YLE Radio 1

Mainitse jokin mieleesi jäänyt muistorikas musiikillinen elämys.

Kerrankin muutamia vuosia sitten erään urheiluhallin katsomossa istuessani ja koripallo-ottelua seuratessani mielessäni ja sisäisessä kuulossani alkoi soida Mozartin c-molli messun, kV 417a = 427, sisintä riipaiseva Qui tolliksen 8-ääninen polyfoniakudos g-mollissa, jota kuunnellessani kaiken ympäriltäni kuuluvan häiritsevän hälynkin keskellä saavutin joinkinasteisen ekstaasin kaltaisen psykofyysisen sielullis-henkistyneen olotilan, jonka aikana miltei tuntui kuin olisin erkaantunut ruumiistani ja leijaillut jonnekin kauas avaruuksiin tähtien tuonne puolen pois tästä todellisuudesta, ja jonka vähitellen rauettua itseäni pakottamalla ja "ravistamalla", vei aikansa palata takaisin tähän maailmaan ja tietoisuuden tilaan, materialistisen konkreettiseen todellisuuteen, ennen kuin vihdoin olin taas oma itseni ja tavallinen minäni. Ilmeisestikin olin suht. hiljattain kuunnellut Raymond Leppardin johtamaa kyseisen teoksen taltiointia LP:ltä. Teoksen, joka on eräs inhimillisen hengen huippuja ja (varauksellisesti) merkittävin milloinkaan sävelletty kirkkomusiikkiteos ja messu, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Harvemmin tästä teoksesta saa päteviä levytyksiä kuullakseenkaan, varsinkaan yleisradiosta.

Parisenkymmentä vuotta sitten olin kuuntelemassa Turun Musiikkijuhlien konserttisarjaan kuuluvaa Piirapauke-yhtyeen konserttia. Yhtyehän oli tunnettu melko melodisesta ja harmonisesta musiikista joten en älynnyt ottaa kuulosuojaimia mukaan. Yllätys olikin sitten se hirveä meteli, joka salissa kaikui, kaikki työturvallisuusmäräysten mukaiset määräykset ylitettiin tuplasti. Kuuntelijat alkoivat poistua jo heti ensimmäisen kappaleen aikana ja itsekin siirryin aulaan, jossa musiikin kuuli suhtkoht siedettävällä äänenpaineella. Saliin jäi ylälehterille muutamia innokkaita ihailijoita plus yksinäinen yhtyeen äänentarkkailija joka istui onnellisena keskellä konserttitalon alakatsomoa ihan yksinään. Minulla soi korvat viikon verran ja sen jälkeen kuului vielä pitkään huminaa. Pelkään, että ehdin saada tapahtumassa pysyvän kuulovaurion.

Muistaakseni Schubertin keskeneräistä; Paul Badura-Skodan, täydentämää pianosonaattia, D 571, fis-molli, Andante D 604, Scherzo ja finaali D 570, Gregor Waichertin soittamana makuuasennossa sängyllä kuunnellessani, eräänä kesäisen aurinkoisena päivänä, katseeni ikkunan takana hienoisessa tuulen vireessä suunnattuihin kahiseviin koivun, auringon valossa, kimmeltäviin kellanvihreisiin lehtiin kohdistettuna, alkoi musiikin taianomaisen lumouksen vaikutuksena muuttua muodoltaan ja väreiltään joksikin ennenkokemattoman kaltaiseksi, unenomaisen kauniiksi, mutta samalla kuin jotenkin objektiivisesti todentuntuisemmaksi. Aivoni jonkinlaisen syvemmän oivalluksen läpitunkemana, havahduin käsittämään ja mieltämään ulkomaailman, näkemäni puun, koivun, ensimmäistä kertaa, älyni kirkastamana ja tahdon palveluksesta vapautuneena sekä sen tarkoitusperille hyödyttömänä, maailman puhtaana, objektiivisena ja selvänä kuvana.


Yo-kirjoituksiin valmistautuessani eräänä kesänä puhdistauduin sieluani myöten aina iltaisin kaikesta päivän aikana intensiivisen pänttäysprosessin sieluuni jättämästä liasta, saastasta, ja negatiivisesta tyhjiöstä, ja koin katharsiksen, sielun kuorman kirvoittumisen Haydnin Die Schöpfung-Luominen-oratorion kautta (Kareajanin johtamana live-taltiointina.

Jätin tänään viitteen "tsunami-tutkijoille" keskustelun "norsuaiheeseen",
jätän sen "musiikillisen elämyksen" vinkin tähän myös.

