YLE Radio 1

puuhaaja kirjoitti:Tähän saakka olen käsittänyt mielen sisäavaruudeksi. Onko MH kääntänyt elimistön nurinpäin, ja tunkenut koko ulkoavaruuden kallon sisään? Samalla sinne on jäänyt joku humanoidirukka, joka jostain syystä soi.

Eihän meillä muuta tietoa maailmasta olekaan kuin vain aivojemme kuvissa, sillä KAIKKI tuntemamme sisältyy tajuntaamme emmekä voi edellyttää sille myös mielteestämme riippumatonta olemassaoloa varsinkaan kun emme tiedä missä määrin ne vastaavat tätä objektiivista ja esineellistynyttä ulkomaailmaa sinänsä aivojemme ulkopuolella, sillä kaikkien systeemien perusvirheenä on sen tiedon tuntemattomuus että äly ja aine ovat korrelaatteja jotka molemmat joko kaatuvat tai pysyvät pystyssä yhdessä antamatta edelleenkään vastausta siten esittäytyvien ilmiöiden intelligilibilisen perustan olemassaolosta sinänsä maailman substanssin ollessa olio sinänsä eli tahto joka taasen on metafysiikkaa eikä enää ilmiötä kuten kaikki objektiivinen ja senpä tähden aikopmukseni on hieman kritisoida tätä herra Wittgensteinia, jonka mukaan kaikki tietomme todellisuudesta on vain yksinkertaisten ja välitöntä kokemusta ja aistimusta kuvaavien elementaarilauseiden totuusfunktioita, vaikka ne olisivat sellaisten röykkiöitä mutta loogisen rakenteensa puolesta ymmärrettäviä koska rakenne on annettu totuusfunktiossa, kuitenkaan tajuamatta tai ottamatta kantaa siihen perusprinsippiin ja perustotuuteen jonka tajuaminen vaikeutuu vain siksi että se on liiankin simppeli, eli että olioiden objektiivinen olemassaolo on vain ajateltavissa subjektin mielteenä jonka mieltämismuodot ovat lähtöisin subjektista eikä objektista aineen ollessa paikallisuuden ja ajan havaittavuus niiden ollessa vuorovaikutuksessa kausaalisesti sekä tajunnan ollessa välittömästi annettu, siis subjektiivinen lähtökohdiltaan, kun välittömästi tajuista rajoittaa hermostosta lähtevien ääreishermoje äärimmäiset päät vailla jatkuvaisuutta objektiivisen ja subjektiivisen välillä kun meillä ei ole muuta tietoa mailmasta kuin aivojemme kuvissa voimme kysyä vastaavatko ne ja missä määrin näitä suhteen molempien välile voisi luoda yksin syysuhteen laki mutta sen täytyy olla lähtökohdiltaan joko subjektiivinen tai objektiivinen eikä se voisi muodostua sillaksi näiden rantojen välillä vomatta olla lähtöisin kokemuksesta kuten Locke väitti koska silloin todistettaisin syysuhteen laki kokemuksen ja kokemuksen todellisuus syysuhteen lain nojalla, siispä päädymme subjektiiviseen, kun aistimuksen saapuminen aistimeen on todella empiiristä, edellytys että aistimuksella ylimalkaan täytyy olla jokin syy perustuu erääseen tiedoitsemisemme muodoista aivojen toiminnasta juontuvaan lakiin jonka alkuprerä on yhtä subjektiivinen kuin tuo aistimus itse anetulle aistimuykselle edellytetuyn syyn näyttäytyessä havainnossa kohta objektina jonka mielletyksi tulemisen tapana ovat aika ja paikka yhtä subjektiivisina, subjektista lähtöisin ja ennaltamäärätty, ja tuo sirtyminen aistimuyksesta sen syyhyn riittää tosi osoittamaan empiirie objektin empiirisen läsnäolon ajassa ja paikassa tyydyttäen täysin käytännöllistä elämää ollessamme niin täysin uppoutunut aikaanja paikkaan sekä niin muodostuvan kokemuksen koko lainmukaiseen kulkuun että olemme siinä täysin KOTONAMME että osaamme ilman muuta oikeaan vieläpä eläimertkin, se näet ei olisi mahdollista jos ÄLY olisi toista ja OLIOT toista, selitys on vain siinä, että äly itse luo tuo järjestyksen ja on olioille kuten nämä ovat sille, molemmat yhdessä kaatue tai kestäen absoluuttisesti ensimmäisinä, demiurgi, maailman luoja ja materia, jolle edellinen antaa muodon, paikallisuuden, ulottuvaisuuden ajalisesti kestoisena

