YLE Radio 1

vaikkapa nyt:
http://www.od.se skivorna->Våren är kommen tai Schubert Male Choruses-> Ständchen(Zögernd leise) voi kunpa solistina olisikin ollut Anne Sofie von Otter
mutta asia korjaantuu: http://www.annesofievonotter.com
->vanhempi Schubert levytys (-97) kera Ruotsin Radionkamarikuoron
http://www.bach-cantatas.com/Bio/SRC.htm
ja tietenkin B. Forsbergin

tai The Real Group: Stämning (Eric Ericson)

Vieraampi kirjoitti:

moxu kirjoitti:Musiikkia tarvitaan värittämään elämää. Riippumatta siitä, millaisesta musiikista on kyse. Siinä kaiketi tämä perusajatus...

Ja pakenemaan sitä sun tätä.

Mitä olisi elämä ilman musiikkia - tai ilman hyvää ruokaa tai juomaa? Monille meistä olo ilman musiikkia olisi kuin elämä ilman jääkiekkoa tai formulaa jollekin toiselle. Tai jotain sellaista.... (You know it!)

Musiikista ja musiikissa tunnen eläväni. Ilman sitä olisin kuin kala kuivalla maalla.

Hiljaisuudenkin voi kokea musiikkina. Mutta hiljaisuudessakin jokin musiikki -tai sellaiseksi ainakin jollain tasolla luonnehdittava äänenvärähtely- vaikuttaa, ainakin päänsisäisesti.
Toisaalta tässä juuri männäperjantaina M.A.Numminen esiintyi mykässä musiikkinumerossa Kampin Narinkkatorilla. Jutun idea oli ilmeisesti siinä, että musiikki haluttiin saada esiintymään sellaisena, jona se ilmenee kuulovammaisille. Idea oli varsin hyvä ja vastaavanlaiseen kuvioonhan päätyi äskettäin myös kuulovammaisten kansallisnäyttämö Teatteri Totti esittäessään Kaarle Kuninkaan metsästys-oopperaa.

Näiden ihmiskunnan valittujen luoma nerollinen taide pohjautuu kuitenkin siihen että äly irtaantuu olioiden kokonaisuudesta, asettuu sitä vastaan ja ikään kuin erillisenä näkee maailman puhtaasti objektiivisesti jolle maailman mielteenä, so. luonnon rinnakkaisuudelle säveltaiteen ollessa kyseessä musiikin esittäessä ja ilmentäessa välittömästi itse tahtoa puhtaan mielteen alueelle heijastuneina tahdon liikkeinä

Mutta tarvitsisimmeko sittenkään juuri musiikkia, jotta tiedoitsemisesta voidaan puhua? Eikö musiikki kuitenkin ole enemmän nautinto, kuin välttämättömyys, jos asia halutaan tältä kannalta nähdä..?
Mikä tahansa tie, on hienoa, että musiikki on -on aina ollut ja tulee aina olemaan!

moxu kirjoitti:Mutta tarvitsisimmeko sittenkään juuri musiikkia, jotta tiedoitsemisesta voidaan puhua? Eikö musiikki kuitenkin ole enemmän nautinto, kuin välttämättömyys, jos asia halutaan tältä kannalta nähdä..?
Mikä tahansa tie, on hienoa, että musiikki on -on aina ollut ja tulee aina olemaan!

Pikemminkin on niin, että musiikin potentiaalisesti ja teoreettisesti käsittämän objektivoituneen tunteen heijastuminen vastaanottajan puhtaan mielteen alueelle, josta tahto on pois tungettu edellyttää jo sinällään, että olemme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia eli että tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti ja persoonallisiin päämääriin tähtäävä tahtominen on pois pelistä, kun normaali-ihmisen tuon luonnon tehdastuotteen subjektiivisessa harrastuksessa tiedoitsee erityisoloissa vain toimintansa vaikuttimia tahdon, oman persoonansa tarpeiden tyydyttämiseksi ollessaan tämänkaltaiseen imtressittömään ja objektiiviseen käsittämiseen luonnostaan kykenemätön ellei aivoainesta ole riittävästi tarjolla kuten nerolla. Onhan kaikki korkeampi jo luonnostaan sairaampaa ja siksi ankarasti ottaen voisi fysiologia lukea sellaisen aivotoiminnan ja aivojen ylimäärän liiallisuuden luomin epämuodostumiin jotka se tunnetusti rinnataa puuteen ja väärän aseman aiheuttamiin epämuodostumiin

Musiikkia saa kun valitsee kuvan ja painaa nappia:

http://www.synestesia.fi/music_fi.html

On kiva painella nappeja. Musiikkia tarvitsemme, jotta tuntisimme mitä kuvassa on.

