YLE Radio 1

Silakkaa kun ei ole kaapissa mutta pussiruokaa kyllä, niin äsken tein kantarellikeittoa, pari juustoleipää filleriksi. Nälkä kyllä lähti vaikka keittoa jäi hiukan tähteeksi kattilan pohjalle.

Ruokajuoman unohdin tyystin, söin keiton "kuivana". Juomaksi olisi sopinut vaikka kevyt, mutta raikkaasti humaloitu lager.

Minä puolestani olen loppusuoralla valmistellessani vaimolle lihakeittoa kun hän tulee töistä.

Tämä on meillä duunariperheillä aivan luonnollista että se tekee ruoat kumpi kotona sattuu olemaan. (Raskas työ vaatii raskaat keitot.)

Tämä keitto ei kuitenkaan ole raskas. Minulla on tapana tehdä lihakeitosta aina vihannespitoisempi kuin ohjeissa määrätään.

Keittoliha luineen ja pala naudan etuselkää, siinä lihapuoli.

Lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, selleriä, sipulia (tavallista ja purjoa) laitan vähintäänkin nelinkertaisen määrän ohjeisiin verrattuna. Se mistä tingin on peruna. Perunaakin laitan, mutta vain sen verran kuin kattilaan vihannesten jälkeen enää mahtuu.

Vihanneskeitoksikin tätä voisi nimittää. Ainakin vihannespitoiseksi.

Tuohon kuuluu tietysti normaalit persiljat, liemikuutiot, basilikat, pieni rosmariini ja tinjamiiniripaus myös. Laakerilehtiä pari kpl.

Painekattila on tähän hyvä väline. Vaahdot on lihasta kuorittava pois luonnollisesti kiehumisen alettua. Liha annetaan kypsyä paineistetusti, vihannekset ja perunat eivät painetta tarvitse.

A vot, laakerinlehti on ykkösmausteitani. Toinen on basilika. Tomaatti-mozzarella-basilika-salaatti on jo viuaalisesti niin upea, että en koskaan itse aloita sitä ensimmäisenä. Ihankuin rikkoisi taideteoksen.

Tomaatti-mozzarella-basilika-salaatti on jo viuaalisesti niin upea

ja saati sitten tuoksu!

Kyyditsemään voisikin kokeilla uuden sadon Beaujolais-viiniä Ranskanmaalta.

Lipeäkalaa olen saanut vain nuorena muutaman kerran, mutta kas, siinäpä niitä harvoja jouluun liittyviä ruokia, joita kaipaan. Johannes, kirjoitit niin kauniisti lipeäkalasta. Löytyisikö sinulta - tai joltain muulta - sellaista helppoa ohjetta aloittelevalle lipeäkalan valmistajalle? Valkokastikkeella. Sellaista rautalangasta väännettyä ohjetta (yhdelle hengelle), että tällainen keittiötumpelokin käsittäisi ohjeen ja osaisi sitä soveltaa? Täytyy myöntää, että monen vuoden jälkeen tekisi hirmuisesti mieli lipeäkalaa...

Pentti Naumanen kirjoitti:Runomittaan ruokalajit:

Silakasta sillin laitan,
pään ja pyrstön poikki taitan.
Liemi tärkeä on tässä,
niinkuin muussa elämässä.

Siemen keitän mausteineen,
siitä oman versioni teen.
Receptini salat vaiti pysykööt,
marketista muut liemen kysykööt.

Silakat kun fileoitu on,
teen niistä suuren keon.
Ladon liemeen vielä lämpimään
siihen jätän yöksi muhimaan.

Aamulla kun astialle palaan,
kaadan etikkaa ja öljyt kalaan.
Sitten pytty viedään viileään,
siitä sitten yli talven syödään.


Ruotsissa jos ajat rantaa etelään,
niin siellä silakasta silli tehdään.

Kritiikki kirjoitti:Ei taaskaan lanttu leikannut.
Ei tässä runoa olla pyydetty,
Kiikkustuolillako yli keikannut.
Ivoja vaan taivaalle syydetty.

Ketjukin aivan väärä,
Naumanen, kaunanen pahallaan,
venkoili tuo vanha jäärä,
viestin piiloon tahallaan.

Omaisuutta, reseptiä, ei rahaa kukaan,
ei pientäkään hajua,
Hautaansa yksikään vie mukaan.
Eikö se ikinä tajua.

kritiikki

Kato, ystävyys se on kallista,
se ei johdu hallintomallista
jee, jee.