TV1 ke 25.5.05 klo 16:30 - 16:35 Maailmanmenoa: Norsuorkesteri,
siinä avoin jazz-soitto yhdistyy eläimellisesti inhimilliseen.

(Itse ottanen sen nauhalle, sillä jäi viimeksi kuuntelu vajaaksi.)

Jaa että musiikkielämys..?
Emil Genetzin Karjala, veljensä Arvi Jänneksen tekstiin. Siinä on kaikki, mitä kuoromusiikissa voi olla. Ja jos joku asia alkaa tympiä, tietää seuraavan sekametelisopan sattuman odottavan jo muutaman tahtiviivan päässä...
Genetz sävelsi Karjalan noin sata vuotta sitten. Biisin tekstissä, ehkäpä myös sävelkielessä, oli selkeitä viittauksia vallanpitäjien suuntaan ja viimeisen säkeistön uhmakas: "Sä keväin kukkiva vanha tuomi, sä jälleen nuortuva vanha Suomi, sä talvet vihreä vanha kuus, sä Suomi vanha ja uus!" ymmärrettiin taatusti.
Genetz toimi Kansallisteatterin oppilaskoulun ohjaajana ja teatterin kapellimestarina ainakin ennen Suomen itsenäistymistä. Hänen nimensä pulpahtaminen vastaan Kansallisteatterin historiikistä selitti ainakin minulle sen, miksi säveltäjälle voi tulla mieleen ängetä yhteen kappaleeseen kaikki mahdolliset tyylilajit, sävyvaihtelut ja ideologiat: Eihän draama toimi ilman konfliktia ja yllätyskäänteitä...

Timo Nuoranne oli vaatinut Karjalan esitettäväksi Sulasolin Laulu-ja soittojuhlilla Haminassa kesällä 2002 Sekakuoroliiton yhteisnumerona. Valinta oli sikäli virhe, että liian monet luottivat jonkun muun kuitenkin opettelevan sen kunnolla. Poskelleen menneessä kenraaliharjoituksessa Nuoranne kielsi biisiin osallistumisen niiltä, jotka eivät sitä osanneet, joten tulkinta jäi tarkoitettua vaisummaksi. Itse aloin Karjalasta oikeasti pitää, kun sen hurmun sekopäiseen sävelmaisemaan pääsi vähän sisälle. Tulevana kesänä Zelenogorskissa pidettävästä Terijoki-seuran Laulu-soitto- ja urheilujuhlien vuoden 1910 rekonstruktiosta, johon kuoromme on osallistumassa, Karjala jätettiin pois, mitä on vaikea hyväksyä, mutta mikä lienee pakko ymmärtää; biisi on yhteisnumeroksi liian vaikea.

Mutta Wiipurilaisen Osakunnan Laulajien juhliessa viime lauantaina 75-vuotisjuhliaan Karjala kajahti osakunnan entisten ja nykyisten laulajien tulkitsemana ja käsitykseni biisin ylivertaisuudesta melkein mihin tahansa verrattuna sen kuin vahvistui. Karjalan kolmannen värssyn kohta "urhot astuvat kumpuin yöstä" vaatii muutaman todellisen jyrinäbasson samanaikaista onnistumista. WiOLin senioreissa näitä oli, mikä takasi biisin tyylilajisekamelskan kantavuuden.

Olin kahtena kulukeena päivänä aika pihalla Schubertin radiossa kuulluista konserttitaltionneista, eräästä hienoimmista milloinkaan kuulemistani Forellikvinteton tulkinnoista Ejsbergin musiikkijuhlila ja mm. As-duuri mesun esityksestä, vaikkei soitinryhmien ja vokaaliosuuksien välinen balanssi aivan optimaalinen aina ollutkaan. Myös 2. sifonian 1. Allegfro ja varsinkiin finaali löivät tajun lähes kankaalle, Scherzo liian joutuisa ja muunnelmaosa hikan etäinen, enkä lopulta konserttien päätyttyä, joka sisälsi myös hienion easityksen B-duuri pianotrosta, oikein tiennyt, kuka ja missä olen, ja mistä ihmiset vierssäni keskustelivat vielä tunnin musiikin tauottua. Mutta tässä sitä taas ollaan ihan minuna itsenäni omassa Mikin persoonassani. Tuntui siltä kuin musiikiki olisi halunnut laajentaa rintakehääni ja riistää sydämen pois, kuten se Kalimaa-tyyppi siinä Indiana jonesissa aikoinaan.