Filosofian spesialisti on puhunut

Looginen empirismi, 1930-luvun muotifilosofia, on määritellyt metafyysistä laatua olevat kysymykset sellaisiksi näennäisongelmiksi, jotka ovat asiallisessa suhteessa mielettömiä; eivät siis tieteellisluonteisia asiakysymyksiä, tyhjille äänteille rakentuvina mielettöminä sanayhdelminä, loukaten niitä syvempiä loogisen lauseopin eli syntaksin sääntöjä, jotka uusi analyysi oli paljastanut, uskonnon ja matafysiikan PYRKIESSÄ käsiterunoutena kieltämättä huonoon taiteelliseen ilmaisuun käyttämällä hyväkseen käsitteellistä välineistöä, joita te viljelette ajatuksettomasti tuos tuostakin, loogisen empirismin vaatiessa tunnustamaan niiden oikea luonne eli että ne ovat vain ELÄMÄNTUNTEEN ilmaisua; jokainen kun on velvollinen tekemään tarkan tilin siitä, mitä hän käsitteillään tarkoittaa ja itse asiassa väittää voimatta vedota siihen, että se on metafysiikkaa. Loogisen empirismin, vaikka on menettänyt iskuvomaansa sitten niiden päivien, voidaan sanoa vakiinnuttaneen käsityksen filosofiasta sellaisena KÄSITETIETEENÄ. Mutta en tässä yhteydessä ala tarjoilemaan teille näitä konnektiiveja, kielen loogisia sanoja,joilla muodostetaan ja yhdistetään välitömään kokemukseen perustuvia elementaarilauiseita, puhuttaessa propositiologkiikasta, joka voidaan laajentaa predikaattilogiikaksi sanoilla kaikki ja on olemassa kolmine pääteeseineen jotka ovat miltei yksi ja sama asia kute että jokainen mielekäs lause voidaan kääntää välittömän kokemuksen kielelle tai verifoitavuuspostulaatti, jokainenmielekäs lause täytyy vooida joko falsivoida tai verifoida, muuten se on mieletön:

Väite että tekojamme ohjaa näkymätön henkiolento, jonka olemassaoloa emme voi suoraan tai epäsuorasti havaita on MIELETÖN, koska väitteeseen itseensä on sisällytetty EHTO, joka estää väitteen todeksi taikka epätodeksi osoittamisen

Kuten huomaate, tämä filosofia on kylmä ja tunteeton vaatiessaan kannattajiaan luopumaan jumalistaan ja uskostaan ehdottomaan todellisuuteen joka olisi kaikille sama ja yhteinen: lause on lainattu Ketosen Taskutieto-kirjasta ja liittyy pikemminkin idealismiin ja materialismiin

Tuo viesti #33331 taitaa olla uusi ennätys, ei yhtään pistettä!

Minä en muuta toivo kuin että se kielii pelkästä kirjoitustaidottomuudesta.

Mikki ei osaa ilmaista itseään lyhyesti ja selkeästi. Älykäs ihminen osaa. Toivoisin Mikin joskus ihan vain näytteen vuoksi yrittävän mutta näyttää olevan turha toive. Nuo vuodatukset tulevat ns. puppugeneraattorista ja sitäkään Mikki ei ymmärtäne sammuttaa.

MH on Suuri Koomikko...

