YLE Radio 1

Eilen SSS kertoi Salon kirjaston olevan kesän arkipäivinä 1 h vähemmän auki vähäisen käytön vuoksi.
Aiemmin on lopetettu sunnuntain aukiolokokeilu samasta syystä.
Auki: kesä- heinä- ja elokuu > ma-pe 9:30 - 19:00 la 9:30 - 15:00.
Halikon kirjasto on kesän aikana kiinni lauantaina.

Eilen Nelonen uutiset 20:00 kertoi "kotkanpoikien" saaneen jänistä pesäänsä.
Tarkemmat paino ym. tiedot nettiyhteydestä, jotka taas tähän loppuun asetan.
Mahdollisesti kesän YLE Luonto-ohjelmat antaa aikanaan myös tietoa.

Maakotkat:
- kirjoitukset http://www.kotkanlento.org
- pesäkuvaa (aiempaa useampi päivä kohden) http://www.panoraama.com/live/maakotka/

Sääkset: http://www.natureit.net

Jätän tähän tiedoksi erään tulevan näyttelyn (?), jonka esittelykuvassa
on Halikonlahti.
Siinä edessä kaksi pientä allasta on ns. puhdistusaltaita, joissa linnut viihtyy.
Altaiden vieressä on kaksi lintutornia, vaikka eivät kuvassa erotukaan.
Sitten Vuohensaari on heti kuvan ulkopuolella, siinä Halikonlahden halki kulkevan tien jatkona.
Kokoa saarella on vähemmän mitä kuvassa näkyy vettä, suosittelen.
Yhteys: http://www.halikonlahti.net
Ne joet on alla Salonjoki ja yllä Halikonjoki.

Hyvinkin tuttua seutua: Toppila, Angelniemi, Halikkolahti. Ihan hauskaa, että jotkut taiteilijat saavat uutta eloa ja elantoa, Brysselin avustamana. Hyvä aihe ja mukava toteutus.

Varsinaisen uroteon tekevät kuitenkin linnut ja muut luojan luomat, jotka tulevat edelleen toimeen Halikonlahdella, vaikka sen sedimentti onkin Suomen saastuneimpiä (siitä kiitos MTK:lle, Salon teollisuudelle ja mammonalle). Vain Kymijoki taitaa sitä ohittaa. Siinä on hyvinvointimme loppulasku.

Otan tähän edellisestä linkistäni pari tarkempaa linkkiä:

Etusivun oikeasta palkista (Halikonlahti /sijainti) alueen laajemmat kartat;
http://www.fallingrain.com/world/FI/15/Angelniemi.html
Siinä Salo on keltaisella ja Vuohensaari Halikonlahden perukassa (Viurilanlahti),
jokia ei kartasta näy.

Etusivun ( http://www.halikonlahti.net/index.php ) yläpalkista "Halikonlahti Green Art 2006";
Näyttää vanhemman lintutornin Halikonjoen vierestä ja taustalla vasemmalla
korkeahko Vuohensaari hieman oudosta kuvakulmasta (Viurilanlahdelta kuvattu).

Näissä lintulinkeissä (sivun alku) näkyi kotkanpojilla jo tumma siivissä,
mutta sääksipesässä haudotaan yhä (äsken näin pesämunat ainakin kolme kpl ensikertaa).

Nämä kotkanpojat on kasvaneet jo lähes lentokuntoon, mielenkiintoista.
Lisänä voinut seurata sääksi- ja merimetsopesinnän edistymistä,
sekä sumeaa vedenalaiskuvaa, että vierasvenelaiturin vaihtelua (linkkini sivun alussa).

Sain kirjaston poistomyynnistä Pekka Helon (luontokuvaaja);
"Kotka lintujen kuningas" kirjan: Omakustanne / 1981 /
Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy, jossa vuodesta 1965-
havaintojaan kotkista (200 valokuvaa taustatietoineen).

