YLE Radio 1

Tuolla aiemmin mainittu Daniel Deronda -sarja on menossa uusintana Teemalla. Se on hyvin tehty. Helposti tulee mieleen, miten helposti käykään keskiössä olevan Danielin tie minne tahansa hän kulkeekin. Sosiaalisesti helposti, tarkoitan. Hän kokee varmuutena, että hänen isänsä on englantlainen herrasmies ja siinä on tämän sosiaalisen liikkuvuuden salaisuus. On missä piirissä tahansa, missä maassa tahansa, kohtaa kenet tahansa niin aina selviää kun isä on englantilainen herrasmies. Tapahtumat sijoittuvat 1860-luvulle, joten siirtomaat ovat jo kuin näkymättömiä, jos niissä ei olla, vieraillaan muualla vaan. Aina on jossain brittien siirtokunta missä halutaankin ja osaavathan jotkut sentään muutakin kieliä kuin englantia. Tällaisesta maailmanherruudesta saa kyllä tukea ja selkärankaa.

Helsingin Sanomat markkinoi (4/5-12) puolen sivun jutussaan HBO:n Game of Thrones -sarjaa. Viimetalvisten jaksojen perusteella HBO on tavallinen kuolevainen, busines, joka voi tehdä samaa tylsämielistä tajunnan täytettä kuin muutkin viihdeyhtiöt.

George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu on moniosainen, yhä keskeneräinen fantasiatarina, jonka pohjalta HBO tuottaa nyt yhtä TV-historian kalleimmista sarjoista. Ellei sitten keskeytä projektia heikon myynnin takia - HBO myi sarjan alun omallaan nimellään, mutta ainakaan minä en ole jatkosta kiinnostunut. Asiasta tuskin tullaan keski-ikäiseltä historian mieheltä kysymään, joten saattaahan Yle sarjaa jatkossakin hankkia ja näyttää.

Eniten minua Game of Thronesissa häiritsi sen mielikuvituksettomuus. G.R.R. Martin saattaa olla hieno tyyliniekka, jonka proosa suorastaan vetää mukaansa (jolloin tarinan tavanomaisuus ei liiemmin häiritse), mutta se on kirjallinen kvaliteetti eikä ole kääntynyt tv-ilmaisuksi. Tarina tapahtuu "mantereella", joka muistuttaa pikemminkin Iso-Britannia -saarta, jota on itä-länsi -suunnassa venytetty kuin Irlannin saari Iso-Britanniaan yhdistämällä.

Selkeimmin fantasiaa sarjassa ovat tai edustavat "lohikäärmeet" ja "Muuri" (Hadrianuksen valli tai muuri?). "Lohikäärmeitä" en talvella muista nähneeni, mutta niitä lienee luvassa. "Muuri" puolestaan on Kiinan muuriakin järeämpi, ehkä 50-100 metriä korkea rakennelma Pohjoisessa. Sen pitäisi estää Pohjolan villien, kylmyyden, jään ja lumen leviäminen etelään, "oikeiden ihmisten" maille. Kuin myös erilaisten myyttisten petojen pääsy Etelään. Rikolliset ja muu hylkiöaines mielellään karkotetaan "Muurille", palvelemaan siellä eräänlaisena sotilaallisena rajavartiostona.

Toinen suunta, josta käsin Game of Thronesin ihmisiä saattavat epäolennot uhata, on merentakainen Itä: siellä liikkuvat epämääräisesti turkkilaisista, arabeista ja mongoleista vaikutteita saaneet julmatapaiset, raa'at hevosmiehet. He näemmä vain odottavat, että joku rakentaisi heille lauttoja, jotta hevosineen pääsisivät Game of Thronesin ihmisten kimppuun. Niin odottaisin minäkin, jos sarjaa aikoisin seurata. Siinä määrin etovia hahmoja Game of Thronesin ihmiset ovat.

Ai niin, Game of Thronesin fantasmaattisuudesta todistaa tietenkin myös se, että yhdyntä tapahtuu kuten koirilla, takaapäin. Vähäistä on sarjan luojien fantisointi.