Paltaanpa tällaiseen vanhaan aiheeseen. Kun luultavasti kuitenkin näkemyksiä löytyy, uusiakin...

Takavuosilta tulee mieleen aika uskomaton konserttielämys Retretin luolastossa Punkaharjulla. Yksi sellisti onnistui loihtimaan maanalaisen musiikkimaiseman sävyineen. En muista, kuka tuo mainio soittaja oli, en sitäkään, mitä hän soitti (todennäköisesti jotain suhteellisen yksinkertaista, sillä taideteos oli kokonainen), mutta elämys on jäänyt mieleen.

Toisenlaista elämysmeininkiä oli Rajattoman ja The Real Groupin yhteiskeikassa Tapiola-salissa pari vuotta sitten. Kaksi tyylillisesti aika lailla toisistaan eroavaa a cappella-bändiä kaatoi musiikin raja-aitoja ryskyen. Tänäkin vuonna samoilla bändeillä on yhteiskeikkoja, mutta ne sijaitsevat sen verran kaukana Suomesta (Etelä-Koreassa ja Kanadassa), että lienee syytä antaa hyvän asian odotuttaa itseään...

Elämys musiikissakin on aina kaksipuolinen: esiintyjät ja kuulijat.

Itselle muistuu mieleen Amurin muistoja. Kalevi Kalemaan teksti, Asko Vilén sävelsi (osin junamatkoilla), Kanerva-kuoro esitti TTT:n uudessa isossa salissa.

Joskus oli paha flunssakausi - tunnin äänenavaus, hieroimme toisiamme selkäketjussa. Liikunnallinen esitys, on videot ja ääninauhat. Yhteisyys yleisöön oli tuntuva. Eri esityksissä erilainen. Saimme innostunutta palautetta, mutta itse tunsimme antaneemme oman parhaamme.

Aamulehti raportoi TTT:n uuden salin koekäyttökaudesta. Luvuista puuttui Kanerva-kuoron täpötäyset katsomot. Ei uskallettu julkaista, se oli sitä aikaa!

Viime sunnuntain aamuna elämyksellinen herätys, jotenkin tutun omainen ja pitkähkö esitys kello 6 ja 7 välissä muistaakseni. En unen ja väsymyksen läpi kuunnellen ehtinyt saamaan selville, mikä se oli ja mitkä (mikä) soittimet, huilulta vaikutti mutta oliko. En ole edes ohjelmatietoa vielä löytänyt, että saisin selville, mikä oli se raikkaalta kesäaamulta maistuva musiikin tuulahdus. En tiedä nimellä etsiä, kun en nimeä tiedä. Ajankohta on nyt ainoa mahdollisuus. Muistaako joku sitä tai voiko vihjaista ohjeen vanhentuneisiin osoitetietoihin.

Ainakin minua kiehtoo tuo suunnattomasti ja on tämmöistä kyllä odotettukkin
http://elvis.terhox.net/viewtopic.php?t ... fe6be1852f

Lienee Mozartia?

Taavetti kirjoitti:Viime sunnuntain aamuna elämyksellinen herätys, jotenkin tutun omainen ja pitkähkö esitys kello 6 ja 7 välissä muistaakseni... En ole edes ohjelmatietoa vielä löytänyt, että saisin selville... Ajankohta on nyt ainoa mahdollisuus. Muistaako joku sitä tai voiko vihjaista ohjeen vanhentuneisiin osoitetietoihin.

Kun menet ohjelmaoppaaseen, niin katso oikeaa "palkkia" (sininen tausta). Sieltä klikkailemalla saat eri kanavien ohjelmatiedot esiin ja piiloon. Ylhäältä voit valita edellistenkin päivien ohjelmatiedot nähtäväksesi.

Itse tein niin, että avasin ne YLE-ohjelmatiedot, joista olen kiinnostunut, ja sitten tallensin ko. näkymän kirjanmerkkeihin. Voi esim. aamulla tarkastaa ohjelmatiedot & huolehtia, ettei menetä mitään tärkeää.

Ohjelmaopas:

http://www.yle.fi/ohjelmaopas/index.php

Kiitos vastauksesta! Katsoin jo eilen illalla noita ohjelmatietoja, nyt katsoin uudelleen. Tietoa sieltä löysin vain tämän päivän ja tulevien päivien ohjelmista. Ne tiedot ovat tietysti tärkeimmät. Voi olla että tulee jossakin välissä uudelleen se kaipaamaani ohjelma, mutta millä nimellä ohjelma ja minkä niminen kappale, sitä en tiedä etsiä, kun en tiedä.