Linnut on ajateltu eriytyneen dinosauruksista, jotka Triaskauden keskivaiheilla
kehittyivät kahdeksi pääryhmäksi; lintulantioisiksi ja liskolantioisiksi.
Tyrannosaurus lihansyöjät olivat esim. eräs lintulantioisten hävinnyt ryhmä.

Heinäkuun HS- Kuukausiliite esitteli mm. Joensuun kartanoa (kerron tähän Salon seudun asiana).
Siinä laajassa kuvassa (s. 44-45) kartanon entinen omistaja, taiteilija Philip von Knorring
seisoo Halikon Rikalanmäen kaakkoiskulmassa, josta katseensa suuntaan
noin 100 m päässä on tutkittu Rikalan liki 1 000 vuotta vanha kalmisto,
joka on nyt rauhallinen muistopuisto.
Vasemman kätensä alla erottuu Salo- Uskelan kirkko, jonka rinteen alapuolella
asuin ensimmäiset 5 vuotta. Sittemmin asuin alhaalla kirkon toisella puolella,
ja kävin kirkonrinteessä samaa Alhaisten koulua 6 vuotta missä myös
Knorring kertoi noin 4 ensimmäistä kouluvuotta käyneensä.
Korkeimman oikeuden nykyinen pj. on myös kertonut siellä kouluansa käyneen.
60-luvun alussa oli puukoulurakennus (vieressä kivikoulu) Salon Aluesairaalan
käytössä jonkin aikaa ja oli lähellä etten itsekin syntynyt siellä (synnyin em. kirkon vieressä Aluesairaalassa).
Olen suurimman osaa ensimmäistä 15 vuotta elämästäni viettänyt
tämän rippikirkkoni lähiympäristössä (sittemmin rekisterissä).
Tosin suoritin pyhäkouluni aiemmin, Salon kirkossa (keskustan seurakuntatalon vieressä)
saimme siitä ns. ilosanomat (Raamatun Uuden testamentin alkukirjat),
jotka annettiin muistaakseni kirkkovuoden 1. adventin aikoihin.
Muistan saaneeni koulussa 1 lk lukutaidon (tavaten 20 sanaa/min)
ansiosta vanhan virsikirjan vasta em. pyhäkouluni jälkeen.

Ylhäisten maankuulua näkkileipää leivottiin Alhaisten kaakkoispuolella kohoavalla mäellä,
jossa nyttemmin on sisustusmyyntiä.

HS-kuvan em. kirkosta noin neljä sormenleveyttä oikealle erottuu pari savupiippua,
jossa sijaitsee Salon lopetettava sokeritehdas.
Siitä muutama sormenleveys lisää oikealle kohoaa mäenkumpu (vieressä uudehko omakotialue),
josta hyvä näköala alapuolelle avautuvaan Halikonlahdelle ja takaisin kaupunkilaaksoon ts. kirkon suuntaan.
Siinä missä etualan metsä yhtyy on siellä takametsässä ns. Viitankruunu (vanha röykkiöhauta),
jonka lähellä kaksi pienempää "kruunua", jotka yhdessä muodostaa luonnossa
suunnilleen ruotsalaisten ns. "kruunusymbolimuodostelman" (muita lähiympäristössä).