Juice Leskinen

Joulusilakat on jo syytä marinoida. Tai tietysti sen tekevät parhaiten saariston ammattilaiset, joille suotakoon myös ilo suhteettoman kovahintaisista purkeista, joita mm.Turun Vanhalla Suurtorilla muutamana joulunalusviikonloppuna myydään.
Vaikka silakoiden sanotaankin olevia pieniä joulukaloiksi, ne ovat kuitenkin niin ytimekäs tapa joulupöydän aloittajiksi, ettei varmasti parempaakaan vaihtoehtoa löydy. Siihen päälle sitten muutama siipale graavia lohta ja rosollia, johon silliä ei pidä mennä sekoittamaan.

Lipeäkalakin kuuluu joulunajan herkkuihin, muttei minun kohdallani kuitenkaan varsinaiseen joulupöytään. Sinne kun tulee niin paljon kaikkea muutakin. Imellettyä perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, lintua hedelmäpedillä... Sitäpaitsi lämmin kalaruoka vaatisi valkoviiniä tai olutta, kun pääaterian kanssa kuitenkin nautitaan muuten hyvää punkkua.

Joulu tulee, joko verkonsiimat ovat kireinä..?

kasi-kettunen kirjoitti:Lipeäkalaa olen saanut vain nuorena muutaman kerran, mutta kas, siinäpä niitä harvoja jouluun liittyviä ruokia, joita kaipaan. Johannes, kirjoitit niin kauniisti lipeäkalasta. Löytyisikö sinulta - tai joltain muulta - sellaista helppoa ohjetta aloittelevalle lipeäkalan valmistajalle? Valkokastikkeella. Sellaista rautalangasta väännettyä ohjetta (yhdelle hengelle), että tällainen keittiötumpelokin käsittäisi ohjeen ja osaisi sitä soveltaa? Täytyy myöntää, että monen vuoden jälkeen tekisi hirmuisesti mieli lipeäkalaa...

Hannu Taanilan sävelradiossa noita lipeäkalareseptejä taisi olla useampia. Minun reseptini on se yksinkertaisin: Pakastealtaasta pyydetty kala keitetään maun mukaan suolatussa runsaahkossa vedessä pehmeäksi. Valkokastiketta varten: 2 rkl voita, 3 rkl vehnäjauhoja, 4-5 dl maitoa, 1/2 tl suolaa, ripaus valkopippuria. Voi sulatetaan kattilassa, lisätään vehnäjauhot ja kiehautetaan, mutta ei ruskisteta. Lisätään maito ja sekoitaan tasaiseksi. Kastikkeen annetaan kypsyä miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisukkeeksi keitetyt perunat ja keitetyt pakasteherneet sekä rouhittua maustepippuria.

Kiitos, Johannes, herahti ihan vesi kielelle. Ei tuo ohje tumpelolle silti kovin helpolta vaikuta. (Jauhot ja voi voivat palaa pannun pohjaan kiinni, olen hyvä sellaisessa.) Onko valkopippuri ihan välttämätön?
Kun ostaa pääosin valmisruokia, niin ruuanvalmistustarvikkeita ei luonnollisestikaan ole kaapissa, ei esim. mausteita ja vehnäjauhoja. (Eihän niitä valmisruokien kanssa tarvitse.)

No, nyt minulla on kuitenkin resepti. Tarvitaan vain vähän aineksia ja näppärät kädet, jotka ruuan valmistavat.

Sitten herkuttelemaan!

Ei pelkoa, Johannes. Muista lämpö kattilan alla pienellä. Paikkakunnittain sähkön yty vaihtelee tunnista tuntiin.

Eri huusholleissa eri mausteet. Itsellä vanhanajan maustepippuri valkokastikkeessa tuo ilman lipeäkalaakin muistot mieleen.

Eräs pomoni tykkäsi lipeäkalasta, mutta vaimonsa salli vain kerran joulun alla. Ei mun ukkokaan itse tykkää, mutta saan kyllä laittaa. Isomman perheen kanssa keitin aina sen verran yli, että sain laittaa laatikon kans.

Minä lähden tästä erään musiikkiliikkeen avajaisiin. (Kutsuttununa.)

Arvelisin että pikkulihapullat ja prinssinakit patongin kera ovat tarjolla, niinkuin aina tämäntyyppisissä jutuissa. Aina.

