YLE Radio 1

Eteläisessä Perussa sijaitseva, viiteen laaksoon ulottuva ja 450 neliökilometrin kokoinen Nazcan erämaa on kiehtova paikka muinaiskulttuurien tutkimuksen kannalta. Tämä syrjäinen kolkka on harvinaisuus koko maapallon pinnalla. Mitä rakennelmia Nazcasta sitten löytyy? Ei mitään - ja juuri se tekeekin alueesta niin mielenkiintoisen.

Nazcan erämaa on erämaata sanan varsinaisessa merkityksessä. Alueella sataa vain muutaman kerran vuosisadassa. Alueella ei kasva mitään, eikä asu kukaan. Andien vuoristo estää erämaata saamasta sadetta ja saa erämaan pinnalla aikaan erikoisen luonnonilmiön: Nazcassa ei koskaan tuule. Nazcassa eroosio on ehkä pienintä maailmassa.

Mitä löydämme Nazcasta satojen, kenties tuhansien, vuosien suljettua systeemiä muistuttavien luonnonolojen jälkeen? Nazcan erämaan hiekkaan on uurrettu kilometrikaupalla ristiin rastiin kulkevia parisenkymmentä senttiä syviä kaivantoja. Kapeimmat linjat ovat parikymmensenttisiä, leveimmät satoja metrejä ja pisin 40 kilometrin mittainen.

Ojien tarkoitusta ei ymmärretty, ennen kuin ensimmäiset nykyajan lentokoneet ylittivät Nazcan. Maan pintaan on piirretty mm. tähtikuvioita symbolisoivia eläimiä, mutta kuvat ovat niin suuria, että maan pinnalta katsoen niitä ei hahmota. Varsinaiset linjat ovat kuitenkin kuvioista yleisimpiä. Paikka paikoin ojat kulkevat jopa kahdeksan kilometrin matkan suorassa linjassa. Poikkeama on enintään 3 metriä 1,5 kilometrin matkalla. Tällaisella matkalla maan pinnan kaltevuus peittää näkymättömiin suoran toisen pään. (Jos seisoo kaksi metriä meren pinnan yläpuolella, etäisyys horisonttiin on alle 5 km.) Suorat voivat lisäksi ylittää kumpareita ja monttuja. Geometriset kuviot muodostavat toisen suuren ryhmän: suorakaiteita, kolmioita, nuolia, suunnikkaita, spiraaleja, siksakkeja, sädekimppuja, aaltoviivoja. Suorakaiteista pisin on 800-metrinen. Figuureja tunnetaan lähes sata. Joukossa on myös ihmishahmoja, eläimiä ja kasveja kuten lintuja, miekkavalaita, apina, hämähäkki ja kukka. Suurin eläimistä on pelikaani, jolla on pituutta 285 metriä. Kasveja ja ihmishahmoja on eläimiä vähemmän ja geometriset kuviot ovat hahmoja suurempia. Suurimmatkin eläinhahmot on piirretty yhdellä ainoalla itsensä kanssa risteämättömällä viivalla. Kuvioon on tultu sisään ja siitä on poistuttu samasta nurkasta.

Linjat ovat hyvin eri-ikäisiä. Toisten mukaan vanhimmat tehtiin vuoden 1000 eKr. tienoilla, toisten mukaan vasta 205 eKr. Eniten kannatetaan ääriarvojen keskivaiheille sijoittuvaa aikaa noin 650 eKr. Rakentamisen päättymisaika on ensimmäisellä vuosituhannella jossakin vuosien 600 ja 900 jKr. välissä. Arvoitus arvoituksessa on miten apina, joka ei kuulu seudun luontoon, päätyi geoglyfiksi? Muun arkkitehtuurin puolesta hiekan alta paljastuu suuriportaisten pyramidien jäänteitä.

Geoglyfien ohella myös tuntemattomien muinaisten intiaanien käsityöt, keramiikka ja tekstiilit mykistävät. Keramiikka on värikylläistä ja niissä on käytetty toistakymmentä väriä. Värikylläisyys hallitsee myös villa- ja puuvillakudonnaisia, joista on löydetty peräti 250 eri väriä. Yksityiskohtia mahdollistanutta kudontatekniikkaa ei kuitenkaan ole onnistuttu rekonstruoimaan.

Saattaa olla, etteivät Montgolfierin veljekset olisikaan olleet lentotaidon ensimmäiset keksijät. Arkeologien löytämien mustien nahkakankaiden perusteella on esitetty sensaationhakuinen teoria, jonka mukaan muinaiset intiaanit kykenivät näillä leveyspiireillä lentämään kuumailmapalloillansa pelkän auringonpaisteen avulla. , , Von Dänikenin yms. teoria avaruusmiesten laskeutumisalustasta voi olla pelikelpoinen hieman muunneltuna: Olisiko Nazcan erämaa palvellut suurten balloon-fiestojen lähtöalustana? Etelä-Amerikan intiaanit palvelivat jumalanaan aurinkoa. (Joskin mahdollisesti vasta monoteistisen ajan jälkeen.) Esimerkiksi sana inka merkitsee "auringon poikaa" ja Perun rahayksikkö on nykyäänkin sol, aurinko. Vaihtoehtoisesti on arveltu, että intiaanit "hautasivat" kuolleensa lähettämällä heidät aurinkoon palloillansa. Käytännössä kuumailmapallot olisivat nousseet Andien yli ja laskeutuneet yön viileydessä Isoon Valtamereen.

