YLE Radio 1

Mielestäni eräänlainen simputus KUULUU OSANA koulutukseen armeijassa.
Ajatelkaapa sodassa jäät kiinni. Suomen armeijassa päänsilitys taktiikallako vihollinen kuulustelee? Turpaan sitä ensin tulee, polvilumpioonhan sitä kuulasta saa
Nämä mainitsemani otannat ovat aivan totista totta nykypäivänä. En ymmärrä mitä kouluttajat saavat enään tehdä? Tämä sama ilmiö on havaittavissa esim. jo Peruskouista lähtien Paijataan, oppilaille ei saa huutaa. Käyttäytymis säännöt ovat unohtuneet, vanhenmat ei saa KASVATUSMIELESSÄ kurittaa lastaan(en tarkoita aivan vanhanmallin mukaista kasvatusta).
Mielestäni tietyn tason simputus on hyväksi. Koska nykynuoret luulevat, että maailma pyörii heidän napansa ympärillä. Jo senkin takia kannatan lievää simputusta, että nuoret saavat kokea sen mitä todella EI SAA TEHDÄ JA MITÄ ON PAKKO TEHDÄ Siinä ei kaverit auta, kuin hammasta purra ja tehdä se, mitä käsketään tekemään. Kaiken tämän lisäksi opitaan käyttäytymään, PUKEUTUMAAN (ettei housut roiku nilkoissa ).
Ja lopuksi: Eroamin puolustusvoimista on mielestäni SUURI HÄPEÄ. Sen ymmärrän, jos on täysin seinähullu Tai jos on fyysisesti sairas.

TÄTÄ VOI HYVÄLLÄ SYYLLÄ SANOA SIMPUTUKSEKSI
http://www.city.fi/videoni/video/6470/

ite vierailija reiska kirjoitti:Jo senkin takia kannatan lievää simputusta, että nuoret saavat kokea sen mitä todella EI SAA TEHDÄ JA MITÄ ON PAKKO TEHDÄ

No, siinähän sitten teet mitä käsketään tekemään, kun komentaja käskee sinua tyydyttämään itseään seksuaalisesti. Sinä tyydytät tai itket ja tyydytät, aidossa simputuskulttuurissa ei muu auta. Opit tottelemaan, ja sehän on tärkeintä!

Ai mitä? Että et "nyt ihan tommosta simputusta tarkottanu"? Kuvitteletko sinä onneton, että pääset ihan itse määrittelemään sen simputtamisen sisältöä? Koko simputtamisen idea on siinä, että se on mielivaltaista, säännötöntä. Simputtamisen sisältö riippuu siitä, millainen simputtaja sattuu kohdalle. Jos simputtaminen institutionalisoidaan, siitä tulee osa päiväjärjestystä, jolloin se ei ole enää simputtamista.

Koko simputtamisen idea vesittyy, jos simputettava tietää etukäteen simputtamista koskevista säännöistä ja voi vedota niihin kesken simputuksen tai sen jälkeen. Sääntöjen tunteminen poistaa terrorista terrorin keskeisen elementin: pelon. Pelko aiheutuu avuttomuuden tunteesta, joka taas aiheutuu tiedottomuudesta tilanteessa, jossa yksilö ei voi arvata mitä hänelle tullaan tekemään tai mitä hänelle voidaan tehdä.

Mitään säännönmukaista simputusta ei voi olla, koska simputtamisen olemus on sen säännöttömyydessä. Sinä imet komentajaa, kun komentaja käskee. Opit tottelemaan! Tuomitsen simputtamisen, mutta jos simputtaminen sallittaisiin, seksuaalinen alistaminen olisi mielestäni aivan käypä simputusmenetelmä; ei sen "alentavampi" kuin muutkaan simputtamisen muodot. Alistamista mitä alistamista.

