YLE Radio 1

Eeva Luotosen vetämien viisaiden keskustelu Pushkinin Patarouvasta jäi kuulematta kun se ensi kerran tuli. Uusinnasta ruusu.
Onkohan Martti Anhava Tuomaksen sukua. Ääni oli kuin tuttu. Sopisi lukijaksi myös.

suoraan alenevaa polvea, arvaan...

Kuivahkon radioviikon 41/2003 ruusut annan provosoivasti RADIO SUOMELLE: keskiviikon Bob Dylan -ilta oli asiantuntevasti juonnettu ja kiinnostava kokonaisuus. Dylanin musiikki ei minua hurjasti kiehdo, mutta juontajapari Kuustonen - Nyman oli aivan loistava: asiantuntemusta, huumoria ja kaikesta päätellen aika hyvin toimivaa "kemiaa".

Viikon ruusut Lauantain toivotuille. Taas tuli oikein hyvin valittua soittoa kuten Laulu oravasta A. Kiven tekstiin. Tämä innosti kaivamaan hyllystä Kiven kootut teokset.
Kiitos myös Helmenkalastajista. Ohjelman helmi oli Schubertin Erlkönig, levytysvuosi 1911, Ernestine Schumann, hyvän laulajan erotti rahinasta huolimatta.
Kiitos lauantaiaamun oopperaohjelmasta: Renata Tebaldi.
Risuja en nyt anna, en ole kuunnellut huonoja ohjelmia.

Ompa maisemista oltu muutamia päiviä pois,ja reissulla tullut kuunneltua radiota vähän enempi.Ja todettava,että on kiva kun radioa saa kaikessa rauhassa kuunnella.Eevalle sanon,että lauantain toivotus ovat parantaneet tasoaan,mutta se 15 minuutin "näpistys"potuttaa.Eilen Näistä levyistä en luovu ohjelmassa oli ihastuttava haastateltava Melanie Wadd.Hänen suomenkielensä oli kiva kuunnella ja levyvalikoimat pitkälti minun mieltykseni mukaisia.Olipa vielä alttoviulistilla rohkeutta valita pari musikaalisäveltä ohjelman loppuun.Kehuen säveltäjä Cole Porteria ja olin asiasta samaa mieltä.Hyvä Radio 1.

Osoittaa hyvää ja innostunutta ohjelman laatimista vastailla näinkin lyhkäsen ajan sisällä ohjelmiin.Kiitokset Ristolle tästä nopeasta palautteesta.Ei mikään ole niin pitkäaikaisen tuntuista,kun joutuu jotain tietoa odottamaan

Täältä tulee taas kiitosta,josta huomaa että en ole niin kovin tiukkapipoinen.Tosin kiitokset menee ruotsinpuoleiselle teeveelle.Olen jo useampana maanantai-iltana pistänyt merkille kuinka vapautuneesti ja kivasti juonnettu ohjelma Bettina S. on.Bettina on varmaan ammattitaitoisin juontaja ja hänen haastateltavansa Mikael Niemi(Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä) oli täysosuma.Harvoin on ollut niin hauskaa katsojilla tämän haastattelun aikana.Niemellä oli hyvä ulosanti ja vitsit joita hän toi ohjelmassa olivat ensiluokkaisia.Vitseillä hän sopivasti kiersi kysymyksen joka tuli vähän arveluttavaksi.Bettina S. osaa tehdä joskus suoria ja "inhottaviakin" kysymyksiä.Mutta tämä nykyinen elämän tapa on,että kaikki pitäisi urkkia.Ohjelma on keskusteluohjelmana hyvä,tosin vieraat ovat ruotsinkielisiä.

Aivan erikoiskiitokset Merkkituotteesta! Miten onkaan, että kun Merkkituotteessa ovat toimittaja J.P.Pulkkisen kanssa yhdessä kirjailija Markku Envall ja dosentti Matti Myllykoski niin aina syntyy jotain kiinnostavaa. He täydentävät sopivasti toisiaan ja myös toisiaan kunnioittavat, tuntevat toistensa puherytmin. Asia kulkee saumattomasti. Aiheena oli norjalaisen sosiaaliantropologin Thomas Hylland Eriksenin kirja Hetken tyrannia. Kirja sai myös kritiikkiä mikä jo osoittaa ohjelman tasoa. Mitään ei niellä aivan noin vain. Nopea ja hidas aika olivat puntaroitavina. Hidas aika sai minun mieleistäni kannatusta. Ihmekös tuo koska olen hidas. Ja kännykät, jotka häiritsevät aivan normaaleina välineinä pidetyissä julkisissa kulkuvälineissä oltiin valmiita siirtämään johonkin eristettyyn alueeseen, koppiin. Saman olen itse havainnut kuin Envall: en halua olla toisen ihmisen työpalaverissa mukana. Minulla on omatkin paperini, joita en ääneen lue kännykkään puhuvalle. Kerran minulle juuri näin kävi. Kun olisi pitänyt keskittyä omiin papereihin, energia meni korvien sulkemiseen/yritykseen sulkea korvia toisen puheelta. Todella hyvä ohjelma. Ruusuja siitä.