Tämä Joensuun kartano sijaitsee Halikonjoen Salon puoleisella sivulla noin 1 km
ennen Halikonlahtea em. metsäosien välissä, josta vasemmalle (peltoaukean takana)
kulkee puustoraja minkä alla Halikonjoki sijaitsee.
Tie jossa autoja näkyy on entinen Ykköstie. Knorringin oikean käden alla on radiomasto,
jonka alla keltainen rakennus. Tämä talo on ns. Majalan krouvi aivan Salon ja Halikon rajalla
"Ykköstien" vieressä, minkä läheisyydestä löydetty ns. Halikon aarre
(liki 1 000 vuotta vanhat ristiriipukset Kansallismuseossa).
samassa talossa asui nuoruudessaan juoksijalahjakkuus Voitto Hellste´n,
jonka mukaan kuja on nyttemmin nimetty.
Nykyisin rakennus on Salon taidemuseon (Veturitalli http://www.salontaidemuseo.fi ) hallinnassa,
minne Majalan taiteilijataloon majoitetaan taiteilijavieraita.
Majalasta vasemmalle alas näkyy Halikon kauppakeskusta, jonka huoltoasemalla
80-luvulla em. Knorringia itsekin usein näin (emme muuten tunne).
Halikon kk on välittömästi vasemmalla kuvan ulkopuolella (kirkosta suora näköyhteys Salo- Uskelan kirkkoon).
Kirkko myös Halikonjoen Salon puoleisella sivulla ja sen vieressä kohoaa
äkkijyrkkä kalliomäki missä näkyvä Halikon vesitorni.
Knorring katsoo rusakkoa (s. 47) Halikonjoen viimeisestä sillasta noin 100 metriä
katsoen takaisin Saloon päin. Isosta koivusta vasemmalle on Viurilanlahti Vuohensaaren edustalla.
Siitä sillasta takaisin jatkuu lähellä vasemmalle koivukuja Joensuun kartanoon sekä edelleen Halikkoon kirkolle.
Kun jatkaa sillalta suoraan pääsee Salon teollisuualueelle ja siitä edelleen rautatiesillalle
jonka alla oikealla sijaitsee Salon taidemuseo "Veturitalli".

Itse asun nykyään lähellä Halikon rajaa korkean mäen päällä,
joka kohoaa myös aivan em. kuvan vasemman sivun ulkopuolella.
Kuvassa (s. 46) Knorring esittelee samaa em. maisemaa Rikalanmäeltä
ns. Halikon kesäteatteritilan kaiteen takaa.

Tämä Linnavuori jonne Knorring nousee (s. 48) sijaitsee Rikalanmäeltä
Ykköstien suuntaisesti länteen saman verran mitä Rikalanmäeltä Ykköstielle,
välissään hiekkatie ja iso sähkölinja.
"Pettyi" puiden peittämää näkymään. Suosittelen silti, sillä polun päässä
oikealla Linnavuoren päältä näkyy mm. Halikon kirkko ja vesitorni.
Kun tästä näköpaikasta laskeutuu pari metriä (kiertämällä), näkee "uudehkoja kalliomaalauksia"
sammalten peitossa (liekö uustaide vai vanhan vahvistus?)
Läntisin Suomen tunnettu kalliomaalaushan on Sibeliuksen ensimmäinen löydös Tuusulanjärven lähellä.
Tästä "uusmaalauksesta" Linnavuorella muutamakymmen metri vasemmalle alemmas (muutama metri)
on lähes irtolohkare kalliossa, jonka suojassa vanhemman (ei em. uustuotantoa)
mallinen "hevoshahmo", jossa raajat/vartalo raaputuksena (tai halkeamat)
jäkälän alla ja päämuoto tummasävyisenä (ei tavanomaista kalliomaalia).
Olen tiedustellut Museovirastosta em. "maalausten" taustaa saamatta vastausta.
Suosittelen vertailuun, vaikka olisikin vain "uustulkintaa". Salon taidemuseossa
nyt normaalikokovalokuvissa myös mm. aitoja kalliomaalauskuvia.

Näistä kartanon "mielenmaisemista" on alueen kirjastoissa kirjallisuuttakin
ja mm. uusin kirja "Åminne" ts. Joensuu on Björn Wahlroosin omakustanne,
jossa useita valokuvia sekä vanhoja karttoja alueesta, ruotsinnos kustantajan itsensä.

