YLE Radio 1

Antonio Salieri oli kuollessaan vuonna 1825 jo 75-vuotias, mikä tuohon aikaan on ollut todella poikkeuksellisen korkea ikä. On enemmän kuin todennäköistä, että hänen järkensä oli viimeisinä vuosina sumentunut. Historiallinen fakta on, että Salieri väitti murhanneensa Mozartin, mutta kukaan ei tuota uskonut, juuri mainituista syistä.
Shafferin näytelmässä juonta kuljettaa kaksi venticello-hahmoa, joiden repliikeistä on näytelmän lopussa luettavissa myös useamman vuoden kuluminen Salierin itsemurhayrityksestä siihen, kun mies lopulta kuoli. Tämä ei leffasta ilmene mitenkään.

Ja nyt Mikki Hiirelle ihan henkilökohtainen huomautus: Jos kirjoitat seuraavan viestin vastauksena tähän, ei ole tarpeen kopioida riviäkään tästä tekstistä. Mikäli kuitenkin toisin tapahtuu, se osoittaa joko tietynlaista käsityskykyä tai suoranaista lukihäiriötä...

moxu kirjoitti:Antonio Salieri oli kuollessaan vuonna 1825 jo 75-vuotias, mikä tuohon aikaan on ollut todella poikkeuksellisen korkea ikä. On enemmän kuin todennäköistä, että hänen järkensä oli viimeisinä vuosina sumentunut. Historiallinen fakta on, että Salieri väitti murhanneensa Mozartin, mutta kukaan ei tuota uskonut, juuri mainituista syistä.
Shafferin näytelmässä juonta kuljettaa kaksi venticello-hahmoa, joiden repliikeistä on näytelmän lopussa luettavissa myös useamman vuoden kuluminen Salierin itsemurhayrityksestä siihen, kun mies lopulta kuoli. Tämä ei leffasta ilmene mitenkään.

Ja nyt Mikki Hiirelle ihan henkilökohtainen huomautus: Jos kirjoitat seuraavan viestin vastauksena tähän, ei ole tarpeen kopioida riviäkään tästä tekstistä. Mikäli kuitenkin toisin tapahtuu, se osoittaa joko tietynlaista käsityskykyä tai suoranaista lukihäiriötä...

Historiallinen fakta, saanen korjata, on se, että Salieri sanoi kuolinvuoteelaan jotenkin tähän tapaan:" Mozartin on lihottava ja minun laihduttava", tarkoittaen tällä heidän musiikinsa soitinnuksen paksuutta.

Ja kyllähän toki Schubertinkin musiikki olisi voinut leffassa soida, ainakin siis tämän ns. kehyskertomuksen aikana, sillä olihan Schubert jo tuolloin varmasti säveltänyt Suuren C-duuri sinfoniansakin ja oli ollut Salierin oppilas.


Enpä tiedä, mutta jos näin on käynyt niin totuus on voittanut. Schubert kuitenkin tunsi varsin lämpimästi opettajaansa kohtaan, niin kuin käsittääkseni myös Mozart kollegaansa kohtaan (vaikka näiden 2 säveltäjän välillä Wienissä olikin jatkuva kilpailu). Schubertin kunnioittavan asenteensa puolesta opettajaansa kohtaan puhuu sekin tosiasia, että hän sävelsi 19-vuotiaana Salierin 50-vuotispäivän kunniaksi tälle omistetun onnittelukantaatin, Beitrag zur Herrn von Salieri, erstem k.k. hofkapellmeister in Wien, D 407, joka päätyy varsin humoristis-sävyiseen loppukaanoniin.

Salieri oli siis Wienin I keisarillinen ja kuninkaallinen hovikapellimestari vuodesta 1788, joka ansaitsi varmasti enemmän kuin Mozartin keisarillisena ja kuninkaallisena "kamarimuusikkona" eli kamarisäveltäjänä, ts. hovisäveltäjänä, tienaama 800 guldenia vuodessa (alle puolet siitä mitä Gluck oli saanut samassa virassa ennen häntä, n. 2000 guldenia), eivätkä Salieri taikka Haydn joutuneet raatamaan kuten hän.

Musiikkikirjailija Friedrich von Rochlitz kuvaa Salieria seuraavasti:" Hieno, somarakenteinen mies, tuliset silmät, ruskettunut hipiä, aina sievä ja siisti, ystävällinen, kohtelias, omasi ehtymättömän varaston juttuja ja sitaatteja".

Mozartin kirjeissä on dokumentoitu, kuinka hän haki vaunuila Salierin kuuntelemaan Taikahulun esotystä, ja tämä oli jokaisen numeron jälkeen päästänyt, joka Bravo-tai Bello-hudahduksen suustaan.

moxu kirjoitti:Amadeus on omilla ansioillaan loistava elokuva. Siinä on värikylläinen epookkimaisema ja varsin hyvin myös Peter Schafferin hienon näytelmän henkilögalleriaa mukailevat henkilöt. Se kykenee olemaan nautinto elokuvana, varmaan sellaisillekin, jotka eivät juuri klassisesta musiikista perusta.
Mutta yksi olennainen vika Formanin tulkinnassa suhteessa Schafferin näytelmään on. Siitä puuttuu kokonaan vapaamuurariaspekti. Tämä pointti, joka hyvin keskeisesti vaikutti Mozartin tuhoon (loosi lakkasi rahoittamasta Mozartia tämän tuotua salaisia rituaaleja julki Taikahuilussa) on keskeinen teema näytelmässä, mutta leffasta se puuttuu, mikä panee epäilemään, että Formanilla olisi...oma lehmä ojassa..?

Amadeuksen varmaan koko maailmassa hienoimpiin kuuluva esitys nähtiin Turun Ruotsalaisessa Teatterissa (ÅST) reilut kymmenen vuotta sitten. Suomeksi sitä on esitetty ainakin Kansallisessa, Ryhmiksessä, Tampereen Teatterissa, Porissa, Lahdessa ja Kuopiossa. Näistä versioista olen nähnyt kaksi ensinmainittua ja alitajuntaan jäänyt jälki on positiivinen...

Siitä tosiaan puuttuu kokonaan vapaamuurariaspekti, joka on tärkeä siinäkin mielessä, että Mozart lähetteli tuon tuostakin epätoivisia kerjuukirjeitä vapaamuurariveljelleen Michael puchbergille vuodesta 1789 kuolinvuoteensa saakka, joka sitten avittikin mozartia kukkarolleen sopivan ekonomiseksi katsomallaan summalla, muttei antanut ystävyytensä käydä kalliiksi, lähettäen lopulta vain naurettavan pieniä summia alkaessaan epäillä velallisensa maksukykyä, mutta peri saatavansa Konstanzelta Mozartin kuoleman
jälkeen.

Ja uuden keisarin Leopold II tultua valtaan joosef II kuoltua 1790, ei Mozartin vapaamuurarius saanut hänen asioitaan järjestykseen, sillä Joosef oli tukenut loosheja, mutta Leopold II kielsi niiden toiminnan eikä antanut musikille paljonkaan arvoa; Mozart oli hänelle yhdentekevä eikä uusi keisari enää tilannutkaan uutta oopperaa tai kutsunut häntä edes kruunajaisiinsa, jonka päänumero oli Salierin ooppera.