Turun Kaupunginteatterin 60-vuotisjuhlan kunniaksi talon studionäyttämö Sopukka ja läheisessä Manillan tilassa toimiva Tehdas-teatteri on valjastettu syyskaudeksi Teatterirynnistyksen toimiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näyttämöille ajetaan kauden mittaan kahdeksan ensi-iltaa normaalia tiukemmalla harjoitusaikataululla, jotenkin erikoisella lähestymismentaliteetillä -ja myös ajatuksella, etteivät biisit pysy ohjelmistossa, kuin max.10 kertaa, useimmat vähemmän.
Teatterirynnistys on rohkea veto kunnalliselta, aika tiukissa taloudellisissa raameissa pyristelevältä laitosteatterilta. Olisiko sellaiseen varaa muuallakin ja millaisin ohjelmistoin, onkin mielenkiintoinen kysymys.
Yhtä lailla kysymyksenä ilmaan lentää sekin, millaisiksi Teatterirynnistyksen näytelmät voisivat kehittyä, jos niille olisi alunperin määritelty pidempi harjoitusjakso ja elinkaari. Mutta se menee jo filosofian puolelle...
Vastikään näkemäni esitykset, Brechtin Rummut yössä ja Nummisen Einstein, Weinstein ja Wittgenstein olivat piristävällä tavalla niin edukseen kuin siihen toiseenkin suuntaan "oletusarvoista" poikkeavaa teatteria.