YLE Radio 1

Joulun aikaan tulee helposti laulettua "normaalia" aika paljon enemmän. Eikä kai siinä mitään, ihan normaaliahan se on. Nu är det jul igen lauletaan Ruotsissakin ja piirileikitään kuusen ympärillä, jotta mackarat saadaan sulamaan.

Mutta joskus voisi seisahtua ajattelemaan, mitä laulaa. Otetaan esimerkiksi tuo amerikkalainen hapatus "I saw Mummy kissing Santa Claus". Onhan totta, etteivät mammat huvikseen pusiskele joulupukeiksi pukeutuneita tyyppejä, todennäköisestihän joulupukin hahmon on tässä tapauksessa ottanut joku ihan oikea pukki...

Alkuperäisessä viitekehyksessään jenkkikulttuurissa laulu on aika harmiton. Siellähän lapset eivät näe yöllä savupiipun kautta talossa pistäytyvää Santaa, joten koko tarina voidaan leimata lapsen mielikuvituksen tuotteeksi. Mutta meillä on toisin. Joulupukki on hyvinkin fyysinen henkilö, riippumatta siitä, onko kyseessä sammumispistettä hipova alakerran Rami vai pukkipalvelusta tilattu raitis ja autoileva joulupukki, jolla pahimmassa tapauksessa on Muumipeikkokin matkassa.
Pikku-Jukka on siis pistäytynyt salin puolella ja nähnyt äitinsä harjoittamassa aktia tai sen esiastetta joulupukkina esiintyneen tyypin kanssa. Kyseinen tyyppi on siis ilmeisestikin vähintäänkin tuttu (tietysti voidaan ajatella myös, että äitsy on niin kertakaikkisen kovassa puutteessa, että ensimmäiseltä vastaantulijalta on saatava...) ja voi hyvin olla, että suhdetta on jatkunut jo pidempäänkin. Vaan lapsen logiikka sanookin: "Voi mikä nauru syntyiskään jos isi sais tietää tään". Jos tuo mainittu isi on vähänkään normaaliin suuntaan viittava suomalainen perusjätkä, on tarinan jatko kaikkea muuta kuin naurattava. Vaikka työttömyys ja viina jätettäisiinkin pois, se olisi hyvinkin tuttua tavaraa Eppujen Murheellisten laulujen maasta: "kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe..."

Omituista, että ajattelet noin; isähän se tietty on, jota äiti pussaa.

Lapsiperheissä joissa vietetään joulua, isä häipyy juuri ennen joulupukin tuloa jonnekin, jonka jälkeen pukki ilmaantuukin juuri sopivasti lahjoineen paikalle.

Uskon laulun idean olevan juuri tuon, että äiti pussaa isää, ja laulun sanoittajankin sitä tarkoittaneen.

Isäähän voisi joulupukiksi hyvin luullakin, jos laulu olisi meikäläisestä kulttuuri-ilmastosta kotoisin. Mutta jenkkilässähän lapset tosiaan eivät tuota cocistonttua näe, joten tätä taustaa vasten avauksessa mainitsemani tajunnanvirta aikanaan esiin kuohahti.

***

Toinen joululaulu, jonka sisällössä on selittämisen varaa, on R.Raalan ja Immi Hellenin Joulukirkkoon, eli Kello löi jo viisi. Siinä on melkein joka säkeistössä jotain selitettävää nykysukupolville:

1. Kello löi jo viisi, lapset herätkää! Juhani ja Liisi, muuten matka jää!
Miksi ihmeessä kirkkoon pitää lähteä jo viiden aikaan aamulla?

2. Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa. Lämmin karhuntalja reessä odottaa.
Mikä on karhuntalja, entä ree (reki-sanan taivutusmuoto oli minullekin hämärä johonkin kymmenen ikävuoden korville asti)?

3. Vasta ruunan reessä silmät aukeaa —siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.
Mikä on ruuna?

4. Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu. Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Mikä on aisakello?

5. Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle. Taaveti ja Tiina, nouskaa kannoille!
Mitä Taavetti ja Tiina konkreettisesti tekevät, kun he nousevat kannoille (tämä minullekin selvisi vasta aikuisena)?

6. Mäenrinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää.
Tämän säkeistön lyriikka putoaa nykyaikanakin sellaisenaan

7. Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois! Tällä kirkkotiellä aina olla vois!
Mikä on virsta? Entä voiko hevosen menemistä pitää tepsutteluna?

Kysymykset ovat lähinnä retoorisia, eikä niihin välttämättä tarvitse tässä yhteydessä vastata. Tosin niinkin saa tehdä, jos haluaa...