Matti Tirkkonen

Ymmärrän täysin niitä jotka on uskonnon Tai "Pikkurillimiemiä" osastolta, tuon väittämän. Alakulttuuri paistoi niin voimakkaasti läpi, joten poistunkin tästä keskustelusta pois. Ja tätän lökäpöksyt ja uusavuttomat oman onnensa nojaan

ite vierailija reiska kirjoitti:Alakulttuuri paistoi niin voimakkaasti läpi, joten poistunkin tästä keskustelusta pois. Ja tätän lökäpöksyt ja uusavuttomat oman onnensa nojaan

Mikä alakulttuuri paistaa läpi tekstistäni? En ole täällä ainakaan sadomasokistien edustajana. Haluan vain huomauttaa, että ihmisellä ei ole oikeutta käyttää vajaavaltaisessa asemassa olevaa ihmistä omien pyrkimystensä tahdottomana välikappaleena, eikä tässä ole mitään eroa sen suhteen onko kyse seksuaalisesta vai ei-seksuaalisesta alistamisesta. Oli niin tai näin, kyse on alistamisesta.

Haluan kyseenalaistaa sen "tosimiehen" logiikan, jonka mukaan toisen miehen hakkaaminen siniseksi ja mustaksi on pelkkää "miehekästä reippailua" tai "asennekasvatusta", mutta toisen miehen seksuaalinen alistaminen onkin sitten hyhhyä ja aivan kauheaa. Minä kysyn: missä ero? Liittyipä alistamiseen seksuaalinen elementti tai ei, puolustuskyvytön ihminen tulee joka tapauksessa alistetuksi ja hyväksikäytetyksi.

Jos vaadit simputtamiseksi kutsutun väkivallan hyväksymistä, ilmaiset samalla luopuvasi omasta ruumiillisesta itsemääräämisoikeudestasi. Puolustaessasi simputtamista, sinun on ymmärrettävä, että luovut samalla omasta oikeudestasi olla vapaa ruumiillisesta mielivallasta, eikä tässä ole mitään eroa sen suhteen, millaisesta mielivallasta on kyse: väkivallan luonteeseenhan kuuluu, että väkivallan tekijä määrittelee väkivallan sisällön. Kun haluat sallia simputtamisen, ilmaiset samalla hyväksyväsi myös itseesi kohdistuvan alistamisen, myös seksuaalisen hyväksikäytön.

ite vierailija reiska kirjoitti:Mielestäni eräänlainen simputus KUULUU OSANA koulutukseen armeijassa.

Ei ole olemassa "eräänlaista" simputusta. On vain simputusta. Ehdottomasti rangaistuksenalaista toimintaa.
Äläkä reiska heti alkumetreillä' anna aloituksellesi periksi.

kritiikki kirjoitti:Ei ole olemassa "eräänlaista" simputusta. On vain simputusta. Ehdottomasti rangaistuksenalaista toimintaa.

Niinpä niin! Rangaistavuudesta olen ehdottomasti samaa mieltä mutta simputus on vähän samanlainen käsite kuin esimerkiksi närästys, vaikea määritellä täsmällisesti ja jokaisella on siitä oma käsitys.

Wikipedia kirjoitti:Simputus on perinteisesti tullut tunnetuksi erityisesti sotaväessa esiintyvänä ilmiönä. Tällöin katsotaan simputukseksi kaikenlainen alaisten alistaminen. Tärkeimmät keinot simputuksen ehkäisyssä ovat koulutus ja valvonta.

Koulutuksen nimissä voidaan armeijassa harjoittaa vaikka minkälaista todellista simputusta ja siitä ei kiinni jää. Itse kuulun ikäni vuoksi jo nostoväkeen mutta vieläkin muistan oman asepalvelukseni ajalta jotain.

Esimerkiksi punkan hajoittaminen oli aika suosittua koulutusta. Vaikka alokas sen vuoteensa päiväpeiton olisi linjalangalla ja vatupassilla suoraksi petannut, niin eihän se kelvannut. Ja niin taas petivaatteet lensivät ja niin monta kertaa, kuin "kouluttajaa" huvitti. Vaikka sotilaslakimies olisi ollut vieressä seuraamassa, niin tuskin syytekynnys olisi ylittynyt.