Täytynee etsiä jostakin painetun lehden ohjelmatiedot, jos niistä saisin vihjeen. Nehän pysyvät sellaisenaan, kun niiden päivittäminen hoituu vain uuden lehden painamisella. Arkistostakaan ei löydy viime sunnuntain musiikkiohjelmia.

Kiitos kuitenkin lisävihjeestä, opin hiukan enemmän käyttämään sitä ohjelmahakua, vaikka en vielä täysin.

Ei kestä. Sinun ei muuten tarvitse etsiä mitään lehtiä. Senkun vain avaat tuon linkin. Melko varmasti se oli Mozartia.

Miksi? Koska lauantain ja sunnuntain välise nyön yöklassinen kestää klo 7 asti. Ja viimeinen tunti oli Mozartia. Ja tuosta linkistä aukeaa ko. yön levylistaus. OK?

Niin oletinkin, ja lopulta löysin. Näissä YLE.n sivuissa on sen verran monta linkkiä, että tällainen opettelija menee helposti sekaisin. Tiesin yöklassisen kestävän aamun 7 asti, olenhan monesti sitä puolinukuksissa kuunnellut. Kun radioni avautuu hiukan ennen aamu kuutta, on tullut jokseenkin tutuiksi sen jälkeen tulevat ohjelmat. Puhallinmusiikkia se oli, kuten muistelin, tässä tiedot.

n. 06.05 Mozart: Serenadi puhaltimille Es-duuri; Sekstetto puhaltimille Es-duuri. Pleyel: Sekstetto puhaltimille Es-duuri (Mozzafiato/Charles Neidich). (Lev. 1994)

Oopperan vaiettu historia käsittää mm. hämmästytävän paralleelin Mozartin don giovannin demonisen hahmon ja Haydnin orlando paladinon välillä, jota ehkä kukaan teistä ei aiemmin ole tiedostanut puhtaan mielteen alueella kunnes toin tämänkin tiedon tietoisuuteenne aivojenne miellekyvyn käytettäväksi ja käsiteltäväksi esittelyn ja mietiskelyn objektina, aiheena ja probleemina.

Oletteko koskaan tienneet tai tetoisia siitä, että Franz Joseph "Papa" Haydnilla on kosolti komeata musiikkia ja toinen toistaan loisteliaampia aarioita oopperoissaan, joilla ei ole mitään häpeämistä edellämainitun kanssa vaan päinvastoin hänen melodisen keksintänsä runsaus ja vertaansa vailla oleva musiikillinen komiikka, pilailun mestarina, saavat haukkomaan henkeä; se jka ei naura ääneen kuullessaan epäövireiseltä posetiivilta tuuttaavien cornojen ja pasuunoiden dissonoivan riitasointuisille poikkitelamaisille aksenteille rikkoen bassoäänen sopusointuisen harmonisen linjan La fedelta Premiata-oopperan I-näytöksessä ei ymmärrä vielä lainkaan hänen musiikilllista huumoriaan, kuten kuuluu väitettäneen vastaavasti hänen eräästä kvartetostaan (Charles Rosen?), vaikkakaan ei musiikilliselta huumoriltaan yhtä mehukkaana, taikka turkkilaisaiheisen Ryöstö Seraljista ja Zaidea ennakoivan l,incontro improvvison turkkilaisessa orkesterissaan, III-näytöksen patarummun iskuja jäljittelevän prinssi Alin häkellyttävän suurenmoista onomatopoeeettisesti redusoivaa imitoivaa jäljittelyä suuääntein Buum kuin tennistähti paukuttaisi ykkössyöttönsä ässänä ruutuun. Mutta ihmeellisintä on ehkäpä se kuinka Haydn ennakoi oopperassaan Orlando Paladinon Don Pasqualeen assosioituvaa koomillisen ja vakavan yhdistävää Mozartin Don giovannin musiikillista identiteettiä, profiilia ja karakteria hämmästyttävän profeeetellisesti vaikkakaan ei liene kovin todennäköistä että Mozart olisi kuullut ystävänsä parasta oopperamenestystä milloinkaan, Carl Maria von Weberin Taika-ampujaan assosioituvaa metsästyksen jumalatar Dianaa ja metsästäjien kuoroa oopperassa La Fedelta Premiata 1780, jonka I-näytöksen, (Sulho Ranta tosin puhuu III näytöksestä suuressa sinfoniamusiikissaan) alkusoittoa Haydn käytti sinfoniansa numero 73 finaalina, josta tuo nimikin on peräisin.