YLE Radio 1

Syystä tai toisesta oli tältä palstalta poistettu edellinen avaukseni tästä aiheesta. Toivoisin ylläpidolta selitystä, miksi. Mikäli Ylelläkin on ajatuksena, ettei Kainuussa tarvita kulttuuria, on julkinen palvelulaitoksemme todella henkisessä kriisissä.

Itse asia liittyy kulttuurikeskusteluun mitä suurimmassa määrin. Määrärahoje puute on ajamassa Kajaanin kaupungin lomautuksiin, joista isoimmat koskisivat viime vuosina huomattavaa mainetta osakseen saanutta Kaupunginteatteria sekä taidemuseota. Lisätietoja ja keskustelua aiheesta löytyy oheisesta linkistä:
http://www.cncd.fi/teatteri/

Kajaani ei ole kulttuurin kuluttajalle helppo kaupunki, mutta palkitseva se on. Kajaanin teatteri ei käsittääkseni koskaan ole kuulunut siihen joukkoon suomalaisia teattereita, jonka tavoitteena on myllytä markkinahömpällä nin isot kassat kuin suinkin. Se ei ole tottunut päästämään katsojiaan helpolla -ja katsojatkaan eivät moista kohtelua odota. Buskis-tai musikaalilinjalle meneminen olisi jo yleisön pettäistä, lapun luukulle panemisesta puhumattakaan.
On tietysti totta, että viime vuosina teatteri on saanut ainakin likipitäen kaiken pyytämänsä tuen, kiitos pitkälti Kristian Smedsin henkilökohtaisen markkina-arvon. Mutta ei Kajaanin KT:n hyvyys ole yhdestä Smedsistä kiinni, teatteri on AINA tiimityötä, johon jokainen jättää jälkensä.

Kulttuurin, muunkin kuin teatterin, on kyettävä säilyttämään oikeutensa olla huonoa bisnestä. Juha Jokela on Mobile Horror-näytelmänsä menestyessä joutunut julkisestikin korostamaan tätä, näytelmän menestys kun on alkanut näyttää kaupallisin kriteerein mitattavalta menestystarinalta. Ei siinä toki mitään pahaa ole, että uusi, hyvä, ajankohtainen ja yleisöönmenevä teksti leviää, mutta sen vahvuuden on oltava muuta, kuin kaupallista.
Kulttuurituotantoa opiskellessani olen törmännyt vaakakuppiasetelmaan maksava vastaan ilmaispoka. Minusta on mukavampi, että katsomo on täynnä alennushintaisen lipun maksaneita ja ilmaislippulaisia, kuin että siellä olisi kymmenen täysihintaista. Näin varmasti ajattelee suurin osa esiintyvistä taiteilijoistakin, sillä taiteen tekemisen on lähdettävä omasta innosta, ei siitä, että jonkun institution nimessä on tehtävä jotain. Väkisinväännettyä juttua ei ole mukava esittää, saati katsella/kuunnella.

Eikö kulttuuriministeri Tanja Karpela ottanut kantaa Hesarissa tässä hiljan Kajaanin teatterin puolesta. En muista enää tarkkaan kirjoitusta, mutta jotain sellaista siinä oli, että eduskunta voisi vielä vaikuttaa rahavarojen erikoisavun tarpeeseen koska hallitukselta se ei enää onnistu. Mitä nyt sitten voi olettaa ko. puheenvuoron vaikuttavan. Toivoa sopii.

En huomannutkaan, että sivu oli poistettu. Ylläpito on kyllä luvannut kertoa syyt, jos jotain poistetaan. Siitä erikseen täällä sovittiin.

Kaikesta huolimatta ehdin allekirjoittaa silloin linkissä olleen vetoomuksen.
Eivät teatteri ja kulttuuri kuulu vain kasvukeskuksiin vaan myös pienemmille paikkakunnille. Televisio ja radio eivät aivan siinä suhteessa riitä.

Marja Salonen kirjoitti:Eikö kulttuuriministeri Tanja Karpela ottanut kantaa Hesarissa tässä hiljan Kajaanin teatterin puolesta. En muista enää tarkkaan kirjoitusta, mutta jotain sellaista siinä oli, että eduskunta voisi vielä vaikuttaa rahavarojen erikoisavun tarpeeseen koska hallitukselta se ei enää onnistu.

