YLE Radio 1

Niinpä niin, makuasiat ovatkin ainoita, joista voi kiistellä; kuka nyt tosiasioista ryhtyisi kinaamaan .
Jotenkin tuota kirjoitustasi, hyvä Marja, lukiessani tulin siihen tulokseen, että tämä taitaa olla mitä suurimmassa määrin myös sukupolvikysymys eli musiikki, johon liittyy henkilökohtaisia muistoja, tuntuu merkityksellisemmältä kuin sellainen, johon niitä ei liity. Ja minulla kun noita nuoruusmuistoja ei näihin 70-luvun (taistolais-)kappaleisiin liity, en löydä niistä sen ummehtuneisuuden alle jäänyttä mahdollista kauneutta.

Ylimääräinen viesti tuosta tänään parahin Ernesti. Niinhän on kuin sanot, näistä asioista juuri voi kiistellä. On varmaan sukupolvikysymys kyseessä. Korhosen ja muiden laulut olivat nuoruuteni lauluja, jotka muistan jo pelkästään kollektiivisen kokemuksenkin vuoksi. Sen sijaan minulla alkoi mennä ulalle musiikki Rollareiden jälkeen. Jimi Hendrix oli esiintyjä, jonka tiesin. Näin hänet jonkun tutun telkasta, kun hän poltti kitaransa konsertissa. Hänen musiikistaan minulle tulee vain jotain hämärää mieleen. En ole musikaalinen ja se on suuri vahinko. Näin menee helposti moni asia ohi. Mutta oman nuoruuden musiikki, iskelmät ja laulut, ne ovat ja pysyvät. Olet oikeassa.

Kirjoitin Vehylle 15.2.06:

Pidin Rossin touhua typeränä jo silloin tuoreeltaan. Kommentti vaan pani, taas kerran, miettimään taiteilijan, hänen tuotteitensa ja poliittisen toiminnan suhdetta. Mutta ei Rossi mihinkään tule.On hyvin vähän julkisuudessa.

Rossi kiinnostaa tällä hetkellä kahdesta syystä: Hän on kirjoittanut Kallion kaupunginosasta romaanisarjan. Ja hän on toiminut BBC:n suomenkielisellä osastolla toimittajana 60-luvun alkupuolella. Ei kai kenelläkään ole taltiointeja hänen ja Anselm Hollon perjantaisista kulttuurivarteista?

Mitäpä toistelemaan, mutta näitä taltiointeja halajan edelleen. Rossin BBC-vaihe tuli kyllä Loveradiossa Saaritsan tuomana esille. Mutta, varo Vehy, kaikki Shakespearea suomeksi, Rossi voi iskeä puun takaa.

Ja kun vehy kehui silloin helmikuussa vastauksessaan Tino Rossia, tutkin vähän vanhaa hataraa huhua että Tino olisi ollut natsien yhteistoimintamies. Mutta ei ollut. Hyvä Rossi! Siis yksikössä.

ernesti kirjoitti vähän ylempänä

Tosin, tunnustan: muutama "vierailu" Yle radio 1:n ohjelmatarjontaankin tuli "lovekuussa" tehtyä; kyllä Kankkula aina kulahtaneet "taistolaisrenkutukset" voittaa

kankkula taisi olla minulla ainoa vierailu koko kuussa ykköselle. Muuten kun Otto Donner siirtyi 70-luvun alussa Lovelta ylen viihdepäällikköksi, ensimmäisiä määräyksiä lienee ollut kalle-kustaa korkin uusinnat radioon.

tukkimes kirjoitti:Mutta, varo Vehy, kaikki Shakespearea suomeksi, Rossi voi iskeä puun takaa.

Kiitos varoituksesta. Muutenkin olen aika häilyväistä sorttia, joskus jopa nutunkääntäjäksi soimattu, helposti lähden mielenkiintoisen perään mutta on tämä Matti-poika mulle ollut kestävä inhotuksen aihe. Onko hän edes ilmoittanut katuvansa tuota temppua?

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Ei edes James Bondin.

Juu, "tämä on dialetiikkaa!" sano opiskelukaveri (taist), kun poikansa kokoomuksen listalta kaupunginvaltuustoon valittiin.

Marja Salonen
Mutta oman nuoruuden musiikki, iskelmät ja laulut, ne ovat ja pysyvät. Olet oikeassa.

Niin se on. Loverecords oli paljon muutakin kuin taistolaisuuden äänitorvi. Yllätyin, että poliittiset laulut soivat niin paljon. Minulle Loverecords on enempi Hectoria, Isokynää, Hurriganesta - niitä minun nuoruuteni sankareita. Ja tietenkin Pelle. Paljon rakastettavaa musiikkia, joista voi nauttia myös ei-musikaalisena - eikös

Positiivinen ilmiö, myönteinen kokemus, tämä Loveradio oli. Ilman sitä olisimme nyt varmaankin hiukan köyhempiä, vaikkakin tietämättämme. Hermoon otti muutaman kerran mutta silloin voi kääntää toiselle kanavalle, esimerkiksi Novalla jos nyt muuta ei satu löytymään.