Aliupseerikurssin aikaan eräs onneton alikessu jäi kiinni siitä, että leikitti meillä karhuvaaraa. Jouduimme menemään patjan ja sängynpohjan väliin ja sitten hetken kuluttua oli tupatarkastus. Kaikilla oli hauskaa ja me oppilaatkin olimme leikissä mukana. Mutta niin vaan mukavana pitämämme alikessu vietti pari viikkoa varuskunnan putkassa. Tosin hän sai hiukan korvausta sillä, että valitsimme hänet koulun vittumaisimmaksi alikessuksi, veimme hänet vaatteet päällä suihkuun ja annoimme kolehdilla kerätyn pullon vodkaa.

Upseerikurssilla sitten kaverini joutui linjan johtajan silmätikuksi ja jostain ihan mitättömästä syystä hän sai rangaistuksesi määräyksen kirjoittaa 200 sanan aine aiheesta, jota en enää muista ja joka toinen sana punaiselal ja joka toinen sinisellä. Kurssin johtaja, joka sai vihiä asiasta, muutti rangaistuksen 500 sanan aineeksi, lyijykynällä kirjoittaen. Eihän hän voinut rangaistusta kokonaan peruuttaa, silloin hän olisi tunnustanut alaisensa virheen.

Kun tämä "koulutus" oli näin vesitetty, niin eihän se siihen jäänyt. Linjan johtajamme väitti, että kaverini oli luntannut kokeissa ja siitä sitten määrättiin rangaistus, peräti putkaa. Upseerikurssilla putka suoritetttiin vain yöputkana eli päivällä oltiin normaalisti palveluksessa. Illalla sitten sänky kannettiin tuvasta putkaan ja onneton vanki sai nukkua yönsä tyrmässä. Plus viikonloput. Minä kun jostain syystä jouduin kerran jonain sunnuntaina häntä ulkoiluttamaan, niin ihan piruuttani otin tyhjän pystykorvan telneestään ja heitine sen olalle. Koulun pursimies sattui tuelmaan paikalle vaikka oli vapaapäivä ja kun hän näki aseen olallani niin hän huusi: oppilas, viekää helvetissä se torakka takaisin!

Itselleni jäi kyseenalaisen varusmiespalvelukseni saldoksi yksi selkeästi simputukseksi laskettava tapaus. Nimittäin alokasaikana esimiehemme, jonka oli määrä seuraavalla viikolla siirtyä jatkamaan sotilaallisia opintojaan RUKissa, poistutti meidät täyspakkauksissa mereen -jonka jälkeen suuntasimme ilman vaatteiden vaihtoa sapuskalle Herkku-Hermannin jarrubaariin. Nimenomaan tämä jälkimmäinen kohta olisi mennyt simputuksesta koska tahansa. Nykyään saattaisi tietää kapiaiselle jopa potkuja ja varusmiesesimiehelle tuntuvia vaikeuksia.
Hanke esimiestä vastaan tehdyksi valitukseksi kuivui kutenkin kasaan, koska kukaan ei halunnut olla valituksen ensimmäinen allekirjoittaja. Minullekin sitä kunniaa tarjottiin, jolloin sanoin suoraan, että silloin toiveemme päästä mainitusta tyypistä eroon olisi turha. Nyt hän RUKiin lähtiessään poistuisi "siististi" -ja maailma sitten parantaisi hänet kyllä, jos tarvetta moiseen ilmenisi. Niin kaiketi kävikin.

Oma sotilasurani oli vähintään kyseenalainen. Olin huono sotilas, laiska, mukavuudenhaluinen, suursyömäri (lihoin palveluksen aikana 11 kiloa!), suunsoittaja ja varmaan yhtä ja toista muutakin. Silti katson, että keikka matruusiksi nyttemmin maailman mitättömimmäksi museolaivaksi vajonneelle tykkivene Karjalalle kannatti tehdä. Suomalaisen miehen maailmaan kuuluu omata jokin oma mielipide puolustusvoimista. Vaikka katsonkin tuon organisaation monine miltei suojatyöläisineen olevan jähmeä ja mahdollisessa kriisitilanteessa kenties toimintakyvytön olen silti sitä mieltä, että oma armeija on vierasta parempi.