Hehe, moxu trollaa sata lasissa!

1. Kirkonmenot alkavat kuudelta ja on lähdettävä ajoissa jos haluaa paikan eturivistä.

2. Karhuntalja on lasivillaeristettä, jota myydään rullalle käärittynä. Muuta en sano, etten saa kettutyttöjä joulupöytääni. Ja oikea taivutusmuoto, olisikohan se rekissä?

3. Ruuna on Ruunaankosken siittolasta ostettu hevonen.

4. Aisakellosta en tiedä sen tarkemmin, mutta ostin vaimolle joululahjaksi tarranauhalla käsivarteen sidottavan karhukellon ettei häntä hukka perisi. Jos sellaisen ripustaa aisankannattajan etutassuun niin oliskohan se aisakello.

5. Miinavaaran vuoksi ei ole suotavaa kävellä tiellä. Siksi rekeen on nostettava muutamia korvenraivauksesta yli jääneitä kantoja ja lapsen sidotaan niihin kiinni.

6. Joka mökissä törröttää kaksi kynttilää per ikkuna! Turhaa tuhlausta ja aiheuttaa kasvihuonekaasuja.

7. Virsta tunnetaan myös nimellä hevonkusema. Se likimain viisitoista hevonpieremää. Ystävättäreni Terttu tunnetaan myös lempinimellä Tepsu. Olen joskus tepsutellut hänen kanssaan mutta hevosta hänessä ei ole lainkaan, pikemminkin lauhkeaa lammasta lisättynä ripauksella kissimirriä.

Eikä ole tarvis näitäkään vastauksisa kommentoida, mutta jos Nakkila-Ahlainen-akselilla on jotain lisättävää niin siitä vaan.....

Vehy vastasi asianmukaisesti, ei mitään lisättävää.

Hämmentävä joululaulukohta on myös Hei, tonttu-ukot hyppikää -rallatuksesta löytyvä viisaus:

"Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä."

Jorma Lindqvist kirjoitti:....-koska kirkossa ei saa olla humalassa, ....

Meinasin vitsailla tähän jotain ehtoollisviinin jakelusta mutta onneksi ajoissa älysin, että se olisi yhtäaikaa sekä epäsopivaa, että mautonta.

Sen sijaan toivon, että myös jatkossa saamme käydä kirkossa kuuntelemassa kirkassilmäisten lastemme kirkkailla äänillään laulamia perinteisiä joululauluja. Mieleen hiipii pelko, että sekin riemu tyssää maahanmuuttopoliittiseen korrektiuteen ja lopetetaan muslimeja loukkaavana. Näinhän on jo käynyt useissa kouluissa kuusijuhlan kohdalla.

Kuusijuhlasta -ja miksei nestepuoen tarjonnastakin- saadaankin aasinsilta P.J.Hannikaisen kouluiseen joululauluun "Joulupukki joulupukki, valkoparta wanha ukki". Ja erityisesti sen neljänteen säkeistöön, jossa kiltit lapset laulavat: "Tässä tuomme sulle mettä, vilpoisaa kuin lähdevettä, sitten jaksat pitkän tiesi kulkea kuin aimo miesi".
Kiltit lapsethan siis luonnollisestikin kantavat joulupukin kohmeista oloa sulattamaan wiinaryypyn. Aika uskomatonta sinänsä, että näinkin suoraviivaisesti tällaiseen asiaan kantaaottava biisi on saanut elinvoimaa aikana, jolloin wiinan kauhistusta vastaan kampanjoitiin nimenomaan kouluissa...

Mitä tulee joulupukille tarjottavaan "meteen", aihehan on toki ajankohtainen tänäkin jouluna kymmenissätuhansissa kodeissa, joihin on tilattu "raitis ja autoileva" joulupukki. Tällainen pukkihan ei viinaryyppyä periaatteessa saa ottaa, mutta silti isukit sitä hänelle syytävät. Olisikin syytä päivittää tämä tapa joko sellaiseksi, että kotiin varataan pieni Finlandia-vodka, joka annetaan joulupukille iskemättömänä (Atlantin yllä nautittavaksi) tai että joulupukki varaa taskuunsa "tippapullon", johon "medet" kaadetaan. Muuan kaverini oli pari vuotta sitten kokeillut tätä jälkimmäistä -ja oli ollut lievästi yllättynyt siitä, että kymmenestä taloudesta seitsemässä oli raittiiksi ilmoittautuneelle joulupukille tarjottu viinaa...