Vastikään on saatu myös näyttöä teorialle, jonka mukaan Nazcan pitkät ja suorat linjat merkitsisivät vesisuonia ja eläinten kuvat eri vesisuonten tunnuksia. Kuumailmapalloteorian kilpailija on vesikulttiteoria, jossa geoglyfejä ei hahmota tasangolta, koska ne tehtiin vuorten jumalien kunniaksi ja siksi vain niiden katsottavaksi.

Etelä-Amerikan suurin ja maapallon korkeimmalla sijaitseva liikennekelpoinen järvi Titicata sijaitsee Andeilla, Perun ja Bolivian rajalla. Titicata-nimitys tarkoittaa villikissaa. Sillä viitataan Andien intiaanien pyhänä pitämään kissaeläimeen puumaan. Ilmasta tarkasteltuna Titicata todellakin muistuttaa hieman saalistavaa puumaa. Voisiko tästä saada vihjeen siihen, miten intiaanit saivat selville järvensä muodon? Titicata sijaitsee 3812 metriä merenpinnan yläpuolella, sen pituus on noin 190 km pitkä ja pinta-alaltaan se on 8600 neliökilometriä.

Etelä-Meksikosta kaivetun maailman vanhimman urheilukentän arvellaan sijoittuvan ajalle 3400 vuotta sitten. 110 metriä pitkällä, maasta rakennetusta korokkeesta muodostetulla kentällä on todennäköisesti pelattu samantyyppistä pallopeliä, josta kehittyi keskeinen osa mm. atsteekkien uskonnollisia menoja. Peliväline valmistettiin kumista.

Inkojen ja atsteekkien lisäksi Etelä- ja Väli-Amerikassa huomiota ansaitsevat myös muinaiset maya-intiaanit. Maya-kulttuuri kukoisti Jukatanin niemimaalla noin 500 eKr - 900 jKr. Jo ennen eurooppalaisten saapumista tuhoutuneessa Maya-valtakunnassa tähtitieteen harrastus oli erittäin korkealuokkaista. Mayat pitivät tarkka kirjaa syys- ja kevätpäiväntasauksista, sekä määrittivät vuoden pituuden seitsemän merkitsevän numeron tarkkuudella. Mayojen kalenteri ei ole täysin tarkka, mutta meidän ei sitä kannata mennä moittimaan, koska oma almanakkamme on epätarkempi tänä päivänäkin. Mayat tunsivat myös numeroiden paikkamerkin ja nollan.

Vuoden tarkka pituus on 365,256.360.42 päivää suhteessa kiintotähtiin, mutta jos lähdemme liikkeelle juhannuksesta tai kevätpäiväntasauksesta, on vuoden pituus 365,242.199, eli noin 20 minuuttia lyhyempi. Mayojen vuosi oli 365.2420 ja yhä käytössämme oleva paavi Gregoriuksen gregoriaaninen vuosi 365.2425 päivää. Vuosi kestää siis 5 tuntia, 48 minuuttia ja 49,7 sekuntia 365 solaarista päivää pidempään. Egyptiläisten lähes kuusituhatta vuotta vanhassa kalenterivuodessa oli 12 kuukautta, joista kussakin 30 päivää - ynnä 5 lisäpäivää. Samaan aikaan kiinalaisetkin olivat laskeneet vuoden pituudeksi jo 365 1/4 vuorokautta.

Vanhoja kivikalentereita on säilynyt meidän päiviimme saakka ja ne tekee vaikeasti ymmärrettäväksi kaksikymmenluku-järjestelmä, mutta muuten niissä ei ole huomauttamista. Koska Etelä- ja Väli-Amerikan valtakunnat ovat tunnettuja arvometalleistaan, voimme olettaa että observointiin ja laskelmiin vaaditut, ehkäpä hyvinkin hienopiirteisetkin instrumentit, on sulatettu jo aikapäiviä sitten karkeampiin käyttötarkoituksiin valloittajien toimesta.

Genesis-tutkijalle maya-kalenterin miellyttävin puoli on sen alku. Vaikka aikakäsitys myöhemmin muuttuikin sykliseksi, alkoi mayojen kalenteri maailman erityisestä luomisesta. Luomisen ajankohtana pidettiin häkellyttävän hyvin Raamatun sukuluetteloihin mahtuvaa aikaa: kalenteri heitti vain 56 vuotta Ussherin laskelmista maailman luomisesta. (Kun jälkimmäisessä kalenterissa vuosi 6000 tuli täyteen vuoden 1997 syksyllä, mayojen kalenterissa tämä tapahtuu vuonna 2053.)

