Huippumuusikoksi kehittyminen tapahtuu pitkässä koulutusputkessa, jossa ei aina ole aikaa vilkuilla sivulle tieteen suuntaan. Ralf Gothonin kirja PYÖRIIKÖ KUU sisältää runsaasti viitteitä harhaisiin oppeihin ja kirjoihin. Joukosta löytyy kreationistinen hömppäkirja Wilder Smithin "Luonnontieteet eivät tunne evolutionta, ihmeidentekijäksi väitetty taikuri Nina Kulagina, Carlos Castanedan fiktiiviset romaanit, biodynaamisen hömpän ja okkultistisen tieteen luoja Rudolf Steiner, telepatia, Dogonin tähtitieteelliset huijaukset jne. eli suuri joukko new age hömpän harhoja. Gothoni sekoilee suprajohtavuudessa ja vapaassa energiassa kuten radioaktiivisessa ajoituksessakin, kaikki yhtä arrogantisti esiin tuotuina, tiedettä kaikissa vaiheissa pilkaten.
Matkoilla kohdatut tiedemiehiksi esittäytyneiden henkilöiden opit ja heidän suosikkinsa menevät täydestä, mutta yhtään modernia tiedekirjaa Gothonin kirjassa mainita. Gothonin merkittävin "tiedekirja" taitaa olla Richard Miltonin FORBIDDEN SCIENCE, EXPOSING THE SECRETS OF SUPPRESSED RESEARCH kylmäfuusiosta, telepatiasta, uskomuslääkinnästä jne. Gothonille tiede on eräänlainen salaliitto "syvällisempiä" oppeja vastaan.
Eikä Gothonin musiikin filosofiakaan herätä luottamusta. Tämä on paitsi virheellistä myös aika pakkomielteistä: "Äänet ovat kuin kirjaimia, äänten yhdistelmätsanoja ja fraasit lauseita."
Mitä opimme tästä? Ihminen voi olla huippu alallaan, vaikka hänen maailmankatsomuksensa on täydellisen harhainen. Ikävää on, jos hän siirtää noita harhojaan oppilailleen ja guruaan palvovaan yleisöönsä.