YLE Radio 1

onko muka jonkin pyhäksi väitetyn kirjan uskonnollinen julistus otettava todesta vain sen perusteella, että jossakin tällaisessa fiktiivisessä kirjassa, joika itse väittää ja jonka sanotaan olevan jumalan sanaa, sanotaan niin. koska kysymyksssä ei ole tieteellinen julkaisu tai teoria, sillä ei myöskään voi olla tieteellistä painoarvoa eoikä se ole siten fysikaalisen todellisuuden kannalta relevanttia, puhumattakaan siitä, että tämän julistuksen ja aistein havaittavan todellisuuden välille voitaisiin vetää minkäänsortin yhtäläisyysmerkkejä, niin kielipitkällä ja itsevarmasti kuin kirkkoisät ovat kautta ihmiskunnan historian kirkon oppien pohjalta, mm. astronomien, Kopernikus ja fyysikoiden Galilei, astronomisia teorioita ylenkatsoen yrittäneetkin näin tehdä, ja aina olleet väärässä.
Miksi he nyt olisivat oilkeassa?

Voin tuoda tuhansia taideteoksia, joissa on mielestäni enemmän jumalan sanaa kuin sellaiseksi itseään väittävässä kirjassa tai vielä enemmän: jOs raamattu on jumalan sanaa jonkun mielestä, niin minun mielestäni tuhannet taideteokset, niin musiikin, kirjallisuuden kuin maalaustaiteenkin alueelta, eivät vain kerro jumalasta, vaan ovat paremman sanan puutteessa itsessään jumalasta ja jumala, jos joku niin haluaa asian ilmaista, ja mikäli haluaa alentua viljelemään uskonnollista vertauskuvastoa ja käsitteistöä ulottumaan inhimillisen kultttuurin kaikkein korkeimpiin muotoihin taiteellisen luomistyön alueella, mitä itse en kuitenkaan viitsi tehdä, sillä luulen kokeneeni enemmänkin.

näiden taiteellisten ja henkisten huippusuoritusten informaation ja ihmisen vastaanottokyvyn fuusio on vaikutukseltaan ihmismieleen verattomasti syvällisempi kuin raamatun asenteellisen ja yksinkertaisen mielen käsitettäväksi tarkoitettu pinnallinen ja propagandistinen viesti.

Toki voimme kokea jotakin liikuttaviakin yleisinhimillisiä tuntemuksia raamattuakin lukiessa, mutta minkään ulkoisen todellisuuden, sen enempää mentaalisen kuin materiaalisenkaan, luonnon nilmiöiden tai olevaisen perimmäisten totuuksien kanssa silä ei uskonnollisessa merkityksessä ole mitään tekemistä, mitä tulee kirkon keskeisiin oppeihin esim. ylösnousemuksesta, inkarnaatiosta, paratiisista, helvetistä jne. Sillä autuaalla sielulla, tai sellaiseksi oletetulla ja uskotulla substanssilla, ei ole maailmankaikkeudessa lineaarista funktiota, mutta satukirjat ovat hauskaa ja opetavaista luettavaa lapsenmielisille.

Eikö? mutta Raamatussahan sanotaan että on.

aito härö kirjoitti:Eikö? mutta Raamatussahan sanotaan että on.

Kieli on ihmisen kehittämä ja raamatun kirjoittajat olivat hekin ihmissukua.


Ja nyt tulemmekin kristinuskon hyvin takapajuiseen ja jälkeenjäneeseen hyvin maa-keskeiseen eli maasentriseen maailmankuvaan, joka on yhä kuin kirkon käsitys maasta kiinteänä pisteenä, jonka ympäri aurinko, planeetat ja kuu kiertävät, jonka antoi perustan kirkkoisien käsitykselle, että sielun autuudella olisi maanpinnan horisontaalitasosta katsottuna vertikaalinen funktio; teoria, jonka jo Kopernikus osoitti vääräksi ja jonka minä todistin astronomiseksi harhakäsitykseksi. Mikä oli todistettava.


Sielun autuudella saattaa kyllä olla telluksellamme eräässä hyvin egoistisessa, minäkeskeisessä, merkityksessä lineaarinen funktio, nimittäin 100 metrin finaalissa Ateenan olympialaisissa pisteiden A; lähtöviiva ja B; maaliviiva, välisellä horisontaalisella janalla.

