YLE Radio 1

Olinpa hienossa konsertissa "Valkokangas soi Neuvostoliitossa". Upeaa musiikkia, Shostakovits, Prokojeff jne.
Konsertin juonsi todella hienosti ja kiinnostavasti Peter v Bagh.
Hänen viimeinen viestinsä oli "Miksi meillä ei missään enää näe NL upeita klassikoita ? Iivana Julma, Kunigas Lear jne.? Varsinkin nyt, kun tiedämme paljon enemmän niistä ajoista kun elokuvat tehtiin ja niiden salatuista viesteistä".
Todella hyvä kysymys. Missä ne ovat ?
TV tekisi kulttuuria laittamalla sarjan aiheesta vaikkapa sunnuntaisin.
Harry

Jotakin on nähty Teeman ohjelmistossa, viimeksi viime vikolla upea ilta vanhoja tiededokumentteja. Satuitko näkemään?

Joo, tämä kysymys on minullekin rakas ja tärkeä. Olivatpa juuri nuo neukkukuvat tälle poloiselle aikoinaan jollain tavalla mullistavia: Shukshin, Tarkovsky, Dovshtjenko, Eisenstein jne.
Erään hyvin toimivan elokuvakerhon vetäjät kertoivat minulle, että silloin kun Kosmos-filmi (muistatteko Capitol- ja Kosmos-teatterissa?) meni nuriin annettiin koko aarteisto, siis kaikki neukkufilmit suomalaistekstityksinein, ilmaiseksi Suomen elokuva-arkistolle (http://www.sea.fi).
Nyt, jostain ihmeen syystä, on erityisen vaikeata saada näitä elokuvia yleisjakeluun (elokuvakerhot tms). YLE voisi tehdä kulttuuriteon aloittamalla neukkuelokuvasarjan (vaikkapa yksi myöhäisleffa kuukaudessa). Oletan, että aika moni olisi siitä kiitollinen.

Jos sellainen sarja saadaa aikaiseksi, niin siihen voisi ujuttaa myös joitakin puolalaisia ja tsekkiläisiäkin leffoja.

Hyvä ajatus. Kerran kuussa itäeurooppalainen myöhäisleffa. Edes jonkinlainen vastapaino sille länsivyörymälle.

Jossakin oli jonkun kaupallisen telekkarikanavan elokuvaostajan haastattelu jossa tämä ostaja loihelausui etteivät venäläiset elokuvat ole riittävän tasokkaita esitettäväksi Suomen televisiossa.

Ainakin ennen joulua Yle Teemalla esitetty venäläinen Hitler-elokuva "Moolok" oli niin typerä tekele, että olisi voinut jäädä esittämättä tuolla perusteella.

Minä olen nähnyt yhden hyvän Neuvostoliittolaisen elokuvan. Suosittelen, mutta kun en muista,- missä, ja mikä sen nimi on. Suosittelen silti.

Olen nähnyt myös hyvän Itäsaksalaisen elokuvan. En vaan muista nimeä.
Sitäkin suosittelen.

Sen sijaan Panssarilaiva Potemkkinista muistan lastenvaunut jotka holtittomana vyöryivät korkeita portaita alas.
Sitä ei tarvitse erikseen suositella. Se kuuluu klassikoihin.

Parasta mitä edesmenneestä itäblokista konsaan tänne saatiin, oli tsekkiläiset "Myyrä"-animaatiot! Ja toiseksi parasta Harppi-Saksan Nukkumatit. Oli siinä isukillakin jännät paikat odottaa Pikku Kakkosen alkua ja arvuutella, että minkähänlaisella vehkeellä se Nukkumatti tänään tulee. Ja taustalla soi "Nukkumatti, Nukkamatti lasten..." niin haikean alakuloisesti, että herkimmät lapset purskahtivat itkuun.

Kyllä minua 70-luvun neuvostoliittolaiset elokuvat kiehtovat ehkä eniten omalla synkkyydellään, hitaudellaan, harmaudellaan. Tarkovsky tietysti ykkösenä, mutta onhan niitä muita.

VeHy kirjoitti:Parasta mitä edesmenneestä itäblokista konsaan tänne saatiin, oli tsekkiläiset "Myyrä"-animaatiot!

Minusta Tshekkoslovakian suurin lahja maailmalle oli tällä saralla sittenkin Pat ja Mat, joka pyöri sekin Pikku-kakkosella. Ehkä muistatte nämä velikullat; kaksi torveloa, jotka onnistuivat "remontoimaan" minkä tahansa ehjän kapistuksen niin, että lopulta tuloksena oli joko maanjäristys, vedenpaisumus, saakelinmoinen sähköisku, heinäsirkkalauma tms.

Tshekkoslovakialaisesta piirrossarja Myyrästä puhumattakaan! Ai kun niitä näyttäs telkkari vielä.

Myyriä saa ostaa DVD:llä, eikä maksa paljoa! Ja Anttilasta voit ostaa Myyrä-astiaston, joten voit hörppiä iltateesi Myyrä-kupista Myyrä-filmiä katsellen!

Neuvostoelokuvia on esitetty esim. Suomen elokuva-arkiston näytöksissä mutta eihän se kata koko maata. Eikä aina pääse paikalle vaikka haluaisikin. Ei kai Venäjä kuulu vaikeimpiin maihin, niitäkin kun on, hankkia elokuvia esitykseen.

Jo klassikoiden näyttäminen puoltaa paikkaansa, mutta saadakseen kokonaiskuvan naapurin elokuvatuotannosta katsojan olisi hyvä saada nähdäkseen laaja kirjo tuotannosta eli toive: sarja, aasialaiselokuvien tapaan hyvä esityskokonaisuus.

Kyllä näistä uudemmistakin paljon hyvää löytyy. Tässä muutamia ohjaajanimiä: Mihail Kalatazov (mm. Kurjet lentävät), Andrei Mihailkov-Kontsalovski (mm. Vanja-eno) ja Sergei Bondartshuk (mm. Sota ja rauha vaikkakin valitan itse sitä, että hän meni joukkoon myös näyttelemään). Sitten on tietenkin jo täällä mainittu Andrei Tarkovsky ja hänen koko tuotantonsa.

Onhan näitä televisiossakin ollut ja tässäkin on vain pieni otanta. Neuvostoliitto oli suuri elokuvamaa ja joukkoon tietenkin mahtuu myös huonoa. Nyt olen käsittänyt elokuvatuotannon taas hieman elpyneen. On jäänyt kaikesta huolimatta näkemättä mm. kaikki Alexander Sokurovin työt mitä nähtävissä on ollut, lähinnä nekin jossain erikoispuitteissa.

Toivoisinkin että vaikka Kosmos/Capitolia ei enää ole olemassa vaan esiintyy Forumina, että myös tavalliseen teatterilevitykseen saataisiin sellaisia elokuvia, joita vielä 70-luvulla saattoi runsaastikin nähdä.

Kun meille kotiin aikanaan televisio hankittiin, näin sieltä melkein heti Grigory Kozintsevin Hamletin, jota katsoessa vuodatin kyyneleitä. Olin n. 18-vuotias ja vielä aikuisena uudella katsannolla kohotan sen parhaimpien Shakespeare-filmien joukkoon. Saman ohjaajan Kuningas Lear on myös aivan laatuluokka.

Paljon on toiveita ja voisihan näillä, täällä esitetyillä, toiveilla olla jotain merkitystäkin.