VeHy kirjoitti:...hän sai rangaistuksesi määräyksen kirjoittaa 200 sanan aine aiheesta, jota en enää muista ja joka toinen sana punaisella ja joka toinen sinisellä. Kurssin johtaja, joka sai vihiä asiasta, muutti rangaistuksen 500 sanan aineeksi, lyijykynällä kirjoittaen. Eihän hän voinut rangaistusta kokonaan peruuttaa, silloin hän olisi tunnustanut alaisensa virheen.

Lyöntivirhehän ("handware error") tuohon tuli, alkuperäinen rangaistus oli 2000 sanaa. Rangaistusta siis alennettiin 500 sanaan.

kritiikki kirjoitti:

ite vierailija reiska kirjoitti:Mielestäni eräänlainen simputus KUULUU OSANA koulutukseen armeijassa.

Ei ole olemassa "eräänlaista" simputusta. On vain simputusta. Ehdottomasti rangaistuksenalaista toimintaa.
Äläkä reiska heti alkumetreillä' anna aloituksellesi periksi.

Elä pelkää, en annakkaan. Pidän linjani
Armeijassa, kun voi harrastaa "simputusta" ei yksilö tasolla vaan koko ryhmälle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja linkki minkä laitoin Venäjän armeijasta, niin se edustaa ääripäätä. Mutta niille ei käydäkkään vittuilemaan heti ensinmäisenä aamuyöstä nakkikioskilla
Kyllä muistan minäkin kaapitarkastukset. Ei muuta kaikki pois ja eikun alusta. Tai sänky tai tukka tai tupa missä nukuttiin tai rynnäkkökivääri. Ja jos mikään auttanut, niin TAAKSE POISTU

moxu kirjoitti: Vaikka katsonkin tuon organisaation monine miltei suojatyöläisineen olevan jähmeä ja mahdollisessa kriisitilanteessa kenties toimintakyvytön olen silti sitä mieltä, että oma armeija on vierasta parempi.

En tiedä onko suojatyöläisten määrä vähentynyt vuosikymmenien aikana, ainakin pari nykyistä upseeriystävääni ovat kyllä vastuullisia esimiehiä. Tai ainakin haluan niin uskoa. Suurimman kunnioitukseni kuitenkin aikoinaan saivat ne joukko-osastojen vääpelit (tai pursimiehet, kuten meillä laivastossa heitä kutsutaan), jotka saivat asiat pyörimään hyvin niukoilla heille osoitetuilla resursseilla. Välillä tuntui, että ilman heitä ei koko tykkiväki olisi pysynyt kasassa.

Lämmöllä muistan Pansiosta ylipursimies H:n, joka jäi eläkkeelle samoihin aikoihin kun minut siirrettiin reserviin. Molemmat päädyimme Wärtsilän telakalle, minä suunnittelijaksi ja hän portinvartijaksi. Kun aamuisin tulin töihin niin minulle vedettiin kättä lippaan niin terävästi ettei edes itse telakan johtajallekaan. Ja ystävällisen hymyn kera.

Moxu taitaa olla minua hiukan tuoreempaa vuosikertaa, tuskin olimme yhtäaikaa palveluksessa. Sen sijaan tänään lehdessä esitelty oopperalaulaja Marko Putkonen oli samaan aikaan au-kurssin tykkilinjalla.

Miten muuten tuo varusmiesesimies, oliko hän todella lähdössä RUK:n vai MSK:hon? Meiltä nimittäin taisi joku siirtyä harmaiden veljien joukkoon Haminaan kun me toiset lähdimme Suomenlinnaan.

ite vierailija reiska kirjoitti:Kyllä muistan minäkin kaapitarkastukset. Ei muuta kaikki pois ja eikun alusta.

