Jouluiltana oli Pellasin talonpoikaispurjehdusmuseossa Lemlandissa pannarilla joukko ruotsalaisia risteilyvieraita. Kynttilä oli luultavimmin unohtunut vartioimattomaan paikkaan, talo roihahti ilmiliekkiin ja tuhoutui ulkoraameja osittain lukuunottamatta. Henkilövahinkoja ei tullut, mutta merkittävä osa kaikesta olemassaolleesta Ahvenanmaan talonpoikaismerenkulun ajalta periytyneestä autenttisesta aineistosta tuhoutui.
Pellas on Ulla-Lena Lundbergin kirjoihin Leo ja Suureen maailmaan tutustuneille tuttu Simonsina. Oman aikansa mahtavimman talonpoikaispurjelaivanvarustajan Erik Petter Erikssonin 1884 rakennuttama talo edusti sekä talonpoikais- että valtameripurjehduskausia erittäin tyylikkäästi.
Tämä on todella ikävä uutinen, sillä vaikka Pellasin talo pystyttäisiinkin kunnostamaan ja sisustuskin tekemään replikana, on aitous poissa. Kuin myös kirjeet, laivoja esittäneet taulut ja eri puolilta maailmaa tuodut muistoesineet.
Onneksi sentään Ulla-Lenan kirjat kuluvat tulevienkin lukijoiden käsissä.
Lundbergin teokset Leo ja Suureen maailmaan perustuvat kirjailijattaren sukutaustaan. Lemlandin Granbodassa eli 1800-luvulla maineikas talonpoikaislaivanvarustaja Erik Petter Eriksson jolle naapurinsa, Hansaksen taloa hallinnut Lundbergin suku oli käytännön tasolla korvaamaton apu. Erik Petterin tytär Kristina meni naimisiin Carl Gustaf Lundbergin kanssa ja kaksi heidän viidestä pojastaan päätyi kippareiksi syvänveden skuutille. Keskimmäinen poika Leonard oli vaeltajasielu ja hänen henkilöään pojantytär Ulla-Lena onkin sitten varmaan värittänyt vähän voimakkaammin, kuin muita.
Leossa kertojana on torppari Leander, Carl Gustafin isän nuorempi veli, joka eli torpparina hyvin korkeaan ikään ja jonka näkökulma on siksi historiallisesti mielenkiintoinen. Suureen maailmaan kierrättää kertojahenkilöä Leonardin, pappiveli Isidorin, kapteeniveli (Gustaf) Richardin, vävypoika-stuertti Ragnarin ja tietysti myös Pellasin talon hallitsevan emännän Elisen kesken. Henkilöistä ison osan nimet on muutettu, joten Pellaksen museossa käydessä kesti aikansa sijoittaa kaikki palaset oikeille kohdilleen...
Lundbergin kynästä lähtöisin on myös Ahvenanmaan merenkulun uudempien aikojen kuvioita käsittelevä Mitä sydän halajaa, jossa käydään tieteellisen antropologiatutkimuksen keinoin tarkastelemaan lauttaliikenteen kehitystä vaatimattomasta alusta -90-luvun tilanteeseen. Henkilösidoksia "Simonsiin" löytyy tästäkin, joten kirjaa voidaan hyvin pitää trilogian kolmantena osana.