YLE Radio 1

Kuuntelin tuossa Classic-radiosta, niin pitkälle kuin suinkin itseäni pakottamalla kykenin, kuluvan kesän aikana Savonlinnan oopperajuhlillakin esitettävän Offenbachin oopperan Hoffmannin kertomukset. Tuon kuuluisan operettisäveltäjän v. 1881, siis vuosi säveltäjän kuoleman jälkeen valmistuneen oopperan, jonka käsikirjoitus jäi säveltäjältään soitinnuksen osalta viimeistelemättä. Orkestroinnin suoritti E. Guirad. Oooperaa kuunnellessaan ei voi olla huomaamatta Offenbachin operettitaustaa säveltäjänä. Sen lisäksi siitä voi löytää muutamia sitaatteja mm. Mozartin Don Giovannista, oopperan alusta, jossa Leporello isäntäänsä odottaessaan, nurisee kohtaloaan ja haaveilee itsekin olevansa gentiluomo, herrasmies. Toinen sitaatti on niinkin tuntem,attomasta, mutta yhdestä melodisesti oopperakirjallisuuden valovoimaisimmasta teoksesta, Schubertin Alfonso ja Estrellasta, D 732,, sävelletty 24 - 25 ikävuosien välillä.

Offenbachin operettitausta tulee esille substanssiltaan varsin heppoisista, harvakseltaan sinne tänne ripoteltujen aarioiden, ariettojen tai laulujen kylmissä ja kylmäksi jättävissä, runsaasti koristelluissa melodioissa, ranskalaisen eleganttiin, mutta pinnalliseen tyyliin.

Tosin ensin aavistelin teosta tuntematta jopa Berliozin käsialaa ja kynän jälkeä, alun rytmisesti eloisissa ja värikkäissä, mutta melodiikaltaan usein melko banaaleissa ja kertakäyttöisissä lyhyissä, vaikkakin iskevän dramaattisissa, ja hauskoissa kuorokohtauksissa, jotka tuovat vaihtelua muutoin varsin yksitotiseen ja yksitoikkoiseen, dramaattisten resitatiivien loputtomalta ja turruttavalta tuntuvaan jatkumoon (voiko näin epämelodista oopperaa ollakaan ja kuka sellaisesta pitää?)

Lopulta kyllästyin teoksen tyhjään retoriikkaan ja hieman paksusti ja kömpelösti kuorrutettuun Wagner-estetiikkaan, ilman jälkimmäisen vivahteikkuutta ja sointivärien juhlaa, että saatoin vain innottomasti ja lopen uupuneena haukotellen jossain II-III-näytöksessä, sekä todeten musiikin niin dramaattisessa funktiossaan kuin musiikillisessa annissaan kertakäyttöiseksi tekeleeksi, panna radion kiinni. En suosittele oopperan ystävälle.

Onko operetti jotenkin lähtökohtaisesti huonompaa musiikkia kuin ooppera?

[quote="VeHy"]Onko operetti jotenkin lähtökohtaisesti huonompaa musiikkia kuin ooppera?[/quot

Toki jo taiteellisten kunnianhimojen, ambitiodenkin takia se ON huonompaa musiikkia, mikäli säveltäjä on viitsinyt paneutua vakavasti aiheeseensa ja hänellä on edes hiukan lahjoja. Sillä oopperan tarkoituksen ei tulisi vain viihdyttää katsojiaan kuten operetin, vaan antaan syvällisiä musiikkidraamallisia elämyksiä. Siihen ei radiosta kuulemani Cherubini tylsä ja aikansa elänyt, vanhentuinut ooppera Medea pystynyt (kamalaa musiikkia), vaikka Brahms aikanaan ylistikin teoksen pilviin sanomalla, että meille muusikoille Medea on korkeinta draamallista musiikkia. minusta se näytti pelkältä Mozartin Don Giovannin huonolta jäljittelyltä.