Vaikkei simputus hyväksyttävää olekaan, niin itse mielsin sen äkseeräyksen jatkeeksi. Ei tuo enää 1970-luvulla kovin kamalaa ollut. Historiallisesti sikäli ymmärrettävää, että kun kruunu muinoin vaati väkeä tapettavaksi, niin harvapa sitä vapaaehtoisesti... ja kurittoman metsäläisjoukon saattaminen koneenomaisesti yhteen puhaltavaksi mekanismiksi onnistui ehkä helpommin, kun apuna käytti erinäisiä fyysisiä kehotteita. Nykyihminen tajuaa vähän paremmin, että sotilaallisuus kurinalaisuutena on väline oman ja tovereiden turvallisuuden edistämiseksi. Minua intissä loukkasi se, että toimittiin kuin me alokkaat ei olisi tätä ymmärretty. (No, joka joukossa on ääliö tai pari, mutta se on toinen virsi.)

Olisihan sitä minullakin armeijajuttuja. Minä nimittäin olin vähän niinkuin se Tuntemattoman sotilaan kanan perässä juoksija. Samantapainen ja luonteinen.

Enpä ala niistä enempää huutelemaan, kun ette kuitenkaan usko,- niinkuin ette muitakaan juttujani.

Loka-Laitinen kolumnoi Iltalehdessä 29.3.2008 otsikolla "Pamppu vai kivääri?" Jutussa on poikkeuksellisen paljon asiaa, vaikka se täyttää myös kirjoittajalleen ominaisen hyperbolan määreet.

Kun Englanti siirtyi palkka-armeijaan, väkivalta suurkaupunkien kaduilla ja jalkapallostadioneilla alkoi heti. Kun Ranska lopetti asevelvollisuuden, lähiöissä puhkesi tuhoisia nuorisomellakoita.
Joka ilta voi televisiosta katsella eri puolilla maailmaa kiviä heitteleviä nuorisojoukkoja, jotka polttavat autoja, rikkovat näyteikkunoita ja varastavat tavaroita liikkeistä.
Yhteinen piirre näille katuhuligaaneille on se, että maassa on lakkautettu asevelvollisuusarmeija tai vain pieni osa nuorista miehistä kutsutaan palvelukseen.
Tallinnassakin mellakoivat pronssisoturin puolesta venäläisnuoret, joita Viro ei huoli armeijaansa.
Tanskassa alkoivat talot ja autot palaa heti kun maa luopui yleisestä asevelvollisuudesta. Suomenkin vähäisiä katumellakoita järjestävät sivarit ja aseistakieltäytyjät. Asem-mielenosoittajia Helsingissä pidättäneet poliisit panivat merkille, ettei joukossa ollut muita kuin sivareita, jotka parkuivat heti äidin palkkaamalle asianajajalle, ettei poliisi päästänyt pissalle. Tuskinpa armeija edes haluaisi näitä riveihinsä.

Luultavasti tässä on kuitenkin vain osatotuus. Tokkopa mellakat olisivat jääneet syntymättä ilman asevelvollisuusarmeijaa.

Asevelvollisuus rauhoittaa kummasti huligaani-ikäisiä miehiä. Jos saa juosta tai hiihtää lähes vuoden 30 kilon reppu selässä, rynnäkkökivääri olalla ja kranaatinheitin ahkiossa, siinä purkaa turhat aggressiot niin ettei enää viitsi paiskoa katukiviä poliisien niskaan, sabotoida kettutarhoja, hulinoida ydinvoimalatyömaalla tai kahlehtia itseään metsäkoneisiin Inarissa.
Lapsellista puuhaa jokaisen sotaväen käyneen mielestä!

Suomalaiset sivarit tyttöystävineen ovat jatkuvasti mellakoineet Ruotsissa, Tanskassa, Belgiassa, Saksassa, Hollannissa ja Englannissa Natoa, ydinvoimaa ja globalisaatiota vastaan.

Laitiselta osoittaa kehitystä se, että hän ei enää automaattisesti leimaa sivareita homoiksi. Toisaalta armeijan tyhmentävä vaikutus liittyen kaikkeen siihen järjenköyhyyteen, mitä siellä toiminnaksi kutsutaan, sivuuttuu Laitisen käsittelyssä tyystin.

