Historia
- lehti NRO 7/2007 esitteli "Sibeliuksen keskeisimmät orkesteriteokset".
Listauksesta puuttui suomalaisten parhaiten tunnistama teoksensa
op. 25/26 (1899/1900) Sanomalehdistön päivien kuvaelmamusiikin
sävelruno orkesterille, joka sai nimen Finlandia
(varovaisuussyistä esiteltiin La Patrie -nimisenä).
Ensiesitys Helsingissä Ruotsalaisessa teatterissa 4.11.1899,
Helsingin filharmonisen seuran orkesteri, johtajana Jean Sibelius.
Uudistetun version (7. osasta Suomi herää 1899) ensiesitys Helsingissä
2.7.1900, Helsingin filharmonisen seuran orkesteri, johtajana Robert Kajanus.
Sinfoniat 1-7 Sibelius sävelsi vuosina 1899-1924.
Laajempi lista löytyy Sibelius -linkin kautta.
Viimeisenä laajempana valmiina teoksenaan mainitaan sinfoninen runo Tapiola, 1926.
Näin miltä näytti:
Keski-ikäisenä kuolleella Sibeliuksen isällä oli otsalta pois vetäytynyt hiusraja.
Sibeliuksesta on kerrottu; "Halusi kolmivuotiaana äitinsä kampaavan
hänen hiuksensa samalla tavalla kuin isä kampasi omansa."
1920-luvulta alkoi Sibeliuksen hiukset huomattavasti vähetä,
ja vuosikymmenen puolivälistä hän oli kalju jollaisena hänet säveltäjänä
yleensä muistetaan...
Kuitenkin nämä elämänsä viimeiset 30-vuotta olivat säveltäjänä pääosin
ohitettua aikaa. Hiustensa kautta sinfoniset sävellykset jäivät...
Otaksun näiden tekijänoikeuksien säilyvän perillisillä 70-vuoden ajan kuolemasta.
Nyt kun tulee kuluneeksi 50-vuotta kuolemasta tulee mieleen Sibeliuksen
kohdalla pitkä kokonaisaika hänen kuollessa iäkkäänä.
Kun ajatellaan historianesineitä, jotka löytyy 100 vuotta vanhempina,
niin ovat nämä silloin lain suojaamina valtion omaisuutta.
Sävelteokset voisi myöskin siirtyä esim. 50-vuoden jälkeen kuolemasta
100 vuoden ikäisinä valtiolle.
Silloin mm. Finlandia olisi sitten yhteistä omaa, ja muu tuotanto
seuraisi ajallaan. Näin siksi että nyt nuorena kuolleet asetetaan
suhteellisesti heikompaan asemaan.
Mietittäväksi tämä ajatelmani...