YLE Radio 1

On kunnioitettavaa, että Yleisradio tuo esille oman osuutensa Neuvosto- propagandan levittämisessä julkaisemalla uusintoja 70-luvun ohjelmatarjonnasta. Näin yleisradio tunnustaa julkisesti, että se oli käytännössä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen maailmanlaajuisen propagandaverkoston yksi osanen.

Vähemmän kunnioitettavaa on sen sijaan se radio-ohjelmien uustuotanto, joka liittyy ”punainen heinäkuu” – ohjelmasarjaan. Kun ohjelmauusinnat kertovat sen, mitä Neuvostoliito ei ollut, niin odotin uusien ohjelmien kertovan siitä mitä Neuvostoliitto oli.

Sosialistinen Neuvostoliitto murhasi nykytiedon mukaan varovaisesti arvioiden 60 miljoonaa ihmistä rauhan aikana. Näin kävi myös isäni äidin sisarille Vienan Karjalassa vuonna 1938. Näitä kolhoosityöntekijöitä ammuttiin kasvoihin edestäpäin heidän seisoessa itse kaivamansa joukkohaudan reunalla. Samankaltaisen kohtalon jakoivat tuhannet ja tuhannet heidän suomalaiset kohtalon toverinsa. Luulisi ainakin aineistoa riittävän hyviin uusohjelmiin.

Mutta ei. On hämmentävää kuunnella kuinka Neuvostopropagandan luomia Lenin-jumaltaruja kerrotaan täytenä totena ”punaista hämärää” –ohjelmassa. Toisessa ohjelmassa taas päästetään äänen Hannu Taanila ”sävelhartauksineen”.

Hannu Taanila eli lapsuutensa ja nuoruutensa aikana jolloin opetettiin, että on olemassa yksi äärimmäinen hyvyys – Neuvostoliitto ja sen sosialistiset saavutukset. Ja toisaalta, on olemassa yksi saatanallinen pahuus – USA ja sen kapitalistinen riisto. Radiopersoona Hannu Taanila oppi tämän, ja hän oppikin sen hyvin.

Autistiseen oireyhtymään kuuluu, että henkilöllä on vain yksi mielenkiinnon kohde ja vain yksi ehdoton käsitys tästä mielenkiinnonkohteesta. Niinpä kun Hannulle annetaan aiheeksi Neuvostoliitto, hän puhuu vain siitä mitä osaa, eli USA:n terrorismin vastaisesta sodasta ja sen pääsaatanasta ”Tsöös dapljuu Bushista”. Aivan kuten hän on tehnyt kaikissa aikaisemmissakin ohjelmissaan.

Hannun maailmankuva on puhtaasti 60-lukulainen. On vain käynyt niin, että yhä harvempi ihminen myös sosiaalidemokratiassa tunnustaa enää tällaista maailmankatsomusta. Niinpä Hannu jakaa ohjelmissaan ihmiset kahteen leiriin: hyviin ja idiootteihin. Idiootteihin kuuluvat ihmiset, jotka ovat joskus sanoneet tai toimineet Hannun maailmankatsomuksen vastaisesti. Hyviin taas kuuluvat ihmiset, jotka ovat joskus sanoneet tai toimineet Hannun maailmankatsomuksen mukaisesti.

Ylen radion johtoportaankin kannattaisi kuunnella näitä Hannun sekavia, mutta aina samansisältöisiä jorinoita siinä mielessä, että Hannu laskee nykyisin idiooteiksi myös ylen radiojohdon.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjällä vallitsi hetken sellainen mediakausi, jossa kursailematta paljastettiin kaikelle kansalle mitä Neuvostoliitto oli oikeasti ollut. Kerrottiin kuinka Siperiassa tehtiin tietä menemällä lähimpään kylään talviyönä ja ottamalla kylän väestö tientekoon sallimatta heidän pukeutua. Kun väestö oli jäätynyt hengiltä, siirryttiin seuraavaan kylään. Kerrottiin runsaasti Gulakista, kansanmurhaleirien saaristosta Siperiassa. Suomen tämä suorapuheisuus ohitti hipaisemattakaan. Ja näyttää siltä, että ohittaa sen tälläkin kertaa. En ole vielä kertaakaan kuullut näissä ohjelmissa käsitettä Gulag.

Jään kuuntelemaan!

kane kirjoitti:Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjällä vallitsi hetken sellainen mediakausi, jossa kursailematta paljastettiin kaikelle kansalle mitä Neuvostoliitto oli oikeasti ollut. Kerrottiin kuinka Siperiassa tehtiin tietä menemällä lähimpään kylään talviyönä ja ottamalla kylän väestö tientekoon sallimatta heidän pukeutua. Kun väestö oli jäätynyt hengiltä, siirryttiin seuraavaan kylään. Kerrottiin runsaasti Gulakista, kansanmurhaleirien saaristosta Siperiassa. Suomen tämä suorapuheisuus ohitti hipaisemattakaan. Ja näyttää siltä, että ohittaa sen tälläkin kertaa. En ole vielä kertaakaan kuullut näissä ohjelmissa käsitettä Gulag.

Hieman sekava ja katkera (erityisesti Hannulle) viesti. Miten Stalinin ja Leninin terroriin tulee, niin tuollainen "suorapuheisuus" ei suinkaan ohittanut Suomea "hipaisemattakaan". Ainut häpeäpilkku oli se kun Solzhenytsinin vankileirien saaristoa ei alussa käännetty suomeksi (ilmeisesti Kaheli Sorsan käskystä). Onneksi tämä virhe korjattiin pian.

Suomalaiset ovat erityisen hyvin informoittuja NL:n kauhuista. Ongelma alkaa olla siinä, etteivät nykysuomalaiset vieläkään tajua, miten paljon itänaapuri on muuttunut. Negatiivinen uutisointi on edelleen vallitseva ja mielikuva paljon synkempi kuin itse todellisuus. Tästä tosiasiasta lähes kaikki Venäjällä asuvat tai työskentelevät suomalaiset nykyään valittavat....