Lähtökohtana Schopenhauerilla, johon kirjoitukseni lähes piiruntarkasti perustuvat, oli Kant. Tämän filosofisia ansioita hän luonnehtii Kantin filosofian kritiikissään yhtä havainnollisesti kuin tyhjentävästikin sanomalla että ihailtavalla taidolla ja maltillisuudella hän eritteli ja pala palalta osoitti meidän tietokykymme eli älymme koko koneiston, jonka avulla subjektin mielteestä riippuvaisen, sen välittämän ja edellyttämän objektiivisen maailman mielikuva, mielle, eräässä käännöksessä, harhakuva, syntyy. Silloin tuntee erikoisella tavalla vieraantuneensa ja vapautuneensa koko siitä unenomaisesta olemassaolosta, johon olemme vajonneita, kun on saanut käsiinsä sen alkuainekset, jokaisen erikseen, ja näkee kuinka aika, paikallisuus, syy-yhteys, mielletyksi tulemisen tapa, kaikkien ilmiöiden apperseption synteettisen yhteyden avulla toisiinsa liitettyinä tekevät mahdolliseksi tämän kokonaisuuden kokemusperäisen kompleksin ja sen tapahtumisen, joka on meidän älymme suuresti aikaansaama ja määräämä maailmamme, joka juuri siksi on pelkkää ilmiötä.

Lähde: Egon Friedellin kulttuurihistoria

mclean kirjoitti:Mikki ei osaa ilmaista itseään lyhyesti ja selkeästi. Älykäs ihminen osaa. Toivoisin Mikin joskus ihan vain näytteen vuoksi yrittävän mutta näyttää olevan turha toive. Nuo vuodatukset tulevat ns. puppugeneraattorista ja sitäkään Mikki ei ymmärtäne sammuttaa.

Jos ei filosofian historian suurimmat nerot ole osanneet kuinka minä vähäpätöinen lahjjakkuus sitten siihen yksin kykenisin? Mitä tarkoitat älykkyydellä, sen vajaamäärää, täysimäärää vai ylimäärää? Nerot harvoin löytävät vertaistaan keskustelukumppania ja siksi elävät enimmäkseen yksin ja huonoissa oloissa koska he uhraavat persoonallisen hyvän objektiiviselle päämärälle, muuta he eivät voi sillä sille kuluu heidän vakavuutensa kun normaalit ajattelevat vain omaa ja omiensa hyvä, siksi he ovat pieniä

Jotenkin tämä YleRadio1:n uusiin herkkuihin kuuluva Mieletön musiikinhistoria ansaitsee tulla mainituksi tässä keskustelulangassa.
Ja samalla tietäköön Ylen nettitoimitus huutia niin kauan, kuin mainittu ohjelma ei ole nettikuultavien joukossa. Se kun olisi varsin hyödyllinen tieto- kuin myös viihdepaketti kaikille, jotka haluavat tietää mistä tahansa musiikista jotain -ja varsinkin niille, jotka luulevat siitä jotain tietävänsä..

Tässä tiivistetty katkelma kirjoittamastani Sinfonian historiasta, esseestä, joka on hieman kesken, ilman alkua ja loppua, joita en ole kiireessä täydentänyt