Musiikillisessa sisällössä on aina jipponsa, muutenhan teos ei pystyisi elämään. Ajatellaan vaikka Antonio Salierin noin neljääkymmentä oopperaa, joista meidän päiviimme on tainnut säilyä pari -ja niitäkin esitetään vain, koska tekijä tunnetaan Peter Schafferin Amadeus-näytelmän kautta Mozartin varjoon jäävänä ja tätä kadehtivana hovisäveltäjänä.
Mutta voidaanko ylipäätään mitään oopperaa tai operettia pitää draamallisessa mielessä ansiokkaana teoksena? Brittenin Albert Herring on ainoa tuntemani oopperalibretto, joka voitaisiin sellaisenaan siirtää puheteatteriksi, kaikkia muita olisi ainakin stilisoitava. Vai miltä kuulostaisi puhuttu repliikki: Ah armahin, menkäämme tuonne portaiden taakse..?

moxu kirjoitti:Musiikillisessa sisällössä on aina jipponsa, muutenhan teos ei pystyisi elämään. Ajatellaan vaikka Antonio Salierin noin neljääkymmentä oopperaa, joista meidän päiviimme on tainnut säilyä pari -ja niitäkin esitetään vain, koska tekijä tunnetaan Peter Schafferin Amadeus-näytelmän kautta Mozartin varjoon jäävänä ja tätä kadehtivana hovisäveltäjänä.
Mutta voidaanko ylipäätään mitään oopperaa tai operettia pitää draamallisessa mielessä ansiokkaana teoksena? Brittenin Albert Herring on ainoa tuntemani oopperalibretto, joka voitaisiin sellaisenaan siirtää puheteatteriksi, kaikkia muita olisi ainakin stilisoitava. Vai miltä kuulostaisi puhuttu repliikki: Ah armahin, menkäämme tuonne portaiden taakse..?

Ihmetyttää miksi niin hieno kapu kuin Riccardo Muti on vihkiytynyt ja omistautunut kaikkien jo unohdettujen historia hämäriin painuneiden säveltäjien harvinaisuuksille, kuten Cherubinin messuille, Süssmayrin messuille, jouluna Ylessä, ja Salierin Milanon uudistetun La Scalan avajaisissa kuuluun oopperan, jossa Kaappola lauloi päosan, esittämiselle ja esiintuomiselle. Teos sai viileä vastaanoton epäilemättä hyvin taiturillisesta kuviolaulua ja koloratuureja suosivasta oopperatyylistään. Se on kui laimennettua 18-vuotiasta Mozartia: kuuntele La Finta Giardiniera tenoriaaria Harnoncourtin levytyksenä, jossa käydään läpi kaikki orkesterisoittimet laulajan esittelemänä ja jonka loppustretassa paukkuvat patarummut ja toitottavat trumpetit.

Löytyihän täältä Offenbachillekin oma osionsa.
En tiennyt O:sta juuri mitään ennen eilistä, vaikka sävelensä toki tuttuja ovatkin. Illalla surffaillessa tupsahti vastaan France döön mukava musiikkiohjelma Musiques au coeur 5 étoiles ja pitihän jaksoja sitten katsoa yötä myöten. Viimeisin keväinen ohjelma oli omistettu Offenbachille, vieraina olivat mm. Felicity Lott, Nicolas Rivenq, sociétaire de La Comédie-Française (eli ohjaajakos) ja neljä muuta vierasta. Vieraat luikauttivat osuutensa tietenkin, mutta myös useampia pätkiä opereteista näytettiin. Cancaneja kuunnellessa ei saattaisi aavistaa, kuinka O:n operettimaisen kevyt musiikki korostaa sattuvasti tekstien kirpeätä satiiria.

Maupassantin tarinoissa (..muuta katsottavaa töllöstä ei viime aikoina oikein ole tullutkaan..France döön tuotantoahan nämäkin) on Offenbachin musiikki ollut mainiosti kuin osana kertomusta, esim. onkivat Ystävykset, Deux Amis, hyräilivät La Belle Hélènen säveliä ja maalaisnotaarin Soirée kului sekin hilpeästi Offenbachin merkeissä. Liekö Maupassant itsekin hyräillyt Offenbachin renkutuksia novelleja kirjoittaessaan.
(http://www.laguillette.com/Maupassant-e ... ique-par,3 ..onkin samalla myynti-ilmoitus..)

Offenbach toimi aikanaan Comédie-Française'n musiikillisena johtajana.
http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Artic ... oop_fra6?s
http://fi.wikipedia.org/wiki/Com%C3%A9d ... %C3%A7aise
http://fr.wikipedia.org/wiki/Com%C3%A9d ... %C3%A7aise

(Ma) Dame Felicity Lott
http://www.classicaltv.com/video/cat-33 ... atre-paris