Majalasta oikealle (ensimmäinen kuva) ja Knorringin oikean jalan välissä
näkyy kalliomäki (Salon puistoa), jonka alla kasvaa useita vanhaa lehtikuusta,
joista noin vuosikymmen sitten oli siemenistä itänyt em. mäen päälle
muutaman jalan alalle kalliopainanteeseen usea lehtikuusenalku (noin vuoden vanhoja),
joita otin kourallisen, luvatonta, mutta paikkasin jäljet,
eikä suoraan kallioon kasvu olisi pitkään jatkunut taimilla.
Sain lopulta kaksi pysymään hengissä.

Joensuun kartanoon liittyy; Kustaa Mauri Armfelt 1757-1814,
josta saman niminen Stig Ramelin kirja (oli Wahlroosin tuntema/arvostama).
Armfelt oli Mannerheimiin verrattava Suomen "suurmies", vaikka ei esiintynytkään
taannoisissa YLEn "suomalaisuus" listassa.
Suosittelen tutustumaan Suomen 200 vuotisen itsenäisyyden alun kynnyksellä (1809 autonomia).
Armfelt haudattu Halikon kirkkoon, Armfelt-museo kunnostettavana Suomenlinnassa.
Armfeltin aikalainen oli eversti J. H. Hästesko, joka suomalainen ainoana
teloitettiin ns. Anjalan liiton jälkiselvittelyissä Kustaa III:n tahdosta.
Kuningas Kustaa III sittemmin ruotsalaissalaliiton seurauksesta ammuttiin
oopperatalon naamiaisissa (eli laukauksen jälkeen kivuliaasti pari viikkoa).
Ampuja J. J. Anckarström tuomittiin myös "häpeälliseen" kidutuskuolemaan.
Näin jälkikäteen (viisaasti) olisi armeliaammat tuomiot johtaneet paremmin
tuloksiin, mutta silloin olisi historiakin tietysti...
Yhdistin nämä asiat siksi, jotta em. lehtikuuset istutin omaan "toiseen"
mielenmaisemaani Perniöön em. Hästeskon kartanon naapuriin,
missä olen vieraana ollut vuosikymmenien aikana tämän naapurin n. 1,5 ha asuntomailla.

Oblomov kirjoitti:Hyvinkin tuttua seutua: Toppila, Angelniemi, Halikkolahti. Ihan hauskaa, että jotkut taiteilijat saavat uutta eloa ja elantoa, Brysselin avustamana. Hyvä aihe ja mukava toteutus.

Oli muuten Kokkilan lossi eikä Toppilaa. Vanha muisti reistailoo. Kävin tuolla halikonlahti.net-sivuilla ja hivenen huvitti tuo "green art"in luonnehdinta itsestään. Jonkinlaista itsetehostamista ympäristötuhon siivellä? Tuli mieleen Matti Pulkkisen haukkumaa taiteilijoiden "rauhan junaa" silloin joskus 1980-luvulla. No, tärkeintä lienee itse kullekin, että meillä on hauskaa ja olemme kohtuutärkeinä niin kauan kun menovettä riittää.

Eilen oli SSS:n sivuilla 3/9kerrottuna tv-dokumentti "Salon suuresta väärennösjutusta",
joka "viidenkymmenen minuutin dokumenttielokuva Keltapuseroinen nainen
esitetään FST:llä 3. tammikuuta 2007."

Siinä lehtiartikkelissa; "Meritalon museon seinille ripustettiin 24 taulua,
jotka kaikki on myyty aitoina Helene Schjerfbeckin maalauksina."
http://213.138.144.231/taidemuseo/meritalo/index.html
Kuvasivat tauluja museon luokkahuoneessa dokumenttiin.

Käyn em. museossa itsekin vuosittain (vaikka perusnäyttely onkin samaa vanhaa).
Muistan 2001 kevään, jolloin museon näyttelyhuoneessa esitettiin
"Suomeni Salossa" lyhytkaitafilmi vuodelta 1958 (12min 20s),
jota moni paikallinen kävi ilmaisesityksenä seuraamassa.
Itsekin otin em. filmin taltiointiin videolle museokuvauksessani...

