YLE Radio 1

Surullinen tuo Minean kohtalo. Muistan kuinka nuorena tuo järkytti syvästi.

Waltari ei tuota kirjoittaessaan ole luottanut uskontoihin. Minea joutuu oman uskontonsa uhriksi. Ekhnatonkin kuvataan myöhemmin epäkäytännölliseksi haaveilijaksi.

Onkohan tuossa jättiläiskäärmeessä mitään historiallista perää? Että Kreetalla olisi palvottu moista? Tai kuuluivatko ihmisuhrit käytäntöön? Eikö se taru Theseuksesta ja Ariadnesta (toivottavasti meni oikein ulkomuistista) viittaa tähän, että ihmisiä olisi uhrattu. Ainakin antiikin Kreikassa on uhrattu ihmisiä sen tiedän.

Minea on jonkinlainen naisen ihannekuva. Muistaisin lukeneeni Waltarin joskus sanoneen näin.

petri, siellähän minäkin olin Kreetassa tänään Minean, Sinuhen ja Kaptahin kera. Viime kerralla nautin niin heidän yhteisestä karkumatkastaan pitkin Babylonin teitä ja surin etukäteen tätä osaa, jonka tummaa tarinaa ryydittää kaikesta huolimatta Kaptahin maallinen oivaltavuus ja syvään ystävyyteen liittyvä tunteikkuus.
Kreetan taidekin todistaa Sinuhessa kerrotusta uskonnosta. On aina eri mitä joku on kuin miksi sitä uskotaan olevaksi. Mytologiaan kuuluu oleellisesti labyrintti ja hirviö siellä keskellä. Myös Theseus ja Ariadne sijoittuvat tähän samaan materiaaliin. Eli muistit aivan oikein.

Miten onkaan radioteatteri osannut valita niin oivallisen kolmikon tulkitsemaan sydämensykkeitä kuin mitä Eija Ahvon (Minea), Veikko Honkasen (Sinuhe) ja Erkki Luomalan (Kaptah) yhteistyö osoittavat. Siinä yhdistyvät kipu ja ilo, arki ja juhla, antaminen ja kieltäymys. Ehkä siinä on jotain onnen salaisuudesta.
Mutta kuten Sinäkin, petri, minä myös koin kipua sisälläni tätä osaa kuunnellessa.

En tiennyt, että Sinuhe alkaa kuunnelmana ja tammikuussa kuuntelin sen äänikirjana. Olipa hyvä kuunteluelämys. Ihana lukija ym. Niinpä mielenkiinnolla päätin seurata myös kuunnelmaversion. Petyin kyllä hieman. Kuunnelman Sinuhe on jotenkin erilainen kuin se mielikuva, joka syntyi hänestä äänikirjan perusteella. Myös se, että kuunnelman osa tulee sunnuntaina parhaaseen ulkoilu- tms. aikaan, aiheuttaa sen, että paljon jää kuulematta.

Luen Sinuhen uusiksi aina silloin tällöin ja se on aina uusi ja erilainen kirja. Radion äänitekin oli hyvä, jotkut henkilöt vain hiukan saman tapaisesti esitetty, niin että pelkästään kuuntelemalla eivät henkilöt mielestäni kovin hyvin erottuneet. Muutoin ilmeikästä duunia Yleltä.

Waltari sai Sinuheensa hämmästyttävän määrän selkeää ja tarkkaa aikaan ja paikkaan sopivaa tekstiä. Hän hyödynsi myös loistavasti teologian opintonsa Sinuhessa, paikoin tekstissä tulee hyvin selvästi esimerkiksi Saarnaajan tekstit. Kirjassa on hiukan kitkerän etikkaisena Waltarin pessimististä sävyä, samoin siinä on Kreetan historiaa Minean tarinassa. Kreetalla on Minean tarinan härkäriittien kuvat kaikkien matkamuistomyymäläin vakiotavaraa.

Egyptin kulttuurin osuus on sinänsä hämmästyttävä, kun ajattelee, että Waltari ei käynyt koskaan Egyptissä. Aikakauden sodat aaltolevat melkein niin, että hietakirput pomppivat iholla ja Gazan kaupunki oli jo paikassaan ennen nykypalestiinalaisia - MAFFFFTAVAA!

- joten Sinuhe on ensimmäinen syy, miks mä oon Waltarifani!