SE voi olla vähän niinkuin ennenvanhaan maataloissa, jos vieraalle ei kaffetta tarjottu niin se oli kiroukseksi koko huushollille. Mutta mites on nykyään, jos pukki todella on raitis valkonenäinen ja lykkää tarjotun tippapullon kauemmaksi pöydän reunalta, niin tunteeko isäntä itseäään pahastikin loukatun?

Tuskinpa sentään... Kukin taaplaa tyylillään, kaksi parhaalla.

Mutta kahvinjuonnista liittyen taas alkuperäisteemaan tulee mieleen erään perhetuttavamme vuosittain kotonaan joulun alla pitämät joululaulajaiset, joissa lauletaan periaatteessa ihan mitä ihmiset vain haluavat, mutta yksi sääntö on: Kahvipöytään saa käydä vasta, kun TONTTU on laulettu KOKONAAN...

Joulu tulee, oletko valmis? Ei se mitään, nostakaamme taas tämä keskustelu esiin. Vaikka sen kunniaksi, että Aristoteleen kantapääkin puuttui kysymykseen joululaulujen sisällön järkevyydestä...

Sylvian joululaulun kaikki sellaiset versiot, joista tämä maantieteelliset faktaselitykset sisältävä säkeistö puuttuu, pitäisi poistaa ohjelmistokannasta. Kyseinen kappale on sen verran hieno, että jos joku ei jaksa sen kakkossäkeistöäkin laulaa, olkoon laulamatta koko biisiä. Ja myös suomennoksen ensimmäisessä säkeistössä olisi pieni täsmennyksen paikka: Sylvialta ei kukaan ole kuppikokoja kyselemässä, vaan "joulu joutui jo sydämihin"!!!

Johannes kirjoitti:Viime joulun sävel on vapaan toimittajat toteuttivat joululaulutoiveita synkimmästä päästä. Kaiken huippuna oli sadomasokistinen joululaulu, jossa pieni lapsi kyynelehti äitinsä haudan juurella. Tämän esityksen jälkeen ohjelman juontajakin totesi jotakin kansamme synkkämielisyydestä, kun joulun nyt kuitenkin pitäisi olla ilon juhla. Onneksi ei sentään alitettu rimaa hyppivillä tonttu-ukoilla petteri punakuonoista puhumattakaan.

Jotain olennaistahan se suomalaisten asenteesta kertoo, että tuo Konsta Jylhän Joululaulu on jäänyt eloon, toisin kuin päähenkilönsä äitsy. Onhan se kappale kaunis säveleltään, jotenkin kansanomainen, mikä ei tekijän henkilöllisyys huomioiden ole mitenkään yllättävää.

Vaan kuinka moni tunteekaan Lauri Ikosen Joulumietteitä-nimisen laulun? Se on aikanaan ilmestynyt sekakuoroversiona Suomen Laulun nuottikustannusohjelmassa ja on kerran kuulunut meidänkin kuoromme konserttiohjelmaan -ilmeisesti kuriositeettinä tai huonoksi tarkoitettunakin vitsinä. Vai mitä sanotte tällaisesta joululaululyriikasta (laulettavaksi kirkossa)?:
Taas herää rintaan halu taistoon, työhön
Ei yksin sortua saa sydän yöhön
Sen täytyy johtaa minut taasen joulusta tästä uuteen jouluun asti.
Oi Herra anna, mä että avullasi tämän matkan teen...

Tuohan on kristillinen työväenlaulu!

Olet Moxu kovin nuori (tai kaupunkilainen) kun et erota oritta ruunasta (kuohittu) tai tammasta.

Mielestäni kun 40-luvulla opin siteeraamasi joululaulun, siinä luki:
'Tuossa mökin Miina kulkee kirkollen. Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoillen.

Meiltä oppikouluun mennessä oli yksi isäntä, joka mielellään otti hevosen reen kannoille. Hän oli kuulu käpälöijä, arvatlaa onnistuiko 11-vuotiaan kanssa.

Lapsena pidin 10-kärjessä laululistaa (kaikki joulut ja pääsiäiset laulettiin kolmen sisaruksen kanssa äänissä). Silloin ei nykyinen lempparini En etsi valtaa loistoa ei vielä päässyt listoille.

Pyhäimpäivänä olemme pikkukuoron kanssa kuin myös jouluaattoiltana sivukirkossa. Pyhäimpäivänä luetaan kaikki vuoden aikana kuolleet, joka väliin psalmia. Aattoiltana lapset ovat muissa ajatuksissa.

Minusta VeHyn määritelmä 'ruunalle' oli aika osuva...

Mutta miksis me käytiin jauhamaan 2 vuoden takaisesta vitsistä?