Pitäkää arvoisat elämänhaluiset tätä mainiota palstaa ylhäällä, ainakin joulunajan. (Tuo kasi-kettusen toivekysymys on hyvä) johon itse en ilman googlelunttausta olisi osannut antaa vastausta.

Musiikkiliike, erikoisala. Toivottavasti yrittäjä ei pety riskinottoonsa.
Virtuaalinen plektrakitaristi, jota minäkin pikkulapsena hieman opetin.

Minä en plektraa käytä, mutta ei minusta koskaan tullut virtuoosia.
Sen sijaan soosia osaan laittaa.

Horjuen takaisin, Niin se aina menee.

Juhlat, alkajaiset sun muut. Puhetta ja purtavaa. Linnassakin on ensin suolaista, sitten makeaa. Tämän seudun markkinajohtaja - kehnoista leivistään kuulu - palvelee isolla laskulla kehnoimmat lihapullat plus jotakin. Toisena ääripäänä on pienyrittäjä, joka loihtii mitä vaan asiakas osaa toivoa, ei taatusti maksa isoa enempää. (Sattuu olemaan meidän kuorossa, kun on kahden kirkon keikka niin yhtäkkiä yllätys.)

Ruoka ynnä ruokaseura. Joskus pienempi porukka, joskus tuhatmäärin. Kiitos hyvästä ruuasta, kun saa istua toisten tekemään.

Älä sinä rakas Liisa vastaile noihin avattuihin ruokakeskuskusteluihin kun täällä on jo avattuna hyvä keskustelu.

Jouluruokajutut mahtuvat varmasti tännekin.

Optikolle Petri.

Tänään kävi niin että minun alkoi tehdä mieli vatsaystävällistä ruokaa ja niiden ajatuksien myötä jääkaapin vihanneslaatikkoa tonkimaan.

-2 kpl. Nyrkinkokoista lanttua, paloittele.

-5. kpl. Porkkanaa, paloittele.

- 1 kpl. Perunaa, paloittele.

-2. kpl. sipulia, silppua.

- Pätkä purjosipulia, siivuta.

- Palanen juuriselleriä, paloittele.

- Vettä n. 1 litra, valutetaan kraanasta.

- 2 kpl. Kasvisliemikuutiota. Jos ei ole, lihaliemikuutiokin käy. Tai molempia yksi.

- Puoli pakettia Koskenlaskijajuustoa, sulatetaan loppuvaiheessa mukaan.

- Persiljaa.


Tosiaankin aineet ovat paloiteltuja ja silputtuja. Kaikki kattilaan ja vettä juuri ja juuri että kasvikset täyttyvät. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Kasvisliemikuutiot sekaan.

Anna kiehua kypsiksi, ehkä noin 20 min. Sen jälkeen soseutat sörsselin sillä mikä sinulla on. Sauvasekoitin, suttunuija, sähkövatkain tai vaikka kirves. No, tuo viimemainittu ei käy. Mutta, mikä vaan millä saat ne soseutettua.

Tarkistat suolan ja lopuksi persiljasilppua koristeeksi. Siinä se on.

Erittäin maukasta, mutta jos et itse pidä vihanneskeitosta, vakuutan että vatsasi varmasti pitää.

Kiitos, Kriikki. Meilläkin on isoja kattiloita enämpi kuin pieniä. Se Koskenlaskija oli piste iin päälle.

Ukkokullan maha kun ilmoittaa liiasta lihasta aina. Omani on rautavatsa, sulattaa mitä vaan. Herjailen tutuille myyjille, että lihanimo on ukolta otettu. Kasvisliemikuutiot on mun laiskurin salaisuus keittiössä. Ei tarvi suolaa mitata.

Mia-mummun oppi: mittaa suola aina näkyville (puhtaaseen) kouraan. Ukolta salaa laitan aamupuuroon merisuolaa.

Tänään mökillä vaimon kanssa lipeäkalaa, valkokastiketta ja muuatma keitetty peruna. Pippurit jauhoin kokonaisista vanhassa perintömorttelissa (ainoa osallistumiseni ruuanlaittoon tänään). Ahmimme vatsan täyteen eikä tullut yhtään tönkkö olo. Mutta ei tämmöistä lounasta montaa vuodessa kuitenkaan viitsisi nauttia ja nautiskella.