Mahtaako muuten olla sallittua pitää videota/tv:tä sitten, mikäli ei maksa enää
tv-lupamaksua, mikäli ei digiboksia käytä, vai onko nekin sitten kiellettyjä?

Eilen Salon seudun kymmenen kuntaa päätti liittyä 2009 alusta
uuteen Salon kaupunkiin.
Olin itsekin Salon valtuustossa kuulemassa asian
(Halikko vielä silloin klo 20:30 keskusteli asiaa),
jossa läsnä tavanomaisesti runsaat kymmenen yleisössä.
Sain samalla esityslistajakelun liitteenä (hyväksytyn)
kuntajakoselvityksen hallinnon ja palvelujen järjestämissopimuksen
(19 sivua) ja selvitysosan (75 sivua), jotka olleet luettavissa Salon
kotisivuilla http://www.salo.fi .

Somero jäi liki 10 000 asukkaan kuntana liitoksen ulkopuolelle,
jota maaseutukaupunkia kuvaa liekehtivä havupuun kanto vaakunassa
(yläpuolellaan naapurikunta Tammela).

Salon uusi kaupunki liki 55 000 asukkaallaan saa vaakunakseen
Halikon tammen ("rikas lehtokasvillisuutemme"), jota puuta jossain on
pyritty esittämään "Salona" ympäristökuntineen "oksien lehtinä".
Vaikka Salossa on Perniöntietä sivuava Suomen pisin tammikuja,
jonka vieressä itsekin kouluaikani asuin en samaistu tähän uustulkintaan.
Kerroin asiaa toukokuun yleisötilaisuudessakin, josta SSS oli kuvan kera
tiivistänyt sanomani "haukkumiseksi".
Näen asian pikemminkin Halikon tammena, joka muodollisesti kuvaa
muinaishistoriaa, johon maaperään juurtui liki vuosituhat sitten
kristillinen Halikon kihlakunta.
Alueen nykyiset kunnathan perustettiin vasta 1867-1887 ja laki
kunnanvaakunoista vahvistettiin 1949.
Kuntien vanhat vaakunat jää yhä seudulliseen käyttöön ja Salokin
tunnetaan yhä Suomen joutsenkuntana.

Joutsenen mielellään omii laivakäytössä Turku, kuten Norjallakin on
noin 150 vuotta vanhan "Valkojoutsen" siipirataslaiva arvossaan,
mutta ne on jo eri asiaa...

Tämä uuden kuntamme päätöksen "syntymäpäivä" (11.6.) osui
vuodenkierrossa omani (11.12.) puoliväliin.
Nyt Helsingin syntymäpäivänä (12.6.) palautan mieleen vanhan
leikkisän sanonnan; Tervetuloa Suomen alapääkaupunkiin (Saloon)
vanhan (Turun) ja nykyisen (Helsingin) pääkaupunkimme väliin.

Suomen suurin kuntaliitoksemme (kymmenen kuntaa) jää silti
pinta-alaltaan (nyt yhteensä noin 2126 km2) Suomen suurimmasta
kaupungista Rovaniemestä (8016 km2) liki neljännekseen.
Rovaniemi (94 km2) sai kuntaliitoksessa 2006 asukasmääräksi 58 000
(väestöltään Suomen 12. suurin kaupunki), Rovaniemen maalaiskunnan
maa-alan ja vaakunan.
Samaa vaakunan vaihtoajatusta sovelletaan siis pääsääntönä.
Seutumme "taitavan strategisen yhdistymisen" ajatusta ollaan
soveltamassa nyt yhtäaikaisesti (painopistesana) Suomen kunnissa ja
tavoitteena on saada 2009 alusta noin 30 uutta kuntaliitosta.

