Ei kai kukaan ole koskaan slaomia muuksi väittänytkään, kuin konevoimaa ja maan vetovoimaa sopivasti yhdisteleväksi ryyppäämisen välitoiminnoksi. Sillä rinteessä oleminen ilman viinaahan on teeskentelyä, vai mitä..?
Ja mitä suopotkupalloon tulee, se todella on urheilua. Raskas alusta vaatii jotain ihan muuta, kuin kabinetissa sovittavat tai edes kentällä pelattavat ja sisähalleissa harjoiteltavat palloilut. Sama operaattorihan operoi talvisin umpihankifutistakin.
http://www.suopotkupallo.fi
Teemaan höllästi liittyen: Mattiesko Hytösen ja Matti Linnavuoren käsikirjoittama näytelmä Kadonnutta pesäpalloa etsimässä jättää mielenkiintoisen jälkimaun. Yhtäältä se on draamallisesti sekava, ihan liian paljon aineksia toisiinsa sekoittamaan pyrkivä, eikä läheskään kaikessa onnistuva tekele; ihmeenä pidän, että sivuansioita teatterikriitikkonakin hankkiva Linnavuori on sallinut päästää näppikseltään tällaista soopaa julkiseen jakeluun. Mutta toisaalta jutussa on aivan fantastinen näyttelijätiimi, jonka yhteenpelaaminen ja soolopaikat ovat katsojalle nautinto.
Amerikkaan aikanaan paennut Daddy jättää pojalleen Michaelille perinnöksi tehtävän käydä etsimässä vuonna 1942 kadonnut pesäpallo vanhan Nokian suosta. Isiensä maille palaava Michael kohtaa maan, jossa on vain metsää ja kylpylöitä ja jota pitävät hallussaan keskenään kilpailevien venäläisten klikit. Insinöörit on viety Kiinaan ja muutkin suomalaiset jättävät maan, kun vain voivat...
Vanha Nokia ilmennetään tietysti kumisaappailla, venäläisten bisnes yllättävänkin aidonhajuisella jointilla (!?) ja suomalaisuus lätkämaajoukkueen paidoilla ja pesäpallon terminologialla.
Kokon mainio näyttelijätiimi -Asko Sahlman, Sesa Lehto, Anna Veijalainen, Pinja Flinck, Pirjo Moilanen, Matti Onnismaa ja Antti Lang sekä muusikko Maija Kaunismaa- tekee kuitenkin ihmeen ja saa jutun toimimaan. Osittain resurssien rajallisuudestakin johtuen kaikki mahdollinen tehdään näyttelijöiden keinoin ja siinä onnistutaan loistavasti.
Kuten tämän topicin aiemmista kirjoituksistakin ilmennee, en ole koskaan ymmärtänyt pesäpallosta mitään, enkä ymmärrä edelleenkään, mutta Kokoteatterin esitys -joka sinällään ei aiheeseen varsinaisesti edes liity, ellei asiaa ehdottomasti halua niin nähdä- on varsin katsomisen arvoinen -jo siksi, ettei se melko huomattavasta ennakkomainonnastaan huolimatta ole kohonnut miksikään yleisöimuriksi. Sääli, sillä näyttelijäsuoritukset ovat näkemisen arvoisia.