Mikki Hiiri kirjoitti:onko muka jonkin pyhäksi väitetyn kirjan uskonnollinen julistus otettava todesta vain sen perusteella, että jossakin tällaisessa typerässä ja fiktiivisessä kirjassa, joika itse väittää ja jonka sanotaan olevan jumalan sanaa, sanotaan niin.

Ei tarvitse, onneksi ottaa. Kukin itselleen sopivalla tavalla, jollei satu saamaan jonkinlaista herätystä, joka kertoo sen olevan totta.

Toki voimme kokea jotakin liikuttaviakin yleisinhimillisiä tuntemuksia raamattuakin lukiessa, mutta minkään ulkoisen todellisuuden, sen enempää mentaalisen kuin materiaalisenkaan, luonnon nilmiöiden tai olevaisen perimmäisten totuuksien kanssa silä ei uskonnollisessa merkityksessä ole mitään tekemistä, mitä tulee kirkon keskeisiin oppeihin esim. ylösnousemuksesta, inkarnaatiosta, paratiisista, helvetistä jne. Sillä autuaalla sielulla, tai sellaiseksi oletetulla ja uskotulla substanssilla, ei ole maailmankaikkeudessa lineaarista funktiota, mutta satukirjat ovat hauskaa ja opetavaista luettavaa lapsenmielisille.

Mutta kovasti yleismaailmallisia, useimpien uskontojen kesken yhteisiä viisauksia ja sananlaskuja, ihmisen kuvaa, tuntuu siellä olevan.

Mikki Hiiri kirjoitti:Kieli on ihmisen kehittämä ---
Ja nyt tulemmekin kristinuskon hyvin takapajuiseen ja jälkeenjäneeseen hyvin maa-keskeiseen eli maasentriseen maailmankuvaan, joka on yhä kuin kirkon käsitys maasta kiinteänä pisteenä, jonka ympäri aurinko, planeetat ja kuu kiertävät, ---

Suomen kielelläkin sanotaan, että aurinko nousee aamulla ja laskee illalla. Todistaako se, että me suomalaiset uskoisimme auringon kiertävän maata.

Jos edellisen kaltaiset kielellisiin ilmauksiin liittyvät seikat jätetään huomiotta, niin ainakaan minä en ole Raamatusta löytänyt tuota maakeskeisyyttä.

Raamatun tehtävä ei ole opettaa tähtitiedettä vaan pelastussanomaa. Useimmissa kohdissa aurinko kuvaa armoa ja kuu lakia (=10 käskyä).

Aivan. Lukuunottamatta sitä kadonnutta evankeliumia. En muista nimeä.

Mutta sana jumalakin kuuluu vain uskonnolliseen vertauskuvastoon ja käsitteistöön, eikä se ole fysikaalisen, fyysisen, matemaattisen tai edes yleismaailmallisen-tai inhimilliselle ajattelulle ja mentaaliselle todellisuudelle relevantti suure, objekti tai substanssi, jonka olemasaolon voisimme havaita aistein empiirisesti saati eksaktein tieteellisin menetelmin tai saada välillistä tietoa. sillä ei ole käsitteenä yleispätevää merkitystä jokaisen ihmisen tajunnassa, kuten sanalla koira, joka käsitteenä vastaa ulkoisessa, materiaalisessa todellisuudessa myös aistein havaittavaa kohdetta, jonka jokainen ihminen tunnistaa oppimisen kautta. jumalalle voidaan tosin antaa mitä vaihtelevimpia merkityksiä alkaen luonnosta päätyen johonkin pop-idoliin.

Jotkut kunnioittavat jumalaan joitakin suurta neroa, kuten mozart, Beethoven, Schubert jne. vaikkakaan nämä eivät sanankäytöllään jumaluuden titteliä ansaitsisi, eikä se myöskään heistä jumalia tekisi, vaan musiikin, jonka he ovat luoneet tyhjästä ikiaikoja varten, kuin jumala. Kun minä koin sen sieluni syvimpiä sopukoita myöten, olin itsekin kuin jumala. Tässä yhteydessä puhuisimme siis jumalan musiikista, koska siinä syvässä henkisessä olotilassa puhuminen olisi mahdotonta, josta voisimme päätellä ettei ole olemasakaan jumalan sanaa, koska puhdas henki tai henkisessä olotilasa oleva ihminen ei pysty puhumaan sanaakaan.

lähimmäs suurta musiikkia päsevät suuret kirjailija-henget ja sanalliset nerot, kuten Shakespeare.