kaikesta sisäänpäinkääntyneestä ja intohimontäyteisen romantiikan hengen tiennäytttäjän airueen viitasta riisuttua purismia, jonka puitteissa 2 erilaisen toisilleen vastakkaisen tyylillien pääsuuuntauksen kompromissina 5. sinfonia on paitsi tunnetuin taidonäyte, soitinukseltaan säästeliäin ja onnistunein esimerkki sinfoniamuodon puitteissa alkusoittoja lukuunottamatta tekemättä muotokielensä puitteissa liialti myönnytyksiä sen enempää voimakkaalle tummaa karakteristiikkaa viljelevälle yllättävän rohkealle yksilölliselle romanttiselle soinnunkäytölle ja harmonialle tai epäekonomiselle soitinnukselle joitakin yllättäviä modulaatioita lukuunottamatta kuin klassisten esikuvien ja idiomien edellyttämälle kuvainpalvonnallekaan, vaikkakin muodon kompaktiudessa ja italialaisittain laulavassa plastillisuudessa taustalla ujosti häämöttävä ja seurusteleva wieniläisklassismi tuon tuostakin esille pilkistääkin kuin aurinko sadepilvien välistä, oopperaplagiaatteja huomioon ottamatta, nuorekasta yli äyräiden valtoimenaan pursuilevaa ilmaisuvoimaa johonkin Spiegelritter-alkusoiton tyyliin arvaamattomassa oikullisuudessaan karttaei sonaattimuodon ekspansiivisuden ohella, sirossa ja hillityssä miltei salonkikelpoisessa sointiasussaan joka feminiinisessä keijukaismaisessa pehmeydessään ja pittoreskissa detaljien sommittelussaan viittaa jo kesäyön unelmiinsa tuudittaneeseen Mendelssohniin, jolle niinikään itsetarkoituksellisten händeliaaninen pöyhkeilevä dramaatisten efektien tavoittelu, rinnan raastaminen, oli vierasta klassisen sopusoinun, balanssin, ja harmonisen ajattelun nimissä beethoveniaanisten dramaattisesti patoutuneiden taiteensa mysteerin kaikkien tajuttavaksi tuoneiden rytmikuvioihin perustuneiden äärimmäistä loogista ajattelua heijastelevien eleiden ja jättiläismäisen epätoivon synteesin, tunnejärkytyksissä ryvettämisen vastareaktion vastavallankumouksena schubertilaisromantisen perinteen ja wieniläissaksalaisen sinfoniamuodon uudelleen formulointina kiteytyen klassisromanttisen sinfonisten tyylivirtausten synteesin monitahoisena kannanottona ja jatkajana, tämän välittäjänä ja soihdunkantajana klassisen sinfonisen muodon ja romantiikan uutta maaperää tunnustelevan kytevän ilmaisuvoiman ja sisäisen ilmeityksen jne

Älä pikkuhiiri änkee tänne enää. Julkaiset opuksesi aikanaan.

Ei päätä ei häntää kirjoituksissasi. Olen itse kunnioitettu tekstiammattilainen. Lopeta jo, tai Ylläpito puuttuu. Viet muilta tilaa.

Lupasin taannoin olla puuttumatta mikkihiiren teksteihin. Ja mitäpä minulla olisi sanottavaakaan kun en lue niitä, en jaksa, en viitsi, en halua. Sen verran joskus silmäilen, että olisiko piste sattunut tekstiä turhaan katkomaan. Edes hakutoiminnolla niitä ei löydy. Ja joku tässä kaipaili puolipisteitä, turhaa hienostelua.

Siltä varalta, että mikkihirven koneesta puuttuu pistenäppäin, niin laitan tähän alle omiani muutaman. Siitä saa vapaasti leikata ja liimata sopiviin kohtiin, ei väliä mihin. Ei niillä ajatusta saa kuitenkaan katkaistua, sitä kun ei ole.

Kas tässä:
.............................................................................................
.............................................................................................

Muuten ihan hyvä, mutta kun täällä ei enää oo sitä muokkaustoimintoa...

Nerouden olemus saattaa tiivistyä musiikkiin ja -kuten edellä tuli todettua- aiheesta voi tehdä myös nerokkaita radio-ohjelmia. Kuten juuri mainittu Mieletön musiikinhistoria...

Milloin se ohjelma tulee?

Musiikin mielettömästä historiasta: Toisessa ketjussa Mikki Hiiri kertoo Haydnin pahasta akasta. Oli se eri epeli, mutta oli ovela herra säveltäjäkin. Mikäli muinoisesta radio-ohjelmasta oikein muistan, hän kirjoitti sävellystensä etulehtiin jotain joutavanpäiväistä harhauttaakseen vaimoaan, se kun käytti niitä uunin sytykkeiksikin.

Mieletön musiikinhistoria!
Sunnuntaisin klo 16.30 - 17.00, toinen lähetys tiistaina klo 11.25
Valikoituja kliseitä ja huvittavia yksityiskohtia. Tekijöinä Jussi Kainulainen, Jukka Nykänen ja Janne Kuusinen.

Ohjelmasta ei edelleenkään ole tämän enempää informaatiota netissä, vaikka sen sisältämän musiikinkaan tämäntyyppinen jakelu tuskin ainakaan tekijänoikeuserimielisyyksiin kaatuisi.
Tutukin termit avataan uudenlaisella, kansantajuisella tavalla -ja muistetaan, että musiikki on hauska asia.