Saloa lähin kuntaliitoshanke on "Kemiönsaaren" kolmen ruotsinkielisen
kunnan yhdistyminen.
Aksel Oxenstierna (1583-1654) ruotsalainen valtiomies, joka oli mm.
kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen johdossa sai aikanaan
Kemiön vapaaherrakunnakseen. En kuitenkaan toivoisi koko saarta
tulevaisuudessa "ruotsinkielisille" Ahvenanmaa esikuvanaan, jota SSS:n
sivuilla on kuntaliitoskeskustelun yhteydessä esiintynyt;
Halikon osaa saaresta (entisen Angelniemen kunnan alue) tavoiteltu
osaksi kuntaliitoskeskustelua,
jonka Halikon (osa eilen päätettyä uutta Saloa) kunnanjohtaja kuitenkin
määrätietoisesti SSS:n haastattelemana totesi huonosti julkisuuteen
tuotuna keskusteluesityksenä.
Ei olekaan hyvä irtauttaa kunnasta alueita, mikäli ei aloite lähde itse
alueen asukkailta. Tämän kaltaista "aloitteellisuutta" on esiintynyt
Kiikalan pohjoisosilta, jossa harkittu mahdollisuutta siirtyä Saloa
lähempään Someron kuntakeskukseen...
Päätös olkoon kuitenkin asukkaiden itsensä ja mikäli entisellään asutaan,
niin tervetuloa salolaiseksi kiikalalainen nimimerkkimme (petri) muiden
liitoskuntalaistemme mukana 2009 alkaen.

Viime perjantaina 17.8.2007 oli Halikon Joensuun kartanossa
omistavan Björn Wahlroosin ja vaimonsa tupaantulijaiset
remontoituaan kartanoa vuoden 2001 ostostaan alkaen.

Asiasta oli lyhyesti SSS:n sivuilla lauantaina, mutta laajemmin
siitä kertoi Turun Sanomat. Myöhemmin näkyi jotain olevan
iltapäivälehdistössäkin siitä, mutta en niitä lukenut.

Läsnä oli Ruotsin kuningasparikin noin 300 kutsuvieraan joukossa.
TS Kertoi, jotta "kuningaspari ja Wahlroosit ovat henkilökohtaisia
tuttavia; miesten tiedetään muun muassa metsästävän fasaaneja
yhdessä vuosittain."
Kartanon koivukujan alku oli kuvattuna TS:n sivulla, jota itsekin
kesän mittaan olen usein polkupyöräillyt.
Pari viikkoa sitten oli porttiin ilmestynyt ilmoitus, että läpikulku
oli suljettu korjautöiden vuoksi. Ilmoitustaulu oli teetetty painotaulu.
Tätä kutsua se siis enteili. Olen pyöräilessäni koivukujaa kohdannut
kymmenittäin fasaaninpoikasia jotka edeltäni ovat juosseet sivulle.
Vanhemmat fasaanit ovat osanneet olla jo valmiiksi sivuilla.
Nyt sitten silloin perjantain tuntumassa (päivän tarkkuudella) illan
pimennyttyä kuului tykistökeskityksen kaltainen ääni kartanon
suunnasta. Katsoin parvekkeeltani, josko olisi joku ilotulittanut,
mutta ei vajaan minuutin äänen jälkeen mitään enää näkynyt
eikä kuulunut. Unohdin tapahtuman. Nyt siiten jälkeenpäin oletan
paukahdusten kuuluneen joko itse kutsutapahtumaan tai sitten
niiden fasaanien hätistelyyn pelto-ojiin metsästystä ennakoiden.

Huomasin myös katsoessani vanhoja tietojani, jotta 70 vuotta
aiemmin 17.8.1937 oli nyt 7 vuotta kuolleena ollut isäni
otettu oppilaaksi Halikon kunnan alakansakoulun I vuosiluokalle.