En tiedä ottiko iltapäivälehtiministeri kantaa minkään puolesta. Kunhan kirjoitti toisaalta-toisaalta-helinää ja toivoi vaikuttavansa kulturellilta.

Mikäli olen oikein käsittänä, Kajaani on näitä taantuvia paikkakuntia joilla riittää työttömiä, sairaita ja muita ihan omasta takaa. Helppo se on meitin viisaitten vaatia, että teatteri oltava joka notkossa, mutta kun jonkun siellä pitää se maksaa. Vain pannaanko neuvolan luukulle lappu, että menkää sairaat teatteriin, se on auki.

Eihän asia aivan noinkaan mene Puliukko. Eivät kai nämä kaksi asiaa ole vastapooleja. Kajaanin teatteri on niittänyt mainetta teattereista kai eniten tässä viime vuosina ja paikkakuntalaiset sitä siellä tarvitsevat. Kyllä tällaisenkin asian pitäisi jossain näkyä.
Kaiketi kommentissasi tarkoitat niitä asioita, joista itse olet puhunut kun maaseudun hävittämisestä olet puhunut. Valtio voisi vallan hyvin tukea teatteria. Eilen uutisissa kuulin, miten kansan omaisuutta myydään ja eikö Kalliomäki kertonut, miten myynneistä saatavat rahat ovat vielä tarkasteltavina. Komitea tms. perustetaan suurta summanjakoa miettimään.

Tommille sanoisin Karpelasta, että vaikka itsekin koin hänen mielipiteensä johtavan ehkä vain roskakoriin, niin hieman mietintää seuraavassa:
Ehkä Karpelalle on yksinkertaisesti käynyt niin, että hänet laitettiin paikkaan, jonne hän ei halunnut mutta josta hän ei voinut kieltäytyäkään. Äänimäärä, puolue, oma itse olivat varmaan vetämässä ministeriyteen mutta ei ehkä tuolle paikalle. Onhan hän aikamoisessa piirityksessä ollut. Jokainen teko on nähty ministeriyttä vasten. Hänet on moneen kertaan koettu mitättömäksi, tietämättömäksi ja paikkansa täyttämättömäksi. Kun ensi kerran hänet televisiossa näin sitten missivuosien, niin hän vaikutti osaavalta ja pätevältä naiselta. Vaan nyt on liisterissä.

Olin aluksi ärhäköitynyt siitä, että aina ja aina vain sosiaali-ihmisiä asetetaan kulttuuripuolen päätäntäpaikoille. Suvi-Anne Siimes ei ollut kulttuuripuolen sakkia eikä sosiaalipuoltakaan. Hän vain oli sen verran jämäkkä, että heti oli riistämässä Ilkka Kanervan oliko ne johonkin olympialaisiin tilattujen lippujen määrää ja toisekseen laittoi pesäpalloilijat sen tiedon eteen, että sopupeleillä ei valtion rahoja tipu. Selkeä ja vastustamaton linja, jossa kannettiin vastuuta.
Jotain tuollaista edellä kuvattua minä kaipaisin. Mietin vain kuinka kauan tuo Karpela paikallaan kestää (ei puolueen vaan oman kanttinsa puolesta). Vaikuttaa siltä, ettei hän osaa suojautua lainkaan.

Eikö se ollunna Suvi Linden eikä Siimes kun valvo ministerinä urheilurahojen tuhlausta?

Ja valtio maksakoot meikäläisen puolesta Kajaanin teatterit ja muut jos heltyy. Mutta kyllä ne on vastakkain siellä kunnan putjetissa ne sairaat ja teatteri.

Kyllähän Lindenkin kulttuuriministerinä oli ja aika pitkään vielä mutta sitten hän alkoi golfata kavereiden kanssa ja rahojakin siihen meni ja hän lähti ministeriydestä aivan itse.
Mutta Siimes oli k-ministerinä vain hetken, Claes Anderssonin jälkeen. Hän kieltäytyi antamasta rahoja kaikkiin lippuihin, jotka Kanerva joihinkin suuriin kisoihin oli tilannut ja hoiteli näitä sopupelijuttuja.

Taisia ollakin Siimesin uran kohokohta simputtaa Kanervata. Ens kesänä sitä on kisat pääkaupunnissa ja mukava kun on hyvät katokset missä saa arvon katsojat istua.

Mahtaako Kanervan simputtaminen kohokohdasta käydä, mutta hyvää se tekee vähän kauempaakin koettuna!