Suomalaiset sivarit ovat yhtä säälittäviä kuin muinaiset kommunistit, joista ei ollut edes vallankumouksen tekijöiksi, vaikka apua oli tarjolla rajan takana. Suomalaiset sivarit saavatkin Greenpeacelta ja muilta vihreiden räyhäjärjestöiltä tukea, kun pitää järjestää mellakka, johon suomalaisista sivarisurkimuksista ei ole. Vihreillä huligaaneilla on paljon muutakin kommareilta perittyä.

Kirjoittajalta tyypillistä jargonia, joka kylläkin alkuosaltaan pitää täysin paikkansa. Se, että soveltaa marxilaisen näkemyksen nykymuotoja, ei vielä varsinaisesti ole kommunismin perinnön vaalimista.

Asevelvollisuusarmeijalla on monia etuja palkka-armeijaan verrattuna. Se on halpa. Palkka-armeijaan hakeutuvat miehet, jotka eivät muualle kelpaa. Asevelvollisuusarmeija saa parhaat miehet ja nykyisin naisetkin.
Rauhanturvatehtävissä ollut intialainen kenraali oli kauhuissaan, kun kuuli että hänen alaisuuteensa Suomesta tuleva pataljoona on 95-prosenttisesti reserviläisosasto.
Vertailtuaan suomalaisia reserviläisiä englantilaisiin ja irlantilaisiin palkkasotilaisiin, intialainen kysyi kenraali Gustav Hägglundilta: "Voisiko saada lisää näitä suomalaisia reserviläisiä?"
Siviilielämässä ansioituneet reserviläiset ovat ammattisotilaita parempia rauhanturvaajia.

Muukalaislegioonan kaltaiset palkka-armeijat saattavat menestyä Afrikassa tai jossakin kehitysmaassa, kun vastassa on kouluttamattomia heimosotureita ja lapsiarmeijoita, mutta ei palkka-armeijoilla tosisodassa ole käyttöä.
Poliittiset päättäjät eivät voi käyttää hyväkseen asevelvollisuusarmeijoita vallankaappaushankkeissaan, sillä asevelvollinen ei ammu omaa kansaansa, kun taas palkkasoturi tottelee typeriäkin käskyjä. Kun Etelä-Amerikassa tai Afrikassa tapahtuu sotilasvallankaappaus, asialla ovat aina palkka-armeijat.
Neuvostoliitossa kovan linjan kommunistien vallankaappaus kuihtui siihen, kun panssarijoukkojen asevelvolliset kieltäytyivät ampumasta mieltään osoittaneita omia kansalaisia Moskovan keskustassa.

Totta joka sana. Tosin Neuvostoliitto syntyi aikanaan asevelvollisuusarmeijan kapinallisten avustamana, mutta se on sivuseikka.

Yleisestä asevelvollisuudesta on monta etua. Jokainen ikäluokka tutustuu toisiinsa, kokee rasituksen äärirajat, oppii yhteistyötä ja sosiaalisuutta. Kaikki ovat rauhalle tärkeitä asioita.
Asevelvollisuusarmeijoiden lakkauttajat maksavat vielä kovan hinnan yhteiskunnallisesta levottomuudesta. Olisi paljon turvallisempaa antaa nuorelle miehelle kivääri kuin pamppua.

Ongelmaksi asti Suomen puolustusvoimista ei ole. Tositilanteessa olisi aika onnetonta, jos sen voimin pitäisi käydä taistoon sodankäynnin ammattilaisia vastaan. Mutta nykytilanne on silti palkka-armeijan varaan jättäytymistä parempi vaihtoehto, siinä Laitinen on enemmän kuin oikeassa.
Tosin pitää muistaa, että ikäluokka kohtaa toisensa peruskoulussakin -ja siellä se tekee sen huomattavasti armeijaa tehokkaammin sosiaalisia taitoja kasvattavassa ympäristössä...

moxu kirjoitti:Tosin pitää muistaa, että ikäluokka kohtaa toisensa peruskoulussakin -ja siellä se tekee sen huomattavasti armeijaa tehokkaammin sosiaalisia taitoja kasvattavassa ympäristössä...

Ei ainakaan minun peruskoululuokallani ollut apukoululaisia eikä tarkkislaisia. Armeijassa oli ja yhdessä mentiin.