Tieto syysuhteesta on välttämättä edeltävänä ehtona itse ulkomaailman havainnolle joka syntyy siten että ymmärrys suorittaa siirtymisen aistimen vastaanottamasta aistimuksesta sen syyhyn, joka samaten a priori havaitussa paikassa esittäytyy kohta objektina.

Kun objektien havainnon täytyy edeltää tietoista vaikuttamistamme niihin niin ei vauikuttamisen kokemus voi olla enää syysuhde-käsitteen lähde, sillä ennen kuin vaikutan olioihin niiden on tätynyt vaikuttaa minuun motiiveina. Empiirisestikin sellainen käsitys kumoutuu sillä siitä seuraisi että kädettömänä ja jalattomana syntynyt ei voisi saada mitään tietoa syysuhteesta eikä näin ollen mitään havaintoa ulkomaailmasta jonka luonto on osoittanut vääräksi.

Sitaatti oli Schopenhaerin Kantin todistelusta poikkeavasta syysuhde-käsitteen apriorisuudesta fyysillisestä astronomiasta.

Ajatusvirralla voi kirjoittaa jonkinlaista runoutta ja newe age -hömppää. Asiateksteistä tulee kyllä Mickey Mouse absolut roskaa. Kysymykseksi jää, tietääkö kirjoittaja itse tämän ...

Kun tieteen pääasiallinen tehtävä on tutkia ja selittää haettuja ja harvinaisia ilmiöitä lähtien niiden syistä ja johtaa syiden vaikutus luonnonlaeista, pyrkii olioiden metafyysistä olemusta ja tahdon, so. sydämen liikkeitä representoidessaan, heijastellessaan, ilmaistessaan ja ilmentäessään, kaunotaide, kuten musiikki ja muut ihnimillisen hengen aikaansaamat teoreettiset saavutukset millä alalla hyvänsä, erityistieteitä lukuunottamatta, ilmiön ulkopuolelle ilmentyvään, jona tunnemme tahdon, eli olioin sinänsä, joka on absoluuttisesti selittämätön, luonnovastainen, yksityisten toimintojen vapaus, radikaalina eroavaisuutena ilmiön ja olion sinänsä välillä, sisäisestä välttämättömyydestä ja tahdon palveluksesta läpikotaisin erottautuneen olioiden objektiivisesta käsityskyvystä luovan älyllisen voimansa ja energiansa itsetiedottomasti ammentavan taiteellisen luomistyön alkaessa siitä pisteestä, johon tieteellinen tutkimustyö päättyy viimeksi mainitun astumatta askeltakaan metafysiikkaan, josta yksin kumpuaa taiteiden syvin ja sisin olemus ja merkitys kiihdyttäessään älyn mukaisesti tahdonliikkeiden vastineita puhtaan mielteen alueelle heijastuneina, josta tahto on pois pelistä tiedoitsevan ollessa ideoiden käsittämisen edellytyksenä kauttaaltaan tiedoitsemisen puhdas subjekti fysikaalisen järjestyksen pohjalla olevan olioin sinänsä järjestyksen tajuamiseksi, joka muodostaa aitojen teosten todellisen ja selittämättömän ytimen.

Kaikki muut ihmistuotteet tarkoittavatkin tieteellisten teorioiden käytännön sovelluksina vain olemassaolon helpottamista tai säilyttämistä. Vain taideteokset ovat olemassa tarkoituksetta oman itsensä vuoksi. Sen tähden niitä voikin pitää olemassaolon puhtaana kukkana tai tuloksena, joista sydämemme nauttiessa sukellamme ulos puutteen ahtaasta ilmapiiristä metafyysisten totuuksien raikkaaseen ja mieltä puhdistavaan ilmaan, saadessaan kuulijansa unohtamaan oman tilansa kurjuuden ollessaan tahdon ja sen hädän alainen, joka eksistentiaalifilosofian eksistenssin selvästi tajuttuaan käsittää tieteellisten teorioiden ja matemaattisen näpertelyn kykjenemättömyyden ratkaista sielullisia pulmatilanteita tai elämäntuskaa, johon taide on parasta lääkettä.

Loogisen empirismin omaksuman kannan mukaan vain substanssiton muoto esittää tieteellisissä teorioissa sen mitä tiedetään kaiken muun ollessa yhtä tilapäistä kuin muste jolla tieteellinen esitys kirjoitetaanpaperille, oliot kun ovat a priori määriteltävissä mikäli ne kuuluvat yksin mielteeseen, pelkkään ilmiöön apriorisissa tieteissä logiikssa, aritmetiikassa, foronomiassa jne. ratkaisut ovat täysin selviä älymme puhtaina muotoina jolla ei ole empiiristä sisällystä, joka on aposteriorinen tahto, olio sinänsä, jossa on matefysiikan tähtäyspiste ja taiteiden syvin ja ainoa merkitys.