Aikamoinen oivallus koko Loveradio, kenen olikaan. Otto Donnerin, kai?

Tuommoisen radion on oltava määräaikainen "projekti". Sen tuo osoitti, että siedän vain radiota, joka ei soita 10-50 samanlaisen kappaleen hittiputkea. Love Recordsin tuotanto oli kiitettävän laaja-alainen. Sen jälkeen tulleilla yhden asian yhtiöillä ei moisia katalookeja ole.

Loven tuotannosta suurin osa taitaa loppujen lopuksi olla rockia, joten sikäli hyväksyttävää, että yleensä rokki soi kun Loveraadion avasi. Minua kiinnosti kuitenkin eniten kuulla niitä alkuaikojen kokeellisempia musiikkeja, joita en paljon ole kuullut. Eikä ko. levyjä ole. Esim. The Otto Donner Treatmentin tuotantoa. Eihän tuo enää kovin kokeelliselta kuulosta, mutta aikoinaan tilanne oli toinen.

Jaaha, onkin ryhdyttävä etsimään Donnerin ja Helasvuon ja kumppaneiden levyjä. Enää niitä ei radiosta kuule?

Riippuen työ- ym. ajoista, en ollut - voinut enkä tietenkään edes tahtonut olla - jatkuvasti kuulolla. Johonkin toiseen vuorokaudenaikaan kuten aamuisin on saattanut olla tyystin toinen ohjelmisto. Kuukauden aikana kohtasin taistolaisiskelmää vain kerran, josta mainitsin. Tosin pitäisi rajata termi 'taistolaislaulu', jotta tarkoitettaisiin samaa. Minulle ei 1960-luvun lopun laulut sitä oikeastaan ole, koska silloin ei ollut ns. taistolaisuutta. 1970-luvun ja etenkin sen alkupuolen asia.

Tässä mielessä jokin "Lautanen Guatemalan verta" ei ole taistolaislaulu, vaan yleishumanistinen, kansanmurhan ja sorron vastainen laulu. "Sinua, sinua rakastan" on rakkauslaulu eikä muuta. Upea sellainen.

Mainioita olivat iltapäivähetket, jolloin studiossa keskustelivat ja muistelivat kokeneet Love-artistit. Nuo keskustelut olisi pitänyt ottaa kiintolevylle talteen. Päätin kuitenkin, etten Loveradiota taltioi - jää aivan erilainen maku, kun jutut kokee livenä ja sitten ne ovat mennyttä.

Kenenköhän oivallus se tosiaan oli..? Sehän sanottiinkin viimeisessä lähetyksessä, jos olisi ollut Donnerin, muistaisin. Donner nimittäin oli kyllä ensimmäisten kanavaa pystyttämään lähteneiden puuhamiesten joukossa.
Idean kantavuus oli laskettukin määräaikaiseksi, eikä kaiketi ollut tarkoituskaan, että Love olisi ollut kellekään kuulijalleen kokoaikainen "oletuskanava". Toisaalta on tietysti totta sekin, ettei minkään muun levy-yhtiön arkistomateriaali olisi ollut riittävän laaja kattamaan näin monipuolisen kanavan ohjelma-aikaa...

Sinänsä minusta on äärimmäisen naurettavaa, että joku Loveradiota kuuntelematon taho vain ko.levy-yhtiön yksittäisen toiminnan osa-alueen epämieltymyksensä perusteella on ollut taipuvainen moittimaan koko kanavaideaa. Kehoitan sellaista henkilöä miettimään vähän omaa napaansa pidemmälle. Miten radiokanava ylipäätään tehdään ja miten se saadaan toimimaan? Loven pohjalta se onnistui, monipuolisena ja palkitsevana.

Loveradion idea ei tullut ihan tyhjästä vaan se on kehittynyt parin muun hankkeen kautta. Jotkut ehkä tietävätkin, että Laajasalon Opiston radiotyön linjan kevään radioprojektin musiikillisena teemana oli Loven musiikki ja tuolloin teemaohjelmien listat laati sama mies joka toimi myös Loveradion musiikkipäällikkönä eli Pekka Nissilä. Loveradion tarkoitus taas alusta alkaen oli olla enemmän kuin jukeboksi fiilistelyä varten, tämä näkyi etenkin varsin kunnianhimoisena ja ajankohtaisena ohjelmapolitiikkana.

Tekijöiden tiedot löytyvät nyt myös Loveradion sivuilta.