Maya-kulttuurin loppu ei ole niin kaunis kuin sen alku. Jossakin vaiheessa uskonnolliset menot kävivät hyvin julmiksi. Siinä vaiheessa kun papit alkoivat syöttää kotkille yhä hakkaavia ihmissydämiä, alkoi tämäkin mahtava valtakunta olla jo tarinansa ehtoopuolella. Muita antiikin luomispäivämäärän arvioita ovat mm. Teofilus antiokialaisen 5529 eKr., Hippolyteen 5500 eKr., Julius Afrikanuksen 5537 eKr., Axumin aikakirjojen 5500 eKr., talmudilaisen Petrus Alliaseneen 5344 eKr. ja arabialaisten kirjoitusten 6174 eKr.

Pauli.Ojala@Helsinki.fi
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Flintstones.htm

Katsastin pois saksalaisdokumentin, jossa paljastetaan nykytieto Nazcan maapiirroksista tai -kuvioista, geoglyfeistä (autiomaassa nyky-Perussa on joukko suunnattomia linjoja ja oliohahmoja). Kuvioita on aikoinaan erotettu neljää eri päätyyppiä: on muutamia ihmishahmoja, joukko eläin- ym. figuureja, suhteellisen selkeitä geometrisia kuvioita, ja erilaisia pelkistettyjä linjoja. Ne on tehty eri aikoina, vuosisatojen aikana ennen ajanlaskun alkua.

Maaperätutkimuksen, ilmastohistorian, alueen luille tehtyjen dna-tutkimusten ym. menetelmien avulla on päästy huomattavan pitkälle geoglyfien taustan selvittämisessä. Eikä siinä kaikki. Populaation tulo alueelle tunnetaan nyt paremmin kuin ennen. Antropologia voidaan vitsinomaisesti kehottaa kömpimään ylös kuopastaan, mutta silloinpa emme tietäisi paljoakaan ihmiskunnan kehityksestä. (Toki on ideologeja, joille se sopisi mainiosti: voisivat keksimillään tarinoilla koettaa perustella omia diktatuurejaan ja teokratioitaan.)

Kaikki kuviot eivät ole pelkkiä viestejä taivaalle, jumalille, saati kosmisia lentokenttiä, kuten moni nuoruusaikoinani uskoi harrastelija-antropologi Erich von Dänikenin innoittamana. Eri aikoina tehdyt erilaiset kuviot ovat täyttäneet eri funktioita. Osa kuvioista on tehty rinteille, maanpäälle nähtäviksi, myöhäisimmät ovat merkinneet paikkaa palvonta- tai uhrimenoille sateita hallitseville jumalille. Viimeisenä vuosituhantena eaa. oli käynnissä ilmastomuutoksen huipennus, jonka tuloksena hedelmällinen alue muuttui autiomaaksi. Yhteisön resurssit olivat vähissä, eikä enää ollut mahdollista houkutella jumalilta sateita työläiden eläinhahmojen avulla, vaan ihmiset järjestäytyivät tasangolle mm. riveihin, joiden päissä olivat uhrialttarit: katso tänne, huomaa uhrimme, anna sadetta!

Alueen asukkaat ovat ilmeisestikin seilanneet Amerikan rannikkoa pohjoisesta etelään. (Ehkä jo 10 000 v. eaa.?) Eivät tulleet suoraan meren poikki, vaan seurailivat rannikkoa, kalastellen ja metsästellen. Olisivatko esim. Thor Heyerdahlin kokeiden tyyliin tehdyt kaislaveneet edes kestäneet sattumanvaraista seilaamista? Muistelen joidenkin hänen veneidensä vettyneen niin pahoin, etteivät olisi enää kovinkaan kauas seilanneet. (Ja hän tiesi suuntimat: kun tästä lähden, niin tuohon suuntaan niin-ja-niin kauan.) Asutus siis levisi Tyynen meren rannikolla pohjoisesta etelään ja aiemmin kuin ennen ajateltiin. Tämä ei kuitenkaan kerro, miten Andien itäpuolinen asutus kehittyi: nazcat käyttivät geoglyfeissään eläinhahmoja Andien itäpuolelta (kuten Amazonasin alueelta), joten yhteyksiä oli, mutta olivatko nämä "verisiteitä"? Paljon on vielä selvitettävää.

Ohjelmassa tehtiin myös huomio, että moni varhainen korkeakulttuuri (*) on sijainnut aavikon reunalla: Nazca, Egypti, Mesopotamia, Indus-virran varhaisin korkeakulttuuri. Toivottavasti kukaan ei tuosta tee päätelmää, että 'korkeakulttuuri kehittyy aavikon reunalla'. Nyky-Kiinan alueen varhaisimmista korkeakulttuureista ei tässä yhteydessä voitane puhua ja ne myös taitavat olla selvästi nuorempia kuin Lähi-Idän Egypti ja Mesopotamia.

Tärkeintä tällä erää lienee, että "geoglyfien salaisuus" on pääsääntöisesti selvitetty.

(*'Kulttuuri' empiirisen tieteen kuten antropologian käyttämässä mielessä: vrt keskustelu kulttuurikäsitteestä toisaalla tällä foorumilla.)