"Kun tieteen pääasiallinen tehtävä on tutkia ja selittää haettuja ja harvinaisia ilmiöitä lähtien niiden syistä ja johtaa syiden vaikutus luonnonlaeista,"

Ihan päinvastoin. Tiede pyrkii kehittämään mahdollisimman yleisiä teorioita, eräällä tavoin "luonnonlakeja". Musiikin teoria taas sitten ei ole mikään teoria, vaan työkalupakki.

lgrohn kirjoitti:"Kun tieteen pääasiallinen tehtävä on tutkia ja selittää haettuja ja harvinaisia ilmiöitä lähtien niiden syistä ja johtaa syiden vaikutus luonnonlaeista,"

Ihan päinvastoin. Tiede pyrkii kehittämään mahdollisimman yleisiä teorioita, eräällä tavoin "luonnonlakeja". Musiikin teoria taas sitten ei ole mikään teoria, vaan työkalupakki.

Luononlait eivät ole luodut vaan syntymättömät ja ikuiset. Luonnonlaki on pätevä vaikkei luontoa olisikaan sillä se on hypoteettinen. Jokaisen luononlain kohdalla voime kysyä miksi on näin ja vastata siihen osoittamalla vieläkin yleisempi luonnon laki. Viimeinen luonnonlaki siihen asti kun se on saanut selityksensä on selittämätön tosiasia jolla on periaatessa rajoittamaton määrä samanveroisia vaihtoehtoja kausaalisen selityksenmukaan jota oman aikamme tiede kunnioittaa mutta joka ei ole pohjaan saakka menevä.

Uudet piirteet luonnossa voidaan heijastaa aina taaksepäin ja kokonaisuudesta voidaan konstruoida kokonaisuuden osia jolla tavoin tiede aina menettelee.

Uudet syyt tuottavat uusine tekijöineen luonolakien mukaan aina uusia vaikutuksia ja nämä synnyttävät uusia tekijöitä jne.

Mihin tarvitsemme musiikkia?

Empiirisen tissuttelun taustalle ja jauhelihan ruskistamisen loogiseksi innoittajaksi.

mikkihiiri kirjoitti: Luonnonlaki on pätevä vaikkei luontoa olisikaan sillä se on hypoteettinen. Jokaisen luononlain kohdalla voime kysyä miksi on näin ja vastata siihen osoittamalla vieläkin yleisempi luonnon laki. Viimeinen luonnonlaki siihen asti kun se on saanut selityksensä on selittämätön tosiasia jolla on periaatessa rajoittamaton määrä samanveroisia vaihtoehtoja kausaalisen selityksenmukaan jota oman aikamme tiede kunnioittaa mutta joka ei ole pohjaan saakka menevä. .

Luonnonlaeilla ei ole selityksiä, mutta ne auttavat "selittämään".

Vertikaalisin ehdoin tapahtuvat harmoniset tapahtumat tonaalisuuden ankarammin kontrolloidussa harmonisessa hahmossa voitiin liittää toisiinsa vetovoiman kaltaisella painovoimalla perustuen tiettyihin yleisiin tonaalisuuden sointujen erityisen painovoiman määräämiin kokemuksiin, jonka mukaan sävellyksen tai sen osan tulisi päättyä kadenssiin jonka sävellaji on selkeästi ennalta määritelty antaen musiikille keskipakoisen yllykkeen.

Jos joskus onnistumme selittämään mitä elämä on eikä sen tiellä ole mitään periaatteellista estettä on selitys viime käöderssä vain sen seikan eriteltyä toistamista, että samoiussa olosuhteissa tapahtuu aina samaa sekä näiden olosuhteiden kuvailemista. Olosuhteet eivät kuitenkaan milloinkaan ole samat, yksityskohtien muuttuessa alituiseen, uusien syiden tuottaessa aina uusia tekijöitä, mikä selittää jatkuvan uuden syntymisen mikä voidaan tietää vasta sitten kun sen on tullut esiin. varsinkin mikäli l,uonnonlakien määrä on ääretön pluralistisen katsantokannan mukaan vastakohtana monistiselle, jolloin meillä ei ole teoriassakaanmahdollista ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mikäli toisiinsa palatumattomien luonnonlakien määrä on äärellinen on kaikki ainakin periaatteessa tiedettävissä maailman alusta maailman loppuun ennustamisen käytännöllisistä, matemaattisista tai loogisiten onngelmien suurudesta huolimatta. Onko luonnonlakiuen määrä äärellinen vai ääretön ei ole kuitenkaan mahdollista tietää. Ihanteellisin luonnonselitys olisi jos voisimme tulla yleisimmissä laeissa puhtaasti loogisiin seikkoiohin, josta kaikki lait olisivat johdettavissa, joten ei kuitenkaan ole asian laita.

Lähteenä käytin Ketosen kirjaa muistista. Ja Gouldia alussa.