YLE Radio 1

Radiofonia on ääntä ilman sisältöä. Äänellistä kollaasia amatöörimäisesti. Viiden minuutin idea venytetään tuntiin. Tekijöiksi ilmeisesti kutsutaan tuttuja ja tuttujen tuttuja. Saadaan ilmeisesti studion tila ja henkilöstö normien mukaiseen täyskäyttöön. Ja ongelma ilmeisesti kansainvälinen.

Lisäys:
radiofoniassa on siis kyse kollaaseilla askartelusta, ei taiteesta.

lgrohn kirjoitti:Radiofonia on ääntä ilman sisältöä. Äänellistä kollaasia amatöörimäisesti. Viiden minuutin idea venytetään tuntiin. Tekijöiksi ilmeisesti kutsutaan tuttuja ja tuttujen tuttuja. Saadaan ilmeisesti studion tila ja henkilöstö normien mukaiseen täyskäyttöön. Ja ongelma ilmeisesti kansainvälinen.

Entäs kun mukaan lisätään kuva; silloinhan syntyy televisio: vilkkuvaa kuvaa asian hämärtämiseksi?
Taitaa olla niin, että jos ei jostain pidä, se tuntuu sisällöttömältä kikkailulta, olipa toteutustapa mikä hyvänsä. Itse olen huomannut vastaavan ilmiön salsamusiikin kohdalla. Tosin osittain taidan projisoida omaa turhautumistani tuohon "musiikkiin", jotten ärsyyntyneenä sanoisi rakkaalleni pahasti (tai jopa hyvästi)...

Entäs kun mukaan lisätään kuva; silloinhan syntyy televisio: vilkkuvaa kuvaa asian hämärtämiseksi?
Taitaa olla niin, että jos ei jostain pidä, se tuntuu sisällöttömältä kikkailulta, olipa toteutustapa mikä hyvänsä. Itse olen huomannut vastaavan ilmiön salsamusiikin kohdalla. Tosin osittain taidan projisoida omaa turhautumistani tuohon "musiikkiin", jotten ärsyyntyneenä sanoisi rakkaalleni pahasti (tai jopa hyvästi)...

Vertailusi ontuu kun laitat rinnalle televisio-ohjelmat. Radiofonian osuus radiohjelmista on promillen luokkaa. Viimeksi kuultin Riika Talvitien radifonia "Kohti lähtöruutua ", joka oli mitä oli. KIrjailijan teksti ja säveltäjän ääni ja osallistuminen Prix Italia kilpailuun viittaavat taiteellisiin ambitiohin. Kilpailun teosten pituuden on oltava luokka lähes tunti. Viisi minuuttia olisi riittänyt tuossa teoksessa, eväitä ei ollut enempään.