YLE Radio 1

Jokainen esiintyvä taiteilija joutuu jossain vaiheessa elämäänsä ainakin kerran tilanteeseen, jossa on tehtävä valinta: Lähettääkö maksava yleisö kassan kautta kotiin vai ponnistautuako sittenkin näyttämölle? Työterveyslääkäri on useimmiten lähellä ja kyllähän ihminen itsekin tietää, milloin on niin sairas, ettei pysty esiintymään.

Ajatus kävi mielessäni, kun viime perjantaina Stockholms Kulturhusetissa toistatuhatta pettynyttä katsojaa sai kuulla esityksen, jota oli Kaupunginteatteriin tullut katsomaan, peruuntuneen sairaustapauksen johdosta. Modernisoitu ja kehuttu Shakespeare-tulkinta Midsommarnatts dröm vaihtui minullakin kolmesta aikalaistekstistä kootun 3xNu-esityksen kahteen ensimmäiseen osaan. Mutta pääasia oli, että edes jotain oli tarjolla -suurin osa muusta yleisöstä lähti samantien jatkamaan iltaansa muualle. Ison näyttämön Kesäyön unen lisäksi peruuntui myös Klarascenenin Köra och Vända ja vielä 3xNu-esityksen kolmas näytelmä. Sairastuneita näyttelijöitä oli siis ainakin kolme...
Oma mielialani keveni aika huomattavasti, kun kassa laski käteeni paitsi "korvauksena menetetystä esityksestä" lipun toiseen esitykseen, myös siitä ensimmäisestä maksamani 220 kruunua...

Mutta vanhan polven näyttelijöiden muistelmia lukiessani olen useammankin kerran törmännyt hieman eri versioina lauseeseen: Yleisöä ei jätetä, jos ei ole kuollut. Mitenkähän tämän asian laita nykyään noin laajemmalti mahtaa olla? Oliko näkemäni tapaus vain ääriesimerkki siitä, mihin länsinaapurimme holhousyhteiskunnaksikin haukuttu järjestelmä voi johtaa -vai voisiko tosiaan kolme näyttelijää sairastua samana päivänä..?

Nuoruuteni legenda Johnny Winter vieraili muutama vuosi sitten Porissa. En mennyt, halusin pitää sen, mitä tyyppi oli jo antanut.

Niinhän se sitten olikin, Hauru tai joku kirjoitti, että ei olisi lavalle pitänyt päästääkään, parempi olisi ollut viedä tiputukseen.

Onhan tuosta Genesiksen uudelleen kasaamisestakin puhuttu aina Peter Gabrielia ja Steve Hackettia myöten, mutta taitaa olla parasta unohtaa koko homma. Ei ne vanhat äijät enää jaksa. Tai mikä sen tietää.

Heitin tämä tarkoituksellisen kärjistetyn avauksen pariinkin eri paikkaan ja tietysti on selvää, että esiintyjän terveys on yhtä näytäntöä tärkeämpi asia. Tukholman tapaus oli ikävien yhteensattumien summa ja peruutukset täysin ymmärrettäviä. Silti kolmen esityksen samanaikainen peruuntuminen tuntuu jo tilastolliseltakin ihmeeltä, kuitenkaan välttämättä olematta sitä.
Musikaaleihin treenataan usein kaksi tai useampiakin henkilöitä samoihin rooleihin pitkälti juuri siksi, ettei menestyvien juttujen kalliita vetoja -joissa usein on täydenpuoleinen katsomokin- tarvitse ruveta perumaan. Puhenäytelmissä näin ei kuitenkaan tuotannollisista syistä ole kovinkaan usein järkevää tehdä; jo siksi, että osa yleisöstä monesti tulee katsomaan nimenomaan jotakuta tiettyä näyttelijää (en väitä, etteikö näin voisi olla musikaalienkin kohdalla, mutta epätodennäköisempää) ja siksi, että puhenäytelmien keskikassat ovat pääsääntöisesti musikaaleissa pyöriviä pienemmät.

Lisäkommentteja samasta aiheesta löytyy mm.täältä:
http://foorumi.hkt.fi/keskustelu/