Kirjoitatko jumalasta vai Jumalasta. Olet ihan oikeassa, jumala voi olla mitä tahansa luonnosta pop-idoliin. Kristikunnan Jumala taas on vanhan hebrean JHVH, nyk. Jahve tai Jehova. Tieteellisin menetelmin ei Jahven olemassaoloa voi todistaa. Vaikka Jahve onkin suomeksi "minä olen".
Toisaalta, jos jumala on jokin veistetty kuva tai kultainen vasikka, niin sen olemassaolonhan voi todistaa.

Vaihdoin pohdinnoissasi jumalan maanantaihin. Onko maanantaita olemassa, voiko sen havaita aistein tai eksaktein empiirisin menetelmin.

aito härö kirjoitti:Kirjoitatko jumalasta vai Jumalasta. Olet ihan oikeassa, jumala voi olla mitä tahansa luonnosta pop-idoliin. Kristikunnan Jumala taas on vanhan hebrean JHVH, nyk. Jahve tai Jehova. Tieteellisin menetelmin ei Jahven olemassaoloa voi todistaa. Vaikka Jahve onkin suomeksi "minä olen".
Toisaalta, jos jumala on jokin veistetty kuva tai kultainen vasikka, niin sen olemassaolonhan voi todistaa.

Vaihdoin pohdinnoissasi jumalan maanantaihin. Onko maanantaita olemassa, voiko sen havaita aistein tai eksaktein empiirisin menetelmin.

Ei jumalan olemassaoloa, joka on vain elämäntunteen ilmaus loogisen empirismin mukaan, moraalinen maailmanjärjestys tai ensimmäinen syy, voida sanoa olevan totta tai epätota sen järjettömyyden ja mielettömyyden vuoksi, koska se on käsiterunoutta, eikä se täytä verifoimis-postulaatin, todeksi osoittamisen ehtoja. se ei ole siis mikään asiakysymys. Kyse on vain kielisekaannuksista ja filosofian tehtävä on oikaista kielenkäyttöä, jolloin tällaiset kysymykset häviävät.

Jumala on käsitteenä yhtä abstrakti kuin suuri taide, veistos tai vielä paremmin musiikki, vaikka onkin paqljon häilyvämpi ja epämääräisempi ja riippuvainen tosiaan siitä, minkä merkityksen haluamme tälle sanalle antaa. Onko kyse jonkin ahtaan uskonnollisen opin mukaisesta jumalasta vai jostakin universaalisesti ja rajattomasti ihmismieleen vaikuttavasta substanssista.

Kumpi voittais tappelussa, pikkuflikka vai jumala? Tietysti pikkuflikka, koska jumala on vain henkiolento, jolla ei ole edes lihaksia. Jumala on fyysisesti luomakunnan heikoin olio, johon verrattuna ilmakin on raskaampaa ja tiiviimpää ainetta, sikäli kun jumala ei ole lopulta ihmisaivot tai asu siellä mielikuvituksessa elämäntunteen ilmauksena ja vertauskuvcallisena mielleyhtymänä kaikesdta siitä, mikä ylittää mummojen ja pikkuflikkojen käsityskyvyn.

Oikeastaan suurin taide ylittää ihmisen jumalakäsityksen transsendenttisuudessaan, kuten Ashkenazy sanoi, että voi olla, että Mozart edustaa jotakin elämän transsendenttista ydintä orgaanisessa yhtenäisessä näyssään, tuntuen ikään kuin erkaantuneelta elämästä ja että se on niin ylimaallista että mitkään sanat eivät riitä sitä kuvaamaan, siis ei myöskään sellainen kultainen vasikka nimeltä jumala ole riittävä käsite kuvaamaan Mozartin musiikin syvintä olemusta hänen suurimmassa musikissaan.

Arvoisa M Hiiri,

Kävin huolella läpi tämän ketjun viestit ja mehän olemme samaa mieltä:
Jumalan olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa, -eikä sitä, että Raamattu olisi jumalan sanaa.

Mutta otsikkosi: "Raamattu EI ole jumalan sanaa"
Pystytkö sen tieteellisesti todistamaan?

No eihän sitä voi tieteellisesti eikä muutenkaan todistaa, se on pelkästään uskon asia. Ei siihen mitään joutavaa filosofeerausta tarvita.

