YLE Radio 1

"Stand-up" tai "stand up" -komiikka oli tarkastelun esineenä äsken Kultakuumeessa. Sehän on viime vuosina ollut muodikas ja suosittu viihteen muoto. Jäi vaivaamaan, että klassiset ameriikkalaiset stand-up -aktit tapahtuivat käsittääkseni erilaisten lomahotellien ravintoloiden ohella yökerhoissa, jazz-bändien soiton lomassa tai niiden lämmittelijöinä, tai erilaisten kasinoiden lavoilla. Ne olivat osa illan viihdevirtaa (kunnes Lenny Bruce muunsi stand-upin politiikaksi). Ei ollut nykyisenkaltaista "Stand-Up Club -sceneä".

Tätä yhteyttä ei näemmä enää lämmöllä muistella - miksei?

Ja: menettääkö suomalainen stand-up jotain vanhasta yhteydestään irrotettuna?

Aikakautta elämättömänä olen hiukan "heikoilla jäillä", mutta heitän ilmoille ajatuksen: suomalaisen standupin joitakin juuria voisi etsiskellä iltamista ja viihdytyskiertueista. Käsittääkseni jonkinlainen suunsoitto kuului niidenkin ohjelmistoon, äkkiseltään tulee ainakin mieleen vaikkapa Einari Ketolan Möttös-jutut.

Joskus pikkupoikana satuin, onneksi, paikalle Eemelin esiintyessä läheisen huoltoaseman kupeessa. Esityksen kesto oli vajaan puoli tuntia, puhetta, vitsejä ja muutama laulunpätkä, etupäässä kuitenkin huulenheittoa. Ainakin tuo Eemelin esitys poikkesi nyky stand up -jutuista erittäin vahvasti siinä mielessä, ettei Eemeli käyttänyt lainkaan omaa persoonaansa vitsien aiheena. Eemeli kierteli turuilla ja toreilla ajan tavan mukaan, harjannostajaiset, firmojen juhlat ja tempaukset taisivat olla tyypillisimpiä esiintymistilaisuuksia. Menisin sen verran pitkälle, että ottaisin stand upin edustajien joukkoon vielä markkinoiden helppoheikitkin, joita myös olen onnekseni ehtinyt kuulemaan sillon pienenä.

Kyllä vain, entisajan legendaariset helppoheikit taisivat panna itseään enemmän alttiiksi kuin esim. Eemeli. Eemeliä en muista luonnossa nähneeni, mutta markkinoilla ja messuilla - ja maatalousnäyttelyissä? lienen kerran käynyt - on tullut vastaan kaikenlaista verbaaliakrobaattia.

Ernestin maininta iltamista ja viihdytyskiertueista on varmasti funtsimisen arvoinen. En tiedä, missä määrin nuoret nyky-standupistit 1900-luvun suomiviihdettä tuntevat. Markku (?) Toikan luulisi siitä jotain tietävän?

On sitten eri juttu, missä määrin standupin pitäisi tai se saisi omaksua paikallisia viihdeperinteitä, eli missä määrin sen pitäisi pysyä sellaisena, joksi se 1900-luvun jälkipuolella USA:ssa kehittyi. En näe mitään vahvaa perustetta suomalais-standupien välttää suomalaisen trad. live-viihteen keinoja.

En tätä Eemeliä itse tavannut, mutta elokuvansa 60-luvun alkupuolelta ovat tutut.
Lienee esittänyt up:iansa livenäkin sitten saman suuntaisesti,
elikä hauskasti asioiden vierestä puhuen.

Saimme kylläkin 70-luvun alkupuolella potkupallon, jonka kuulemma olisi itse
Eemeli myynyt keikkakiertueellaan tavaratalossa Salossa.
Tätä palloa potkiskelin vuosia, ja lienee se vieläkin jossain...

Stand up on terminä meillä suhteellisen uusi, vaikka esim.Bob Hopen komiikan tyylilajina sitä on pidetty jo vuosikymmenten ajan. Jenkeissä on muutenkin ollut aina -ja lienee tulee myös aina olemaan- oman kulttuuriperimän ohuuden takia helpompi saada läpi ns.uusia juttuja ja moottoriturpaisia kaikelle naurajia on syntynyt myös tilanteiden sallivuuden johdosta. Esim.Robin Williamsin, tunnetun standupparin, elokuvassa Good morning Vietnam tulkitsema radiojockey Adrian Cromauer on historiallisen taustan omaava hahmo.
Suomalaisista standuppareista merkittävimmät lienevät tässä: http://www.wtcomedy.com/koomikot.html En suoraan sanottuna keksi, puuttuuko listoilta ketään. Niin kapea on tämän maan kärki tässä sinällään aika epäsuomalaisessa, mutta parhaimmillaan todella hyvin meikäläiseenkin sielunmaisemaan jysähtävässä esiintymislajissa.

Menneiden polvien vitsinikkarit edustavat sikäli erilaista kerrontaperinnettä, että heidän jutuissaan ei ollut paljoakaan liikkumavaraa itse esiintymistilanteessa. Poikkeuksiakin tietysti kerrotaan olleen, esim.Eero Roine (Eskon ja Eilan isä) olisi kuulemma ollut armoitettu standuppari. Sensijaan jos joku kuluneita ja suttuisia vitsejä kertova baarinnurkassa puhuva tyyppi väittää olevansa stand-up-koomikko, on tarinassa nauramisen aihetta tasan tämän väitteen verran.