Tämä Åminnen eli Joensuun kartano on esillä myös
Glorian antiikki lehden nomerossa 65 5/2007.
samaa Åminne nimistä kirjaa saa kirjastosta,
jonka kartanonomistaja Wahlroos on kustantanut.

Tämä YLE FST5 ohjelma Bettina S http://fst.yle.fi/bettinas/
esitteli viimeksi;
Ruotsissa hapansilakkakauden avaus on elokuun kolmas torstai
ja "Suomessa sitä vietetään elokuun 3. torstain jälkeisenä lauantaina."
Mahdollisesti myös siksi ajoitui näiden ruotsinkielisten tapaaminen
viime viikolle.

Olen aiemmin suositellut YLE FST5 ohjelmalle
Närbild http://svenska.yle.fi/narbild/
jotta yrittäisivät tutustua tähän Joensuun kartanon kunnostukseen
ja esittäisivät siitä ohjelmassaan.
No, nyt on kartano taas liki kunnossa, mutta jäänee se mahdollinen
ohjelma itseltäni näkemättä sen digi-uudistuksenne vuoksi...

Ei ole Lasse minullakaan vielä digiä, mutta kaapeliverkon yhteydessä kun asun niin vielä syksyn näen aika paljon ohjelmaa. Ilmoitustaululla oli tänään lappu, jossa syksyn -07 analogisena näkyvien kanavien joukossa oli jopa FST5.

Armfeltista oli ehkä joskus keväällä ohjelmaa varsinkin sitä painottaen, miten huonosti hänet ja ennen kaikkea hänen ansionsa Suomessa tunnetaan. Olisiko siinä jotain Åminnen kartanosta ollut. Näin ohjelmasta vain loppusyrjää. Toivottavasti se uusitaan jossain vaiheessa.

Tässä vielä eiliseen lehtilinkkiini sivu;
http://www.glorianantiikki.fi/uusilehti/

Gustaf Mauritz Armfelt (1757-1814) oli kartanon omistaja
kun Suomi siirtyi Venäjään autonomiakansaksi Ruotsilta 1809.
Armfeltia voinee siten kutsua Suomen ensimmäiseksi valtiomieheksi,
ollessaan Suomessa ns. "sijaishallitsija-asemassa" kuolemaansa
"57-vuotiaana 19. elokuuta 1814 Tsarskoje Selossa".
Tämä vuosi on Armfeltin syntymän 250-vuotisjuhlavuosi.
Sittemmin Armfelt siirrettiin haudattavaksi Halikon kirkon yhteyteen,
jossa hauta edelleen sijaitsee. Suvun muita hautoja on viereisen
hautausmaan erään kummun päällä.

Itselläni oli tilaisuus olla muutaman viikon harjoittelutyössä
suvun nykyisen Wiurilan kartanon omistajan avustuksella
2000-luvun alkupuolella.
Isäni isoisä on tietääksen ollut viereisen saman suvun omistuksessa
olevan Vuorentaan kartanon töissä 1900-luvun alkupuolella mukana.
Äitini oli 40-luvulla harjoittelijana myös Joensuun kartanon puutarhassa.

Kuninkaallisista bileistä siellä Salon seudulla kuulin jotain juttua turvamiehistä. Ilmeisesti näistä oli jonkin lehden kannessa ollut kirjoitusta. Mietin vain mielessäni, kuka tällaisessa tapauksessa turvaamisen maksaa. Tämä johti ajatukset myös kenraali Adolf Ehrnroothiin, joka kerran jossain telkkajutussa kertoili tapahtumia elämänsä varrelta. Mm. sellainen seikka tuli esiin kuin hänen kipeät jalkansa, jonka vuoksi hän meni Koivistoille kylään aamutossuissa. Juttu liittyi kuninkaallisiin siinä samalla, sillä heillä oli vierailemassa Tanskan leskikuningatar (näin muistaisin) ja tästä vieraasta piti presidentillekin ilmoittaa. Siitä kyläreissusta haastateltava kertoi kyllä aivan siihen tapaan kuin mitään turvamiehiä ei mailla halmein olisi ollut kun naapurinrouva nyt vain oli kylässä.