Huomaa että Mikki Hiiri ei ole lukenut ei-jumalansanaksi väittämäänsä kirjakokoelmaa. Kun sitä lukee, huomaa ettei se monesta kohtaa ole Jumalan sanaa. Esim. siellä puhuu ylipapit, faaraot ja monet muut. Sitten on paljon kerrontaa.
Siellä on myös monia kohtia, joissa Jumala itse puhuu. Jos tarkaan tutkii mitä Hän sanoo, se liittyy usein moraalisiksi arvioitaviin asioihin. Siten se ei todella olekaan ihannoimasi taiteen tai tieteiden alueella. Omalla alueellaan se kyllä loistaa aivan ainutlaatuisesti.

aito härö kirjoitti:Arvoisa M Hiiri,

Kävin huolella läpi tämän ketjun viestit ja mehän olemme samaa mieltä:
Jumalan olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa, -eikä sitä, että Raamattu olisi jumalan sanaa.

Mutta otsikkosi: "Raamattu EI ole jumalan sanaa"
Pystytkö sen tieteellisesti todistamaan?

Käteeni sattui isoäodin äitini 100 vuotta vanha raamattu v. 1903, ja huomassin, että ei ainoastaan sen kirjoitusasu, vaan myös sen kieli on vanhaa ja aika kaukana meidän nykysuomen kirjakielestämme. Jos kieli on 100 vuoden aikavälillä muuttunut jo näin radikaalisti, kuinka paljon voimme olettaa sen muuttuneen 2000 vuodessa, jolloin evankeliumiy about kirjoitettiin? Tällä peru8styeella voimme olettaa, että ainakin nykyraamattu ja sen kieli on kaukana siitä kirkon dogmaattisesti teologisesta jumalan sanasta, joksi siten ei kelpaa kai muu kuin alkuperäiskielinen biblia, jolla uusi ja vanha testamentti ovat kirjoitettu.

Ja on hyvin lapsellista, että raamattu perustelee esaim. jeesussen jumaluutta jollakin primitiivisen ymmärryksen ihmeiksi mieltämillä fysiologisilla ja fysikaalisilla mielettömyyksillä, kuten seinien läpi kävelemisellä, ylösnousemuksella tai ihmeparantamisilla, silä eihän kenenkään ulkopuolisen olion, ts. toisen ihmisen, persoonellisewlla toiminnalla ole autuaaksi tekevää vaikutusta toisen ihmnisen psyykkeen, mikäli vertailuasteikkona käytetään ihmishengen suurimpien saavutusten syvällistä emotionaalisperäistä vaikutusta ihmismieleen, jossa koko ympäröivä maailman ja oman minän tiedoitseminen lakkaa olemasta tajunnan keskipisteenä.

Eivät mitkään fyysiset ihmeteot tee kenestäkään ihmisestä jumalaa, semminkinkään kun tämä ei tunnista jumala-sanaa omana nimenään, ts. ihmisen nerisnimenä, kuten Hannu. Vaikka pystyisimme raamatussa esitetyn kalktaisiin ihmetekoihin, kuolleista heräämiseen, tai ilmassa liitelemiseen ilman siipiä tai ponkaisemaan vaikka kuuhun pelkällä lihasvoimalla, enmme muuttuisi periaatteessa olioina miksikään muuksi, ihmeellisetä kyvystämme huolimatta. Koska tällaisen ihmisen kyvystä ei olisi kenellekään muulle mitään iloa, kuten taioteesta miljoonille ihmisille. Metafysiikkakin pyrkii vain taiteelliseen ilmaisuun, eikä sitä tarvitsekaan yrittää todistaa tieteellisesti, koska se ei kuulu tieteellisen filosofian piiriin.

minulle vain syvälliset psyykkiset kokemukset voivat ratkaisevasti muuttaa käsitystämme omasta itsestämme ja maailmastamme, jossa elämme kohti syvimpiä elämän salaisuuksia, jotka tieteeltä ovat verhottu. ne ovat aitoja ihmejuttuja. miten joku nero kykenee siirtämään ylevien tunnetilojen sisimmän olemuksen taiteen kielelle, vaikka musiikiksi, ja välittää sen sitä kautta laimentumattomana, kaus tulevaisuuteen tulevien sukupolville, jotka teoksen informaatiota vastaanottaessaan parhaassa tapauksessa saattavat kokea saman valtavan emotionaalisen, elämää suuremman sähköpurkauksen omaisen psyko-fyysisen olotilan, minkä joku nero on suurella innoituksen hetkellään kokenut 200 vuotta sitten, joka voimallaan ja objektiivisen todellisuutensa musertavuudella ylittää normaalisten aivojen käsityskyvyn. Joskus tällaista kokiessani minulla ei ollut aikaisemmin ollut aavistustakaan sellaisdten sieluntilojen olemassaolosta ihmisen alitajunnassa. Kuuntelin musiikkia vain kauniiden melodioiden ja harmoniuoiden sopusopintuisena taiteena metafyysisten komponentien eksistenssistä autuaan tiertämättömänä.

