YLE Radio 1

Hyvä selitys kirjoista. Ehkä kannattaa joskus lukea. Minua kalvaa Woolfin Mrs. Dalloway tätä nykyä. Jotenkin Vanessa Redgrave tulee läpi vaikka näin elokuvasta vain pätkän. En voi kestää häntä. Häpeä sanoa mutta sitten Antonionin Blow up -elokuvan hän on edustanut aina jotain suurta ja mahtavaa ajatusta tai luonnetta. En pääse hänestä eroon. Hän tunkee rivien väleistä läpi.

"Teimme häämatkan mielisairaalaan, vaikka emme nimittäneet sitä miksikään häämatkaksi."

- Teuvo Saavalainen: Ja poika vaikenee. Gummerus, 1984

"Eräänä päivänä Tang-dynastian aikoina seisoi kiinalainen taiteilija Wu Tao-tzu tutkimassa seinämaalausta jonka juuri oli saanut valmiiksi."

- Sven Lindqvist: Myytti Wu Tao-tzusta. Weilin+Göös, 1986

Hän kävelee, kirjoittaa Peter Morgan.

- Marguerite Duras: Varakonsuli. (1966) Suomentanut Mirja Bolgár. Otava 1988.

Mielestäni tästä kirjasta oli India Song -elokuvan selosteissa ja ehkä koko leffan käännöksessäkin oli sekoitettu varakonsuli ja suurlähettiläs yhdeksi ja samaksi henkilöksi. Kuitenkin he elokuvassa kuvan ulkopuolella keskustelivat keskenään. Hieno kirja kuin myös elokuva.

Oli melkein keskiyö, kun muuan mies kulki Place de la Concorden yli. (jatkan hieman) Huolimatta kauniista turkista, joka sopi hänen laihaan ulkomuotoonsa, hänessä oli jotain perin hentoa ja viheliäistä.
- Agatha Christie: Sininen juna. 1928. Suomentanut Aarre Pipinen, 10. p., suomennoksen tarkistanut Kirsti Kattelus, 1990.

Jo toisessa lauseessa kunnon Agatha pääsi jälleen ns. rotuasioiden hoitamiseen. Lisää seuraa jatkossa. Muutama rivi lisää niin ollaan jo juutalaisissa ja mongoleissa. Venäjän lähetystössä!!! Jos kuka kuvaa aikaansa niin eiköhän voi sanoa että A. Ch. sen ainakin tekee. En sensuroisi häntä missään nimessä. On hyvä nähdä, miten yleistä tällainen oli ja on vieläkin.

Pyörät jyskyttivät samaa yksitoikkoista auttamattoman nukuttavaa tahtiaan kiskoja vasten.
- Harriet Clayhills: Eri kiva tyttö, (Full i 17, 1936), 1938, suomentanut Salme Sadeniemi (Otava)

Kyseessä on läheisen sukulaiseni ainut oma kirja lapsena. Nyt se kulkee perintönä. Sen verran kaipasin nuoruuttani, että lainasin sen hetkeksi itselleni. Alussa on tulo Helsinkiin. Tyttöromaanista on tietenkin kyse. Cl. oli 16-vuotias kirjoittaessaan kirjan.
Eräs kohtaus (rikon nyt sääntöjä) on tällainen: Silloin alkoi odottamatta kuulua laulua. Gunnar - oli siis kotona. Sickan tunsi säveleen.
"Leise flehen meine Lieder durch die Nacht zu dir ..."
Hän lauloi melkein häpeämättömän hyvin.
Kyse on Schubertin Ständchenistä (kirjan mukaan) ja vähän ajan kuluttua stepataankin "Sometimes I am happy, ..." joten loput voitte arvata. Mutta kirja vetoaa. Se on niin ihanan nuori ja raikas. He siellä uskovat elämään.

Marjalle: Tekstistä päätellen kyse on Schubertin Ständchenistä, toisesta niistä. En nyt muista miten se toinen alkoi. Tätä ensimmäistä sanotaan myös serenadiksi. Sitä en tiedä, sanotaanko tuota toista serenadiksi.

Kun nyt täältä sorvin äärestä kirjoittelen, en pysty yhtään hyvää kirjan alkua teille antamaan, joten suonette anteeksi sen, että viestini jää ikäänkuin aihepiirin ulkopuolelle.

Minä ainakin kiitän Sinua Mustavaris antamastasi tiedosta! Tuo Schubert vain putkahti esiin kirjassa. Säveltäjästä itsestään ja hänen teoksistaan tiedän kovin vähän. Mutta eivätkö muutamat sanat alkaneet heti soida päässäni. Ilmeisesti olen sävellyksen siis kuullut.
terveisin Marja

Vahti: Jumalia rukoilen, eikö pääty piina:/ koko vuoden niin kuin vahtikoira/ makaan kyynärpäihin jojaten/ ylhäällä Atreuksen sukulinnassa.
- Agamemnon, 1. osa Aiskhyloksen trilogiasta Oresteia, (458 eKr.), suomennos, selitykset ja jälkisanat Kirsti Simonsuuri, Tammi, 2003

Todella mielenkiintoinen trilogia. Oikeudenkäynti jännittävä lopetus. Kuoron merkitys loistokas. Lukijana koin puhdistumisen vaikka suihkussa oli verta mutta se oli vain kuvitteellista. Ei tekstin tarvitse olla konkretiaa vaikka se konkretiaan viittaisikin. Simonsuuren käännös on myös oiva osoitus siitä, miten antoisaa on saada selitykset tekstin mukana.