Näihin kuninkaallisten vierailuihin liittyvät varmaan juuri jotkut tapahtumat kuten Lasse mainitset tai muut mielenliikkeet. Mirja Pyykön oivallisia vanhoja dokumentteja viime viikonloppuna telkasta katsoessani en voinut kuin nauraa sitä ihmeellistä tavan kunnioitusta, joka johonkin vanhaan esineeseenkin liittyy, kun kuningatar Elisabet Englannista vieraili Helsingin palolaitoksella. Englanti on lahjoittanut jonkun sammutusvälineen tänne vuosia sitten. Kerran töistä palatessani ja Kalliossa kun asun niin kulmilla kuulin torvimusiikkia ja menin katsomaan tietenkin. Sama paikka ja vieraana Englannista prinsessa Anne samaa pömpeliä luultavasti muiden esineiden joukossa tiirailemassa. Kaunis ilma ja torvista olen aina pitänyt. Kaikki kunnia kuninkaallisille!

Kerroin Majakat keskustelussa majakkamaisesta radiopuhelinantennista
asuntoni lähellä...
Tämä loistaa nyt punertavana tähtimäisenä pisteenä pimeässä.
Kerrostaloasuntoni ympäristössä on lisäksi nähtävissä
lastenkoti ja alakouluyhdistelmän pihavalaistus joka ollut kesät talvet,
myös leikkipuistovalot on siinä edessäni, ja nyt sitten maanantaista
syttyivät viereisen väliaikaisasuntolan pihavalot, jotenka ympäristön
valaisee kehämäisesti yli puolensataa valopistettä metsämäisen
tyhjän kerrostalotontin ympärillä. Valojen takana on pienehkö
pientaloalue joka kaavoitettiin kymmenisen vuotta sitten.
Sitä ennen alue oli pimeää metsää, sillä kerrostaloalueemme valot
on vastakkaisen piha-alueen suunnalla.

Nyt tänään oli SSS:n sivuilla esiteltynä tämä Salon kaupungin
rakennuttama Isohärjänmäen väliaikaisasuntola, joka sijaitsee
lähinnä kerrostaloamme 50-100 metrin etäisyydellä.
Kauempaa olleet pientalot vastusti tätä vuoden alussa päätettyä
rakentamista, jota itse suosittelin laajemman kerrostastalo suunnitelman
sijaan.
jatkuu...

Tämä asuntola koostuu kolmesta pienrivitalosta, joissa kussakin
on kolme asuntoa ja niissä asunnoissa neljä soluasuntoa,
siis yhteensä 36 12-13 neliön huonetta kalusteteina "sänky, kirjoituspöytä
ja vaatekaappi." Asunnon yhteiset "ruokailu- ja oleskelutilat sekä wc-
ja pesutilat ovat 45 neliön kokoiset." Uutta kalustetta löytyy
"muun muassa ruokailuryhmä, tv, jää-viileäkaappi, pari lepotuolia ja
tiskikone." Metsää alettiin poistaa tontilta toukokuussa ja nyt on valmiiden
rakennusten viimeistely ennen asukkaiden muuttoa lähiaikoina...

Vielä ei ole tehty valintoja, joten Saloon töihin aikovien kannattaa
tiedustella Salon kaupungin isännöitsijätoimistosta tätä asumistapaa.
Voinee olla toimiva ennen omaan asuntoon siirtymistä...
Saloon töihin tulevat ovat kuitenkin valittaessa etusijalla.
"Soluasunnon vuokra on noin 250 euroa" kuukaudessa.
SSS 6.9.2007 sivuilla 3 ja 7 kuvissa näkyviä puita näkyy huoneistostani.