino koomisten ja vakavien ainesten sekoituksessaan periodi-instrumentein musisoivan barokkiorkesterin säestyksellä kaikessa ajoittaisessa soinnillisessa rosoisuudessaankin mutta täsmällisessä fraseerauksessaan osoittautui kohottavaksi elämykseksi skeptisestäkin asenteestani huolimatta jo tiivistempoisesta ja äärimmäisyydestä toiseen heittelehtivää ensimmäistä näytöstä kohtaan jossa noita Alcinan aarian salamoivien jousikuvioiden ja pippuristen patarumpupatteriston mausteet yllättivät tuoreella elinvoimaisuudellaan ja temperamentillaan kontrastina tunteikkaampien hahmojen jalompien evokaatioiden taustaa vasten intohimoisesti Angelicaan rakastuneen raivoisan Orlandon tunteenpurkauksiin saakka Don Pasqualen koomisen ja ällistyttävän leporellomaisen subrettiroolin lieventäessä isäntänsä fatalistisuutta luetteloaariansa koomisilla eleillä.

-Niinkuin olen aikaisemminkin sanonut. Tämä on minulle "kuolematonta musiikkia" Elvis Presley
Esimerkiksi:::
http://www.youtube.com/user/anna8elvis? ... YM5XioPStE

Niinpä, mutta Unto Mononen kans!

http://www.youtube.com/watch?v=YuSitxDTwZs

Mulle kuolematonta musiikkia on Michael Jacksonin ja Elvis Presleyn musiikki!!