Ruusut lauantain taiteilijaillalle! Kulttuurikanavaa ei sentään kokonaan ole uhrattu ajankohtaisuusalttarille, on nostettava hattua yle yhdelle siitä, että se malttoi lähettää Suomessa viihdelaulajaksi leimatun taiteilijan, virolaisen oopperalaulajan Georg Otsin (1920-1975) elämäntyötä monipuolisesti valaisseen, lähes kolmituntisen dokumentin, jossa sivuttiin myös Viron kulttuuri- ja poliittista historiaa toisen maailmansodan jälkeen. Ots oli loistava baritoni, joka olisi voinut luoda myös kansainvälisen uran, jos rautaesiripu ei olisi ollut esteenä.
(Jäi vielä kaivertamaan se, että vaikka Saaremaan valssin sanoittaja Deborah Vaarandi ei olisikaan tarkoittanut laulun viimeisen säkeistön sanoja allegoriaksi, on lukijalla vapaus tehdä omat johtopäätöksensä Virossa vallinneesta poliittisesta tilanteesta - kiiltävätähtinen sotilas ei saa pellavapäätä omaksi laulun sävellysvuonna 1949)

Jos mahdollista,niin tuplarisut lähetän Radion päätökselle lopettaa STT:n uutiset ensi vuoden alusta.En ymmärrä mikä ihmeen hinku on kaikki pitkä-aikaiset ohjelmat joko lopettaa,lyhentää tai muuten vain unohtaa.
STT.n uutiset olivat minulle ainoat todelliset uutiset,jotka aina kuuntelen kun olen kotona.Millähän nyt paikkaan vajeen 9,13 ja 19:n tulevat uutiset.Onkohan mentävä kyttäilemään kaupallisille kanavoille jatkossa.STT:n toimitus pisti aina painoa uutisääneen ja hyvään esilletuontiin ja oli uskottava.
Nyt jatkossa tulen ilmeisesti kuuntelemaan vain kello 16 uutiset. Toisaalta olen jo aikaisemmin pärmättänyt liiallisesta uutismäärästä,mitä radiosta tulee.Kyllä tulee surku STT:n pitkä-aikasen suhteen päättymistä.

Rahastahan se nyt oli kiinni.

Ruusuja kahdestakin ohjelmasta! Tämän viikon Hannu Taanilan sävelradio oli nautinnollinen jälleen kerran. Ja tänään vasta kuuntelin nauhalta Eeva Luotosen viisaat. Se vasta olikin näppärä juttu. Siinä sai kuumaa niin elokuva, josta ei pitänyt lainkaan puhua, kuin kirjakin. Pasternackin teoksen Tohtori Zhivago ansioita mietittiin ja listattiin mutta päällimmäiseksi jäi mieleen Outi Nyytäjän närkästys. Ja aina vähän väliä tuli elokuva kuin seinä vastaan.
Olen nähnyt David Leanin ohjaaman Tohtori Zhivago -elokuvan aika paljon valmistumisensa jälkeen (valm. 1965) kirjaa sitä ennen lukematta. Lukematta se on vieläkin. Elokuva oli niin huono kuin olla saattaa että voisi hyvin kekkaloida jollain maailman huonoimpien elokuvien listalla eikä toisinpäin. Ohjaajaa en käsittänyt. Onhan hän saanut aikaan sentään jotain. Mutta tuossa elokuvassa kolisivat kulissit mahtavasti.
Samaistuin tuohon närkästykseen ja annoin itselleni jopa anteeksi sen, etten ole kirjaa lukenut vaikka kirja ja elokuvahan ovat yleensä aivan eri asioita. Oli hyvä, että kerran oli esillä myös teos jota ei pilviin kohotettu. Lukijakokemus antoi ohjelmalle kuin viistosiivet.
Ruusuja Luotosen ohjelmalle!

Täällä sivuilla on usein vastattu meille jotka mielellään kuuntelemme musiikkia,ja olemme purnanneet sen vähentymisestä,että lainatkaa kirjastoista.Mutta ei se ole sama kuin mitä radiosta yllätyksenä tulee.

Nyt on Helmenkalastajat korvannut hyvin iltapäivällä Faunin iltapäivä,joka lähettää monipuolista ja osittain teema-musiikkia eri arkipäivinä.Tänään ohjelman musiikki piti sisällään näyttämön maailmasta.

Sieltä löytyi todellinen "helmi".Moneen kertaan kuultu Ol´ mar river, Teatterilaivasta.Sen yllätyksen koin laulajan muodossa.Laulaja oli George London ja mikä esitys:tunnelataus uskomaton ja todellinen baritoni parhaasta päästä.Ja en ole koskaan kuullut laulajasta ennen!

Siinä on niitä Ylen ykkösen kivoja yllätyksiä,että kun osataan kaivaa niitä harvinaisempi laulajia(todennäköisesti vanha levytys) niin siitä tulee sitä hyvää maustetta.

Kehuja:

perjantaina 28.11. Tiedekahvilassa Claes Andersson kertoi ihmissuhteista ja niiden ongelmista teeman "Miten ihminen tehdään hulluksi" alla. Oli siinä taas painavaa asiaa elämisestä ja ihmisenä olemisesta. Tämä ohjelma pitäisi uusia useampien kuultavaksi.

Edellisessä viestissä mainitun ohjelman otsikko on kovin kutsuva. Ei sattunut tielleni. Toivon uusintaa myös minä.
Mistä annan ruusut niin kai viime viikon ohjelmasta. Olen kaikesta hieman jäljessä. Satuin kuuntelemaan Pikkuparlamentin ja kyllä siinä nuoret ihmiset puhuivat päihteistä aivan asiaa minun mielestäni. Ja melko monipuolisesti vielä.