Jos on jumala, joka pystyy mihin ihmetekoihin vain, niin miksi hän loisi jotakin, joka on huonompaa ja vähäarvoisempaa kuin mitä hän itse on. Esim. alkueläimet tai vaikka ihminen. Onko jumala siis niin vähäpätöinen ihmiseen verattuna, joka kykenee luomaan tieteen ja taiteen alueella jotakin mitä hän itse keskimäärin elollisena oliona älykkyyteensä nähden ja aivojen kapasiteettiin nähden ei ole potentiaalinen. Eli ihmistä ei evoluution mukaan olekaan luonut jumala vaan apina, joka siis tieteellisesti perusteltuna on jumala. minä pidän itseäni niin mitättömänä olentona, että minun tähteni ei kenenkään juimalan suururakka ole mielekäs, koska en ole egosentrikko, itsekäs ja itsekeskeinen ihminen, joka tarvitsee pelastuksekseen jonkin satusetä-selityksen jatkaakseni suklaalta maistuvaa elämääni paratiisissa. Eli okei, jumala voi olla olemasa, mutta so what? Vahoissa parroissa joku totesi, että mikäli jumala on olemassa, hän on vain big bangissa pannut kaiken alkuun ja pannut lapun luukulle, ja universumi kulkee omia luonnontiuetteellisiä latujaan. Eli jos hän on vaikka ufo? mitä sanalla jumala on edes merkitystä, koska kukaan tunnettu historian henkilö ei tunnista tuota erisnimeä omaksi nimekseen. puhutaan vaikka ufoista tai mistä muusta tahansa, sillä maailmankaikeus, jossa me purjehdimme vain äärettömän pieninä pisteinä pimeyden keskellä, on pullollaan muutakin elämää miljardeissa galaksissa ja niiden miljardeissa tähdissä, ettei meidän elämämme ole sen ainutlaatuisempaa kuin muurahaisenkaan muurahaiskeossa ja elämän kiertokulku jatkaa evoluution kautta loputonta matkaansa suunnittelemattomasti ilman ennalta sovittua päämäärää tai valmista kaavaa sattuman ja luonnonvalinnan oikusta.

Mikki Hiiri kirjoitti:

aito härö kirjoitti:Arvoisa M Hiiri,

Kävin huolella läpi tämän ketjun viestit ja mehän olemme samaa mieltä:
Jumalan olemassaoloa ei voi tieteellisesti todistaa, -eikä sitä, että Raamattu olisi jumalan sanaa.

Mutta otsikkosi: "Raamattu EI ole jumalan sanaa"
Pystytkö sen tieteellisesti todistamaan?

Käteeni sattui isoäodin äitini 100 vuotta vanha raamattu v. 1903, ja huomassin, että ei ainoastaan sen kirjoitusasu, vaan myös sen kieli on vanhaa ja aika kaukana meidän nykysuomen kirjakielestämme. Jos kieli on 100 vuoden aikavälillä muuttunut jo näin radikaalisti, kuinka paljon voimme olettaa sen muuttuneen 2000 vuodessa, jolloin evankeliumiy about kirjoitettiin? Tällä peru8styeella voimme olettaa, että ainakin nykyraamattu ja sen kieli on kaukana siitä kirkon dogmaattisesti teologisesta jumalan sanasta, joksi siten ei kelpaa kai muu kuin alkuperäiskielinen biblia, jolla uusi ja vanha testamentti ovat kirjoitettu.

Ja on hyvin lapsellista, että raamattu perustelee esaim. jeesussen jumaluutta jollakin primitiivisen ymmärryksen ihmeiksi mieltämillä fysiologisilla ja fysikaalisilla mielettömyyksillä, kuten seinien läpi kävelemisellä, ylösnousemuksella tai ihmeparantamisilla, silä eihän kenenkään ulkopuolisen olion, ts. toisen ihmisen, persoonellisewlla toiminnalla ole autuaaksi tekevää vaikutusta toisen ihmnisen psyykkeen, mikäli vertailuasteikkona käytetään ihmishengen suurimpien saavutusten syvällistä emotionaalisperäistä vaikutusta ihmismieleen, jossa koko ympäröivä maailman ja oman minän tiedoitseminen lakkaa olemasta tajunnan keskipisteenä.

