Itse kannatan, että kaikki luovuus, kirjoittaminen, säveltäminen ja kuvaamotaide tehdään amatööri-hengessä, mieluisana harrasteena.
Jos se taide ei myy, siitä ei saa tekijänoikeuspalkkioita elämiseen, niin miksi yhteiskunnan pitäisi tälläistä elättää? Silloin taiteilija on yhteiskunnan "loiseläjä".
Pitää olla tuottavassa työelämässä ja tehdä taidetta vapaa-aikana.
Diletantti, harrastelija on aina parempi kuin "norsunluutornissa" oleva ammattilainen, joka tekee taidetta itselleen ja muille samanlaisille ja ruikuttaa apurahoja.
Suomessa elätetään vuosikymmeniä B-luokan taiteilijoita kaikenlaisilla stipendeillä ja apurahoilla.
Esimerkkinä säveltäjät:
Sibelius-Akatemiassa koulutettuja ammattisäveltäjiä on yli 200.
Jos jätetään eläkeläiset pois, yli 65 vuotiaat, niin tästä porukasta vain viisi elää työllänsä, tekijänoikeuspalkkioilla.
Tarvitaanko tälläinen määrä"muka säveltäjiä",joiden teokset eivät myy?
TTA.