Eivät mitkään fyysiset ihmeteot tee kenestäkään ihmisestä jumalaa, semminkinkään kun tämä ei tunnista jumala-sanaa omana nimenään, ts. ihmisen nerisnimenä, kuten Hannu. Vaikka pystyisimme raamatussa esitetyn kalktaisiin ihmetekoihin, kuolleista heräämiseen, tai ilmassa liitelemiseen ilman siipiä tai ponkaisemaan vaikka kuuhun pelkällä lihasvoimalla, enmme muuttuisi periaatteessa olioina miksikään muuksi, ihmeellisetä kyvystämme huolimatta. Koska tällaisen ihmisen kyvystä ei olisi kenellekään muulle mitään iloa, kuten taioteesta miljoonille ihmisille. Metafysiikkakin pyrkii vain taiteelliseen ilmaisuun, eikä sitä tarvitsekaan yrittää todistaa tieteellisesti, koska se ei kuulu tieteellisen filosofian piiriin.

minulle vain syvälliset psyykkiset kokemukset voivat ratkaisevasti muuttaa käsitystämme omasta itsestämme ja maailmastamme, jossa elämme kohti syvimpiä elämän salaisuuksia, jotka tieteeltä ovat verhottu. ne ovat aitoja ihmejuttuja. miten joku nero kykenee siirtämään ylevien tunnetilojen sisimmän olemuksen taiteen kielelle, vaikka musiikiksi, ja välittää sen sitä kautta laimentumattomana, kaus tulevaisuuteen tulevien sukupolville, jotka teoksen informaatiota vastaanottaessaan parhaassa tapauksessa saattavat kokea saman valtavan emotionaalisen, elämää suuremman sähköpurkauksen omaisen psyko-fyysisen olotilan, minkä joku nero on suurella innoituksen hetkellään kokenut 200 vuotta sitten, joka voimallaan ja objektiivisen todellisuutensa musertavuudella ylittää normaalisten aivojen käsityskyvyn. Joskus tällaista kokiessani minulla ei ollut aikaisemmin ollut aavistustakaan sellaisdten sieluntilojen olemassaolosta ihmisen alitajunnassa. Kuuntelin musiikkia vain kauniiden melodioiden ja harmoniuoiden sopusopintuisena taiteena metafyysisten komponentien eksistenssistä autuaan tiertämättömänä.

Jos on jumala, joka pystyy mihin ihmetekoihin vain, niin miksi hän loisi jotakin, joka on huonompaa ja vähäarvoisempaa kuin mitä hän itse on. Esim. alkueläimet tai vaikka ihminen. Onko jumala siis niin vähäpätöinen ihmiseen verattuna, joka kykenee luomaan tieteen ja taiteen alueella jotakin mitä hän itse keskimäärin elollisena oliona älykkyyteensä nähden ja aivojen kapasiteettiin nähden ei ole potentiaalinen. Eli ihmistä ei evoluution mukaan olekaan luonut jumala vaan apina, joka siis tieteellisesti perusteltuna on jumala. minä pidän itseäni niin mitättömänä olentona, että minun tähteni ei kenenkään juimalan suururakka ole mielekäs, koska en ole egosentrikko, itsekäs ja itsekeskeinen ihminen, joka tarvitsee pelastuksekseen jonkin satusetä-selityksen jatkaakseni suklaalta maistuvaa elämääni paratiisissa. Eli okei, jumala voi olla olemasa, mutta so what? Vahoissa parroissa joku totesi, että mikäli jumala on olemassa, hän on vain big bangissa pannut kaiken alkuun ja pannut lapun luukulle, ja universumi kulkee omia luonnontiuetteellisiä latujaan. Eli jos hän on vaikka ufo? mitä sanalla jumala on edes merkitystä, koska kukaan tunnettu historian henkilö ei tunnista tuota erisnimeä omaksi nimekseen. puhutaan vaikka ufoista tai mistä muusta tahansa, sillä maailmankaikeus, jossa me purjehdimme vain äärettömän pieninä pisteinä pimeyden keskellä, on pullollaan muutakin elämää miljardeissa galaksissa ja niiden miljardeissa tähdissä, ettei meidän elämämme ole sen ainutlaatuisempaa kuin muurahaisenkaan muurahaiskeossa ja elämän kiertokulku jatkaa evoluution kautta loputonta matkaansa suunnittelemattomasti ilman ennalta sovittua päämäärää tai valmista kaavaa sattuman ja luonnonvalinnan oikusta.

Miksi moinen vaiva..?